Yle Uutiset selvitti: Ohjaaja Saara Cantell sai eniten julkista rahaa elokuvilleen – katso miten muut pärjäsivät

Suomen elokuvasäätiön tuotantotuki ja Yleisradion elokuvaostot ovat suosineet kymmenen viime vuoden aikana elokuvaohjaaja Saara Cantellia. Tuottajista parhaiten pärjäsivät Solar Filmsin Markus Selin ja Jukka Helle.

kotimaiset elokuvat
Elokuvatuottajat ja -ohjaajat
Stina Tuominen / Yle

Elokuvaohjaaja Saara Cantell, 49, on hieman hämillään, kun hän saa kuulla saaneensa elokuvilleen eniten yhteiskunnan rahoitusta kymmenen viime vuoden aikana.

– Kyllä se hiukan nöyräksi vetää. Tietysti toivon, että ihmiset kokevat saaneensa rahoille vastinetta.

Ylen selvitys ei tule ohjaajalle täytenä yllätyksenä. Cantell on tehnyt kymmenen viime vuoden aikana seitsemän pitkää elokuvaa. Se on poikkeuksellisen suuri määrä yhden ohjaajan työhistoriassa Suomessa.

Cantell on vetänyt viime vuosina väkeä teattereihin Marjatta Kurenniemen Onneli ja Anneli -lastenkirjojen filmatisoinneilla.

Yle Uutisten selvityksessä mitattiin kahta asiaa: Suomen elokuvasäätiön jakamaa tuotantotukea ja Yleisradion elokuvarahoitusta kymmenen viime vuoden aikana. Hausta jätettiin pois yhteistuotannot, joissa elokuvasäätiöllä on ollut rahoittajana vain pieni rooli.

Saara Cantell
Saara Cantell on saanut eniten julkista rahaa elokuvilleen vuosina 2007-2016Antti Haanpää / Yle

Loppusummaa tarkasteltiin sekä elokuvaohjaajien että -tuottajien kautta.

Muutama tuotantoyhtiö on niputettu yhden nimen alle, jos yritysten takana ovat olleet samat tuottajat.

Pitkän elokuvan teko on miltei mahdotonta Suomessa ilman elokuvasäätiön tukea. Säätiö pani viime vuonna elokuvatuotantoihin noin 20 miljoonaa euroa.

Yleisradio on elokuvasäätiön jälkeen Suomen toiseksi tärkein elokuvien rahoittaja. Se ostaa ennakkoon kotimaisten elokuvien esitysoikeuksia, jotta se voi näyttää valmiita elokuvia tv-kanavillaan ja Yle Areenassa.

Yle on laittanut viime vuosina kotimaiseen elokuvaan noin kaksi miljoonaa euroa vuodessa. Viime vuonna summa oli suurempi, koska Yleisradio osti Aku Louhimiehen Tuntemattoman sotilaan ja siihen liittyvän tv-sarjan esitysoikeudet.

Ylen lisäksi kotimaisia elokuvia rahoittavat Suomessa MTV, Nelonen, Elisa ja Discovery Networks Finland (TV5).

Elokuvaohjaajat Säätiön ja Ylen rahoittamat elokuvat  2007-2016
Stina Tuominen / Yle

Ylellä ja elokuvasäätiöllä eri maku

Yle Uutisten selvityksen mukaan Saara Cantellin lisäksi Dome Karukoski, Aku Louhimies, Timo Koivusalo ja Aleksi Mäkelä ovat pärjänneet elokuvaohjaajina hyvin julkisen rahoituksen saajina.

Esimerkiksi Karukoski on päässyt tekemään kuusi pitkää elokuvaa kymmenen viime vuoden aikana. Samoin Koivusalo.

Jos samaa porukkaa tarkastelee 20 viime vuoden ajalta, Aleksi Mäkelän rooli korostuu. Hän oli pitkään Solar Filmsin luotto-ohjaaja, jonka viihdyttävät elokuvat vetivät teatterit täyteen.

