Teollisuuden myrkyttämä järvi on odottanut kunnostamista 20 vuotta – Ranta-asukas : "Viimeiset 10 vuotta tämä on näyttänyt vastuunpakoilulta"

Vesien suojelu oli Suomessa retuperällä ennen ympäristönsuojelulakien säätämistä. Laskua siitä maksetaan yhä. Yksi surullisimmista esimerkeistä on Pukinjärvi Vaasassa.

Maaperän ja vesistöjen kunnostus
Vaasan Pukinjärvi.
Jarkko Heikkinen / Yle

Vaasan Pukinjärvi on yksi Suomen pilaantuneimmista järvistä, jos ei pilaantunein. Näin todetaan tuoreimmassa selvityksessä surullisen vesistön kohtalosta. Pukinjärvi on ollut erilaisen teollisen toiminnan sijaiskärsijänä 1800-luvun lopulta saakka.

Järvi määrättiin puhdistettavaksi ensimmäisen kerran vuonna 1995, mutta projekti on edelleen kesken. Samaan aikaan Pukinjärven asuinalue kasvaa järven ympärillä. Vaasan kaupunki on vesialueen omistajana huolissaan asukkaiden altistumisesta haitta-aineille ja aineiden valumisesta mereen.

Tutkimuksissa Pukinjärvestä on löydetty muun muassa 60 000 – 70 000 kiloa arseenia, 10 000 – 20 000 kiloa kromia, 1 000 – 3 000 kiloa kuparia ja 400 – 800 kiloa elohopeaa. Ympäristöministeriössä Pukinjärven tilaa pidetään poikkeuksellisena.

– Tämä on erittäin haastava tapaus. Minulla ei ole tiedossa vastaavaa vesistöä, jossa olisi havaittu sedimentissä näin korkeita metalli- ja haitta-ainepitoisuuksia, toteaa neuvotteleva virkamies Antton Keto ympäristöministeriön vedet ja meri -yksiköstä.

– Puhutaan korkeista määristä arseenia ja metalleja. Erityisesti elohopeapitoisuudet ovat Pukinjärvessä erittäin korkeat. Esimerkiksi Kymijoessa, jossa pidän arvoja korkeina, on mitattu elohopeaa enimmillään 20 milligrammaa kiloa kohden. Pukinjärvessä pitoisuus on tutkimuksesta ja paikasta riippuen 80 – 220 milligrammaa kiloa kohti, Keto vertaa.

Pukinjärvi
Anna Wikman / Yle

Yli 100 vuotta teollisuuden jäteastiana

Suurin osa järven haitta-aineista on peräisin Kemiran kemikaalitehtaan toiminnasta. Alueella on toiminut myös puolustusvoimien kaasunsuojeluvarikko, jonka jäljiltä järveen jäi muun muassa sotaromua ja räjähteitä. 1800-luvun lopulla Pukinjärvellä oli panimotoimintaa.

Pukinjärvellä toimi puolustusvoimien kaasu- ja suojeluvarikko vuosina 1939-45. Varikko liitettiin Kemiran toimintaan vuonna 1945. Kemira valmisti Pukinjärvellä muun muassa puunsuoja-aineita.

Tällaista ei enää pääsisi tapahtumaan.

Antton Keto

Suomessa 1940-luvulla ympäristönsuojelu oli kaukana nykypäivän tasosta. Sen aikaiset lait vesistöjen suhteen suojelivat ennemminkin vesien omistajia kuin luontoa. Lakeja päästöjen hillitsemiseksi oli olemassa, mutta yrityksille myönnettiin poikkeuslupia johtaa päästöjä vesistöihin. Näin tehtiin vielä senkin jälkeen, kun vesilaki tuli voimaan vuonna 1962.

– Tällaista ei enää pääsisi tapahtumaan. Nykyisin meillä on ympäristönsuojelulaki, joka tuli voimaan vuonna 2000. Se säätelee raja-arvot ja tarkkailuvelvoitteet vesiin ja vesiin laskettaville jätevesille, Keto tähdentää.

Kemiran toimintaan puututtiin kuitenkin jo ennen ympäristösuojelulain voimaantuloa. Vuonna 1995 Länsi-Suomen vesioikeus määräsi yhtiön tekemään suunnitelman Pukinjärven kunnostamiseksi.

