yle.fi-etusivu

Itsenäisyyskolumni - Maria Pettersson: Kansallisylpeys on ajatusvirhe

Kun suomalainen voittaa jotain niin kaikki suomalaiset ovat voittajia. Tällainen kansallisylpeys on älyllisesti epärehellistä, kirjoittaa Maria Pettersson itsenäisyyskolumnissaan.

Suomi 100
Suomi 100 -kolumnisarja, kirjoitusvuorossa Maria Pettersson.
Suomi 100 -kolumnisarja, kirjoitusvuorossa Maria Pettersson.

Lokakuussa 1926 yhdysvaltalainen kirjailija ja runoilija Howard Phillips Lovecraft oli juuri muuttanut inhoamastaan New Yorkista takaisin Rhode Islandin osavaltioon. Hän ei ollut vielä kuuluisa H.P.Lovecraft, yksi maailman vaikutusvaltaisimmista kauhukirjallisuuden mestareista, eikä hänestä sellaista elinaikanaan tulisikaan. Sen sijaan hän oli ainaisesta rahapulasta kärsivä, epäonnistuneen avioliiton läpikäynyt 36-vuotias, joka oli nyt pitkin hampain suostunut lähtemään tätinsä kanssa kiertoajelulle osavaltion länsiosaan. Itse asiassa kiertely sukulaisten vanhoilla asuinsijoilla Fosterissa ja Moosup Valleyssa olisi ollut ihan mukavaa, mutta eräs seikka sai Lovecraftin tolaltaan. Esi-isäin maille oli nimittäin muuttanut iljettäviä olentoja, jotka saastuttivat paikan pelkällä läsnäolollaan.

”Maiseman pilaa eräs viime aikoina syntynyt sosio-etninen ongelma – nimittäin se, että SUOMALAISET, piru heidät periköön, ovat ostaneet vanhan Job Placen talon”, Lovecraft kuvaili näkemäänsä.

”Fosterin pohjoisosat ovat kärsineet tästä suomalaisrutosta jo vuosikymmenen, mutta se ei ole saanut juurikaan jalansijaa Moosup Valleyssa, jossa ainoastaan kaksi suomalaisperhettä turmelee muuten miellyttävän yhteisön.”

Nuorena Lovecraft oli ollut suunnilleen samanlainen rasisti kuin muutkin aikalaisensa, mutta vuodet New Yorkissa sytyttivät hänessä poikkeuksellisen leppymättömän vihan ja inhotuksen erirotuisia, muun muassa suomalaisia, kohtaan. Hän, hienoa anglosaksista perimää kantava herrasmies, haki tuloksetta yli sataa työpaikkaa. Samaan aikaan ties minkäväriset ja kaikenlaisia alempia rotuja edustaneet ihmiset valtasivat katunäkymän ja saivat vielä töitäkin. Kanaljat!

Yksi noista New Yorkia saastuttavista ihmisistä olisi minun isotätini, joka 370 000 muun suomalaisen tavoin muuttaisi Yhdysvaltoihin. Hänen ensimmäinen etappinsa olisi Ellis Islandin vastaanottokeskus, ja mikäli kehitysmaasta saapuva nainen todettaisiin terveeksi ja suunnilleen lukutaitoiseksi, pääsisi hän maahan – Lovecraftin ja muiden maahanmuuttokriitikoiden harmiksi.

Lovecraft ei ikinä tavannut isotätiäni, kuten eivät varmaan nekään Illinois’n ravintoloitsijat, joiden ovikylteissä luki ”Pääsy kielletty intiaaneilta ja suomalaisilta”. Silti heillä oli vankka mielipide kaikista suomalaisista – hehän tiesivät, millaista kansaa finskit olivat.

Minusta tuli mamu viimeksi vuonna 2016. Saapumiseni Belgiaan oli hyvin erilainen kuin isotätini saapuminen Yhdysvaltoihin. Työpaikka odotti, asunto järjestyi helposti, rasismia suomalaisia kohtaan ei ole, fyysisen tai psyykkisen terveyden tilaa ei kyselty maahan saapuessa eikä kukaan tivannut, olenko homoseksuaali tai löyhämoraalinen.

Sen sijaan minulta on tiedusteltu seuraavia asioita.

”Luulin, että te pärjäätte vain jääkiekossa, mutta ilmeisesti myös koripallo sujuu? Kannattaa olla ylpeä, menestyksen eteen on tehty paljon töitä!”

”Olette varmaan ylpeitä Suomen metsistä? Ihan syystäkin, voisitte tulla opettamaan keskieurooppalaisille metsänhoitoa.”