Viime vuosina Mäkelä on jäänyt muiden ohjaajien varjoon.

Vuonna 2016 ensi-iltaan tullut, legendaarisesta Love Records -levy-yhtiöstä kertonut elokuva oli Mäkelän työhistoriassa floppi. Elokuva sai alle 15 000 katsojaa.

Elokuvaohjaajien sija julkisen tuen listalla kertoo elokuvasäätiön kulttuuripolitiikasta. Näihin ohjaajiin uskotaan.

Listasta voi myös päätellä, ketkä ovat pystyneet rakentamaan Suomessa edes jonkinlaisen ohjaajanuran.

Julkisen rahoituksen jakolistan kärjessä pitäisi näkyä myös Suomen kansainvälisesti tunnetuin ohjaaja Aki Kaurismäki, mutta hän tekee elokuvia niin harvoin, että 20 viime vuoden aikana niitä valmistui vain viisi. Iän myötä ohjaajan tahti on vain hidastunut. Se pudottaa sijaa alaspäin.

Ylellä ja elokuvasäätiöllä ei aina ole sama maku, vaikka Yleisradio on mukana noin 70 prosentissa säätiön rahoittamista elokuvista.

Se näkyy erityisen hyvin Aleksi Mäkelässä. Ohjaaja on jättänyt Ylen lähes kylmäksi eikä Mäkelän elokuvia ole juuri rahoitettu.

Tuotantoyhtiöt Säätiön ja Ylen rahoittamat elokuvat 2007–2016
Stina Tuominen / Yle

”Emme pärjäisi ilman julkista tukea”

Elokuvaohjaaja tarvitsee rinnalleen tuottajan, joka neuvottelee rahoituksesta ja luo elokuvanteolle mahdollisimman hyvät puitteet.

Yle Uutisten selvityksen mukaan sitä tehtävää hoitavat menestyksellä Solar Filmsin Markus Selin ja Jukka Helle.

Selinistä tutuksi tullut Solar Films -tuotantotalo on onnistunut hankkimaan selvästi muita paremmin yhteiskunnan rahoitusta elokuvilleen.

Selitys on määrässä.

Helsingin Lauttasaaressa majaansa pitävä yhtiö on tuottanut elokuvia jatkuvalla syötöllä. Vuodessa on tehty keskimäärin kolme elokuvaa.

Menestyselokuvistaan tunnettu tuotantotalo ei Helteen mukaan kuitenkaan pärjäisi bisneksessä ilman julkista rahaa.

– Yrityksen historiassa on ehkä kolme elokuvaa, joista olisi jäänyt jotain viivan alle ilman elokuvasäätiön tukea, Helle toteaa.

Ne ovat Aleksi Mäkelän Pahat pojat (2003), Taneli Mustosen Luokkakokous (2015) ja Dome Karukosken Mielensäpahoittaja (2014). Kaikki kolme saivat kukin yli puoli miljoonaa katsojaa.

Kotimaiselle menestyselokuvalle ei kuitenkaan ole reseptiä eikä suomalaisia elokuvia voi myydä pelkillä näyttelijöillä tai ohjaajan nimellä.

– Suomessa ei ole supertähtiä kuten Yhdysvalloissa, tuottaja Markus Selin sanoo.

Kokonaisuus ratkaisee. Kaikki lähtee käsikirjoituksesta.

Elokuvan menestystä voivat vauhdittaa televisiosta tutut näyttelijät, joihin kansa on kiintynyt viihdeohjelmissa tai tv-sarjoissa, mutta kuumat nimet vaihtuvat Selinin mukaan vuosittain.

Solar Films jyrää

Markus Selin, Jukka Helle
Jukka Helle ja Markus Selin ovat Solar Filmsin elokuvien takana.Jari Kovalainen / Yle

Elokuvien rahoittaminen on Suomessa pääsääntöisesti neljän kauppa. Elokuvasäätiön ja tv-kanavan lisäksi mukana ovat useimmiten elokuvien levittäjä sekä tuottaja.