Autonrengas järvellä lumessa
Jarkko Heikkinen / Yle

Kranaatteja, joiden ei pitäisi räjähtää

Kemira, viranomaiset ja puolustusvoimat ovat tehneet vuosien saatossa lukuisia tutkimuksia järven tilasta. Vuonna 2005 Kemira sai kunnostusta koskevan lupapäätöksen. Kemira ryhtyi toimiin lopulta vuonna 2009, kun yhtiö aloitti järven pohjasedimenttien sulfidoinnin. Sulfidoinnilla haitta-aineet oli tarkoitus sitoa pohjaan niin, etteivät ne liukenisi veteen yhtä helposti kuin aiemmin. Tarkoitus oli myös ruopata pilaantunutta maata.

Sulfidiointia järven pinnalla
Pukinjärven sulfidointi aloitettiin ensimmäisen kerran marraskuussa 2009.Sami Pöntinen / Yle

Sulfidointi saatiin valmiiksi, mutta ruoppaukset keskeytyivät vuonna 2011. Pohjasta löytyi silloin sotamateriaalia ja muun muassa valkoista fosforia. Kemira katsoi, ettei töiden jatkaminen ollut turvallista ja vaati puolustusvoimia poistamaan sotamateriaalit ja fosforin.

Puolustusvoimat ei ottanut vastuuta valkoisesta fosforista, mutta tyhjensi järvestä löytyneen vanhan pumppuhuoneen. Samalla puolustusvoimat nosti järvestä 1 500 kiloa valkoista fosforia. Puolustusvoimat totesi kuitenkin, ettei valkoinen fosfori ole räjähde, jonka raivaaminen kuuluisi heille.

Järvestä nostettiin myös räjähteitä kuten kranaatteja. Puolustusvoimien lausunnon mukaan järvessä mahdollisesti yhä olevat kranaatit eivät ole este ruoppauksille. Räjähdelaitos tuhosi Pukinjärvestä löytyneitä kranaatteja. Puolustusvoimat kertoi, etteivät kranaatit reagoineet mitenkään, kun niitä yritettiin polttaa 600-asteisessa uunissa.

Kemira halusi muuttaa kunnostusta varten saamaansa lupaa niin, että puolustusvoimat ottaisi vastuun ruoppausten turvallisuudesta. Asia eteni Vaasan hallinto-oikeuteen asti, joka hylkäsi Kemiran vaatimukset pari vuotta sitten. Nykyisen velvoitteen mukaan Kemiran on kunnostettava Pukinjärvi vuoden 2018 marraskuun alkuun mennessä.

Koko projekti uuteen suunnitteluun

Kunnostustoimiin ei kuitenkaan päästä vielä pitkään aikaan. Kemira joutunee hakemaan kunnostukselle lisäaikaa ja anomaan uutta ympäristölupaa järven kunnostamiselle. Voimassa oleva ympäristölupa sallii ruoppauksen järven viidessä kohtaa, jotka on katsottu pilaantuneen pahiten.

Yhteistyössä kaupungin kanssa tehtyjen tutkimusten perusteella on kuitenkin selvinnyt, että haitta-aineet ovat levittäytyneet luultua tasaisemmin järven pohjaan. Näin myös kunnostettavan alueen pinta-ala on aiempaa suurempi.

– Jos näitä viittä aluetta ruopattaisiin, saataisiin poistettua vain 20 prosenttia haitta-aineista. Siinä ei ole järkeä, sanoo Vaasan kaupungin ympäristötoimen johtaja Christer Hangelin.

Mies seisoo järven ja mikrofonin välissä
Christer HangelinJarkko Heikkinen / Yle

Valvova viranomainen asiassa on Etelä-Pohjanmaan Ely-keskus. Ylitarkastaja Päivi Karttunen uskoo, että Kemira joutuu hakemaan muutosta luvalleen ensi keväänä.

– Koko prosessi on jouduttu nyt avaamaan uudelle suunnittelulle. Kemira on käynyt tänä vuonna ennakkoneuvotteluita aluehallintoviraston ja Ely-keskuksen kanssa hakemuksen jättämisestä, Karttunen kertoo.