”Suomalainen koulutus, eikö olekin hienoa? Siitä kannataa olla ylpeä, olette esimerkki koko Euroopalle.”

”Ihana Esa-Pekka Salonen! Saankohan liput hänen johtamaansa konserttiin? Olette varmasti hänestä erittäin ylpeitä.”

Kieltämättä kansallisylpeys kohenee kun oikein kehutaan! Totta vieköön kelpaa olla ylpeä!

Jos kuitenkin ollaan rehellisiä, ylpeilyyn ei ole syytä.

Kaikkein omituisinta olisi olla ylpeä siitä, että metsässä kasvaa puita

Emme ”me” pärjää jääkiekossa. Kourallinen huippuunsa treenattuja urheilijoita pärjää. Henkilökohtaisesti en ole pannut tikkua ristiin myöskään koripallon eteen. Koulutuksen tasoon minulla on ollut osuutta lähinnä veronmaksajana, mutta olisi aika kaukaa haettua ottaa siitä kunnia. Ihailen Esa-Pekka Salosen nerokkuutta, mutta sillä ei ole mitään tekemistä minun kanssani. Kaikkein omituisinta olisi olla ylpeä siitä, että metsässä kasvaa puita.

Voin olla iloinen ja onnellinen vaikkapa Tove Janssonin taiteesta ja saavutuksista. Janssonin kannatti olla muumeistaan hyvin ylpeä, mutta mikä oikeuttaisi minut ylpeilemään niillä? Eihän se, että olemme sattumalta syntyneet samalle maantieteelliselle alueelle, tee muumeista minun saavutustani. Tove Jansson sitä paitsi syntyi Venäjällä. Saavatko venäläiset ylpeillä muumeilla?

Kovimpia ylpeilijöitä ovat ne, jotka eivät ole ponnistelleet rintamalla minuuttiakaan

Näin itsenäisyyspäivän alla on tavallista myös kertoa olevansa ylpeä Suomen sotaponnistuksista. Veteraanien ja lottien kohdalla siinä on järkeä, mutta usein kovimpia ylpeilijöitä ovat ne, jotka eivät ole ponnistelleet rintamalla minuuttiakaan. Tässä l_eijona_korukaulaiset kiitoshupparimiehet osuvat sattumalta oikeaan. Paidassa lukee KIITOS, ei esimerkiksi HYVÄ ME.

Satavuotiaan Suomen kunniaksi IIlta-Sanomat listasi (siirryt toiseen palveluun)sata syytä olla ylpeitä kotimaasta.

”Suomessa on OECD-maiden kolmanneksi alhaisin kokonaiskuolleisuusluku syöpään.” Selvä, joku jalasjärveläinen Markku ei kuollut syöpään. Kai se on jotenkin minun ansiotani.

”Suomessa on kolmanneksi eniten tilaa ihmistä kohden Euroopassa.” En ole tehnyt lapsia. Ei kestä kiittää.

”Saara Aalto häikäisi Britannian X-Factorissa ja Sunrise Avenue -yhtyeen nokkamies Samu Haber on niittänyt mainetta Saksan The Voice of Germany -ohjelmassa.” Hyvä minä!!!

”Suomalaiset juovat maailman eniten kahvia ja maitoa.” Itsehän en juo kumpaakaan, enkä ihan keksi, miksi tällä pitäisi ylpeillä, mutta menköön.

”Meillä on revontulia.” Ette ehkä tienneet, mutta tämäkin on minun ansiotani.

”187 888 yli viiden aarin suuruista järveä.” Onpas pollea olo.

Kansallisylpeys on usein positiivinen voima, mutta se perustuu samalle ajatusvirheelle kuin rasismi.

Rasisti ajattelee, että jokin rotu, kansa tai kulttuuri kantaa tiettyjä negatiivisia ominaisuuksia, ja nämä ominaisuudet edustuvat enemmän tai vähemmän jokaisessa kyseisen kansan edustajassa. Jos joku kyseiseen kansaan kuuluva tekee virheen, vaikkapa rikoksen, on rasisti kärkäs käyttämään tätä esimerkkinä siitä, kuinka rappiolla koko kansa on.

Kansallisylpeyttä tunteva ihminen ajattelee, että jokin rotu, kansa tai kulttuuri kantaa tiettyjä positiivisia ominaisuuksia, ja nämä ominaisuudet edustuvat enemmän tai vähemmän jokaisessa kyseisen kansan edustajassa. Jos joku kyseiseen kansaan kuuluva saavuttaa jotain merkittävää, vaikkapa maailmanmestaruuden, on kansallisylpeyttä tunteva kärkäs kertomaan, että koko Suomi voitti ja me ollaan sankareita kaikki.