Elokuva-alalla ovat yleistyneet työparit, jotka jakavat tuottajan vastuun. Se näkyy Ylen tekemässä selvityksessä.

Yhteiskunnan tuen suhteen kolmen kärki on selvä. Kymmenen viime vuoden aikana parhaiten julkista rahoitusta ovat saaneet Solar Filmsin lisäksi Helsinki-filmi sekä MRP Matila-Röhr Productions.

Ylen listalla Solar Films on kolmantena.

Kärjestä on kadonnut kaksi merkittävää tuotantoyhtiötä, Kinotar sekä Kinoproduction, jotka olivat vielä joku vuosi siiten näkyvästi tuottajakartalla.

Claes Olssonin Kinoproduction teki konkurssin ja Kinotar ajettiin alas, kun sen vetäjästä, Lasse Saarisesta, tuli elokuvasäätiön toimitusjohtaja.

Solar Films eroaa ohjelmistollaan Helsinki-filmistä ja MRP Matila-Röhr Productionista. Se ottaa vähemmän taiteellisia riskejä.

Helsinki-filmi on esimerkiksi Dome Karukosken Tom of Finlandin takana. MRP Matila-Röhr Production tuotti A J Annilan ohjaaman Ikitien ja Solar Filmsiltä tulee pian ulos koko illan elokuva lottoamisesta.

Suomi pitää perää Pohjoismaissa

Saara Cantellin työhuone on kivijalassa Helsingin Kalliossa. Kadun toisella puolella on seksikauppa.

Cantell pohtii kotimaisen elokuvan rahoituksen tulevaisuutta. Suomen elokuvasäätiö muutti jakopolitiikkaa dramaattisesti 2010-luvulla.

Vuonna 2010 säätiö rahoitti yli 20 pitkää elokuvaa, kymmenen vuotta aiemmin niitä oli puolet vähemmän.

– Kun rahaa on vähän ja se jaetaan liian pieniin osiin, kaikki tekevät alibudjetilla elokuvia. Se ei ole kenenkään etu.

– Minulla ei ole kuitenkaan ratkaisua kotimaisen elokuvan rahoitukseen, Cantell sanoo.

Säätiön pitäisi turvata moniäänisen tekijäkunnan olemassaolo, nostaa esiin uutta ja tukea toisaalta vakiintuneiden ohjaajien kehitystä. Ymmärrystä pitäisi löytyä myös pitkältä tauolta palaaville ohjaajille.

Se on hankala yhtälö, koska elokuvanteko on kallista.

Muissa Pohjoismaissa elokuvan menestystarinaa on rakennettu rahalla.

Esimerkiksi Norjassa valtiovalta kasvatti elokuvan julkista rahoitusta niin, että elokuvantekoon ohjattiin viime vuonna 44 miljoonaa euroa. Se on yli kaksi kertaa enemmän kuin Suomessa.

Ruotsissa summa on 35 miljoonaa euroa, Tanskassa hieman enemmän.

Tanska on noussut jo ajat sitten suureksi elokuvamaaksi ja Ruotsi tulee hyvää vauhtia perässä.

Elokuvatuottajalle budjettien pieneneminen tarkoittaa tuotannon leikkaamista.

Ohjaajalla, näyttelijöillä ja koko taiteellisella tiimillä on yhä vähemmän aikaa tehdä elokuvia. Sama pätee käsikirjoittamiseen.

Rahan puute näkyy jäljessä.

Kustannukset kasvavat, mutta elokuvien budjetit pysyvät paikoillaan, koska julkisen tuen määrä ei kasva.

– Siinä on se vaara, että elokuva näivettyy. Koko ajan täytyy etsiä pienempiä aiheita, koska budjetti ei veny, Markus Selin sanoo.