Maaperässä "epäkuranttia tavaraa"

Kemira lopetti toimintansa Vaasassa muutama vuosi sitten ja tehtaan toiminta ajettiin alas vuoden 2013 loppuun mennessä. Kemiran ympäristölupa oli tulossa tarkistettavaksi seuraavana vuonna. Aluehallintovirasto ei ole kuitenkaan vielä hyväksynyt tehtaan lopettamispäätöstä, sillä tehdasalueen maaperän pilaantumisesta ei ole toimitettu tarpeeksi selvityksiä.

– Tehdasalueella on kaksi jätealuetta, jotka ovat suurin huoli. Sinne on haudattu epäkuranttia tavaraa. Tehdasalueella ei tulisi oleskella säännöllisesti, sillä maaperästä voi päästä haitta-aineita hengitysilmaan, Christer Hangelin sanoo.

Kemiran tehdasalueen portti
Kemiran lopetti tehtaansa Vaasassa vuonna 2013.Jarkko Heikkinen / Yle

Ylitarkastaja Päivi Karttunen Ely-keskuksesta vahvistaa, että maaperästä on löytynyt haitta-aineita. Hän kertoo, että maa-alueiden kunnostuksen laajuus tulee riippumaan siitä, mitä maalla jatkossa aiotaan tehdä.

– Alueella on pitkä teollinen historia ja kyllä sieltä pilaantuneisuutta löytyy. Kemira joutuu kunnostamaan ne alueet, jotka ovat pilaantuneita. Kunnostamisvelvoitteeseen liittyy se, mikä alueen jatkokäyttö tulee olemaan, Karttunen sanoo.

Hangelinin mukaan tehdasalueen ja sen lähialueiden maaperän pilaantumisesta on olemassa huonosti tietoa. Asiaan alettiin perehtyä kunnolla vasta tehtaan lakkauttamisen jälkeen.

Kaupunki osti muutama vuosi sitten metsäalueen noin 150 metrin päästä tehdasaluetta. Tuo alue tutkittiin ja todettiin turvalliseksi. Kattavaa tutkimusta maaperän haitta-aineiden leviämisestä ei ole kuitenkaan tehty.

Pukinjärvellä Kemiran toimistorakennus
Kemira aikoo tehdä jatkotutkimuksia omistamallaan maa-alueella.Jarkko Heikkinen / Yle

Kemiran tehdasalueen pohjaveden saastumisen vaikutuksia on myös vielä selvitettävä. Haitta-aineet ovat päässeet pohjaveteen, mutta veden virtaamat ovat Hangelinin mukaan selvittämättä.

– Kannattaako Pukinjärveä puhdistaa, jos maaperässä olevat haitta-aineet valuvat pohjaveden mukana järveen, Hangelin pohtii.

Haitta-aineita valunut viereiseen lahteen ja mereen

Pukinjärven tilanne on maassa ainutlaatuinen. Suomessa on useita järviä, jotka ovat aikoinaan saaastuneet teollisen toiminnan seurauksena. Monet niistä on kuitenkin puhdistettu ajan saatossa tai ne ovat puhdistuneet itsestään. Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Jaakko Mannio sanoo, ettei Pukinjärvellä ole ollut vastaavaa mahdollisuutta.

– Pukinjärvi on pieni, melko lailla paikallaan oleva vesistö. Teollisia laitoksia on yleensä sijoitettu paremmin virtaavien vesien rannoille, Mannio toteaa.

Pukinjärvi on matala. Sen keskisyvyys on vain metrin ja järven syvinkin kohta on vain kolmen metrin syvyydessä. Pukinjärvellä on kuitenkin ulottuvuutta, sen pinta-ala on 28 hehtaaria. Kaloja Pukinjärvessä ei ole, sillä järven vesi on niille luonnostaan liian hapanta.

Täysin paikallaan Pukinjärvi ei ole. Se laskee eteläpäästä olevan puron kautta keskellä Vaasan kaupunkia sijaitsevaan Onkilahteen, josta on yhteys mereen. Haitta-aineita on myös päässyt Pukinjärvestä Onkilahteen ja edelleen mereen.