Kansallisylpeys on älyllisesti epärehellistä. Siinä ylpeillään tuntemattomien ihmisten saavutuksilla, koska nuo tuntemattomat ovat sattuneet syntymään samoilla suunnilla kuin missä itse putkahti maailmaan. Vaihtoehtoisesti voidaan ylpeillä vaikkapa revontulilla tai yli viisiaaristen järvien määrällä, vaikka ne olivat olemassa ennen kuin lahden pohjoispuolelle harhaili yksikään ugri.

Kaikkein pöljintä on ylpeillä syntyperäisellä suomalaisuudella, sillä vaginasta pumpsahtaminen satunnaisen kansallisvaltion rajojen sisällä ei varsinaisesti ole pumpsahtajalle mikään saavutus. Myöhemmin kansalaisuuden saanut voi hyvinkin olla ylpeä, hän kun on joutunut tekemään suomalaisuutensa eteen töitä.

Ylpeys on usein taantumuksellinen ominaisuus.

Suomessa on keskitytty olemaan ylpeitä koulutuksen laadusta. Hymisemme laadukkaasta koulutuksesta samaan aikaan kun Pisa-tulokset laskevat, hallitus leikkaa koulutuksesta valtavia rahasummia ja toivo koulutuksen tuomasta luokkakierrosta alkaa hiipua. Olemme koulutuksesta niin ylpeitä, että unohdamme kehittää sitä paremmaksi ja panostaa siihen rahaa.

Kun keskitytään ylpeilemään menneisyydellä tai nykyhetkellä, unohtuu katsoa eteenpäin

Jos taas keskitymme olemaan ylpeitä Suomen tasa-arvosta, emme välttämättä näe, että se ei ole valmis. Tasa-arvosta ylpeiden suomalaisten on esimerkiksi vaikea uskoa, että Suomessa on vähemmän naisjohtajia (siirryt toiseen palveluun) ja suuremmat sukupuolten väliset palkkaerot (siirryt toiseen palveluun) kuin EU:ssa keskimäärin, tai että suomalaiset työmarkkinat jakautuvat eurooppalaisittain poikkeuksellisen voimakkaasti naisten ja miesten töihin. Kun keskitytään ylpeilemään menneisyydellä tai nykyhetkellä, unohtuu katsoa eteenpäin.

Lovecraft ja muut rasistit ajattelivat, että isotädissäni ja muissa Yhdysvaltoihin saapuneissa suomalaisissa oli kansalle tyypillisiä ominaisuuksia, jotka tekivät heistä iljettäviä. Kansallisylpeyttä tuntevat taas voisivat tokaista, että siinäpä oli sisukas ja itsenäinen suomalaisnainen, tyypillinen kansamme edustaja. Molemmat näkevät yksilön vain kansallisen stereotyypin läpi.

Olen ollut ylpeä isotädistäni. Vaatii rohkeutta jättää koti pysyvästi taakseen ja sisua tehdä tuntemattomasta maasta omansa. Vasta myöhemmin olen tajunnut, että syytä ylpeyteen ei ole – isotäti muutti Yhdysvaltoihin kymmeniä vuosia ennen syntymääni eikä minulla ole mitään osaa hänen rohkeuteensa. Se, että olemme sukua, ei tee hänen saavutuksestaan minun saavutustani. Ylpeilyn sijaan ihailen häntä.

Maria Pettersson

Kirjoittaja on Brysselissä asuva helsinkiläinen, yrittäjä, kolumnisti, roolipelaaja ja pienten slaavilaisten kielten harrastaja. Hän avustaa Euroopan parlamentissa Miapetra Kumpula-Natria (sd.) Tekstin kursivoidut sanat esiintyvät kaikissa itsenäisyyssarjan kolumneissa.

Yle.fi-etusivulla juuri nyt:

Teiden kunnossapito

Rekkakolareissa menetetään joka talvi ihmishenkiä: Teiden talvihoitoon vaaditaan pikaisesti parannusta

Yleisurheilu

BBC: Oscar Pistorius loukkaantui vankilatappelussa

Turkki

Venäjä lainaa Nato-maa Turkille rahaa ohjushankintoihin

Kiina

Vuotanut dokumentti: Kiina rakentaa Pohjois-Korean rajalle pakolaisleirejä