Talvisodan ”viimeiseen mieheen” -käskyn antoi kenraali Gustav Hägglundin isä – "On todella kova päätös, kun joudutaan uhraamaan ihmishenkiä"

Viikkoa ennen talvisodan päättymistä käytiin yksi sotahistorian verisimmistä taisteluista. Kohtalokkaan käskyn taustalla oli Kannaksella olevien suomalaisjoukkojen selustan turvaaminen.

talvisota
Rantasalmen sankarihautausmaan muistolaatta on kiinnitetty Petäjäsaaresta tuotuun kiveen.
Muistolaatta on kiinnitetty Petäjäsaaresta tuotuun kiveen.

Ankara pakkanen oli vetänyt tammikuussa 1940 Laatokan paksuun jäähän. Puna-armeija pyrki huoltamaan kuulua Kitilän-Koirinajan mottia jäätietä pitkin. Se kulki Pitkärannan ja sen edustalla olevien saarten välistä.

Suomalaiset olivat virittäneet motin ilmeisesti noin 20 000 neuvostosotilaalle ja miehittäneet jäätien varrella olevat saaret.

Jäätielle oli kasautunut valtaisa määrä suomalaisten tuhoamaa huoltokalustoa. Petäjäsaaressa majaili enimmillään lähes 200 suomalaissotilasta. Pääosa heistä oli kahdesta savolaispitäjästä Rantasalmelta ja Nilsiästä. Suomen sotahistorian synkkä päivä jätti syvät arvet – 46 Rantasalmen miestä kaatui samana päivänä samaan paikkaan

Illalla 5. maaliskuuta Petäjäsaaren joukkojen komentaja hiihti lähettinsä kanssa pataljoonan komentopaikalle. Punavangilta oli saatu tieto, jonka mukaan vihollinen oli tekemässä valtaisaa hyökkäystä Petäjäsaarelle heti seuraavana päivänä.

Lisäjoukkoa tai vetäytymislupaa ei herunut. Pataljoonan komentopaikalta viesti meni myös armeijakunnan esikuntaan. Sieltä tuli kenraalimajuri Woldemar Hägglundin päätös, jonka mukaan Petäjäsaari piti pitää suomalaisilla ”viimeiseen mieheen”.

Isän motto oli, että hiki säästää verta

Gustav Hägglund

Neuvostoarmeija aloitti Petäjäsaaren tuhoamisen 6. maaliskuuta aamukahdeksalta valtavalla tykistökeskityksellä ja ilmapommituksella. Jalkaväki seurasi panssarivaunujen perässä hieman myöhemmin.

Kahdeksan tunnin aikana saareen kuoli ja katosi lopullisesti 118 miestä. Heistä 46 oli Rantasalmelta ja 23 Nilsiästä. Rantasalmea kohdannut murhenäytelmä oli tiettävästi suurin yhtä pitäjää yhden päivänä kohdannut menetys.

Gustav Hägglund.
Gustav Hägglund.Yle

Woldemar Hägglundin poika, Puolustusvoimain komentajana vuodet 1994–2001 toiminut Gustav Hägglund tietää hyvin Petäjäsaaren tapahtumien taustan.

– Se oli erittäin kova kokemus isälleni. Hän kirjoitti heti tapahtuman jälkeen äidille kirjeen, jossa hän syvällisesti pohti, että tekikö hän oikein käskiessään viimeiseen mieheen, kuten sitten tapahtuikin. Petäjäsaaressa tapeltiin viimeiseen mieheen, Hägglund kertoo.

Motin purkautuminen oli riski

Suomalainen sodanjohto näki, että motin purkautuminen avaisi puna-armeijalle tien Sortavalaan ja edelleen Kannaksella olevien joukkojen selustaan. Se olisi voinut olla kohtalokasta talvisodan rauhanneuvottelujen alla.

– Isä päätyi siihen, että ei hän voinut muuta tehdä. Petäjäsaari oli toinen portin pylväs, Kollaa oli toinen. Niiden varassa Laatokan pohjoispuoliset mottitaistelut käytiin. Siellä oli useita venäläisiä divisioonia. Oli vaara, että entä jos he saavat huoltoreitin ja yhteyden auki näihin saarrettuihin motteihin, Gustav Hägglund kuvaa.

– Kyllä se isällä koville otti. Nämä ovat sellaisia päätöksiä, joita sotilasjohtaja joutuu tekemään. On todella kova päätös, kun joudutaan uhraamaan ihmishenkiä.

Petäjäsaaren tapahtumat vaikuttivat siihen, että isä ei jatkosodassa halunnut nopean etenemisen ja nopeiden voittojen toivossa mennä lujaa

Gustav Hägglund

Woldemar Hägglund (1893–1963) oli saanut jääkärikoulutuksen Saksassa ja osallistui myös kansalaissotaan Viipurissa. Jääkärikenraaliluutnanttina vuonna 1945 eläkkeelle jäänyt mies ei perhepiirissä sotakokemuksia enää juuri jakanut.

- Isä oli kuten muutkin veteraanit. He olivat joutuneet kokemaan niin kovia, etteivät he halunneet palauttaa niitä mieliin. Mieluummin hän puhui vapaussodasta, jossa hän oikeastaan Viipurissa aloitti venäläisten aseistariisumistoimet.

Talvisodassa Hägglund oli johtamassa puolustustaistelua hyökkäävää puna-armeijaa vastaan Laatokan koillispuolella. Jatkossa hän johti armeijakuntaa, joka taisteli Laatokan Karjalassa ja Aunuksessa.

– Tämä on minun tulkintani, mutta minusta tämä Petäjäsaari vaikutti jatkosodassa, jossa isäni johti toista Karjalaan hyökkäävää armeijakuntaa. Isän motto oli, että hiki säästää verta. Petäjäsaaren tapahtumat vaikuttivat siihen, että isä ei jatkosodassa halunnut nopean etenemisen ja nopeiden voittojen toivossa mennä lujaa vaan enemmän saarrostamalla. Talvisodassa hän meni häkänä päälle, Gustav Hägglund muistelee.