Ilmakuvaa Onkilahdesta ja ympäröivästä Vaasasta
Pukinjärvi laskee keskellä kaupunkia olevaan Onkilahteen.Jarkko Heikkinen / Yle

Kaksi vuotta sitten tehdyn konsulttiselvityksen mukaan Onkilahden sedimenteistä on mitattu valtioneuvoston kynnys- ja ohjearvot ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia. Onkilahden pintaveden ph-arvo on selvityksen mukaan melko alhainen ja pintaveden nikkelipitoisuus on ylittänyt vesiympäristön haitallisten ja vaarallisten aineiden ympäristönormin.

Pidempi oleskelu voi aiheuttaa terveysriskin

Konsulttiselvitys pitää haitta-aineiden kulkeutumista Onkilahden kaloihin mahdollisena, mutta asiaa ei selvityksessä tutkittu. Vaasan kaupungin ympäristötoimen johtajan Christer Hangelinin mukaan kaupunki on tutkinut Onkilahden kaloja, mutta niistä ei löytynyt poikkeavia pitoisuuksia. Onkilahden ahvenkantoja on jopa yritetty elvyttää kaupungin voimin.

– Nykytilassa haitta-aineita valuu Onkilahteen niin vähän, ettei niillä ole merkitystä. Pukinjärven haitta-aineet ovat tiukasti kiinni pohjasedimenteissä, Hangelin sanoo.

oja virtaa lumen keskellä
Pukinjärvestä Onkilahteen johtava oja.Jarkko Heikkinen / Yle

Pukinjärven tilasta Vaasan kaupunki on silti vesialueen omistajana huolissaan ja toivoo, että se kunnostetaan. Kaupunki haluaa poistaa riskin siitä, että kemikaaleja valuisi Onkilahteen tulevaisuudessa nykyistä enemmän. Asukkaiden altistuminen järven ja tehdasalueen haitta-aineille on myös mahdollista.

– Altistumisen arviointi on vaikeaa. On kuitenkin selvää, että tehdasalueen maaperässä on paikoin korkeita haitta-ainepitoisuuksia, jotka voivat aiheuttaa terveysriskin jos alueella pidempään oleskellaan. Järven osalta terveysriski kohoaa jos rantavedessä säännöllisesti kahlailee tai ui järvessä säännöllisesti, toteaa Vaasan kaupungin ympäristötoimen johtaja Christer Hangelin.

Järvi tulvii asukkaiden pihoille

Pukinjärven asuinalue on järven välittömässä läheisyydessä. Kysymys haitta-aineiden vaikutuksista on ainakin osalle asukkaista toissijainen, sillä järvi aiheuttaa myös muunlaista päänsärkyä. Järvi tulvii keväisin pahoin lumien sulaessa ja sateiden aikana. Vuosien saatossa maankohoaminen alueella on madaltanut järveä, mikä on vähentänyt järven tilavuutta. Samalla asutuksen kasvaessa järveen valuvien hulevesien määrä lisääntyy.

Seppo Tuominen on asunut rivitalossa noin sadan metrin päässä Pukinjärvestä 1970-luvulta asti. Nykyisin tulvavedet nousevat järven ja tontin välissä olevan pienen metsikön läpi miehen takapihalle asti.

– Ennen järven vesitila oli niin suuri, että tulva pysyi aisoissa. Nykyään vesi jää pitkäksi aikaa korkealle, se on tappanut puolet metsikön koivuista. Meillä tulvavesi on tappanut takapihan marjapensaita, Tuominen kertoo.

kuolleita koivuja saastuneen järven rannalla
Tulviminen on tappanut puustoa järven vieressä.Jarkko Heikkinen / Yle

Vaasan kaupunki tiedostaa ongelman, mutta asialle ei Hangelinin mukaan ole mitään tehtävissä ennen kuin järvi on kunnostettu haitta-aineista.

– Tulvasuojelu on hankalaa, koska järvi on niin herkässä tilassa, ettei siihen juuri voi koskea. Vedenpintaa ei uskalla laskea, koska silloin lietteessä olevat haitta-aineet olisivat lähempänä pintaa. Kovalla tuulella liete voi päästä vesimassaan ja lähteä liikkeelle. Järvi pitää saada kuntoon siitäkin näkökulmasta, Hangelin sanoo.

Viimeiset kymmenen vuotta tämä on näyttänyt vastuunpakoilulta. Koko ajan keksitään erilaisia selityksiä.

Seppo Tuominen

Tuominen kertoo menettäneensä toivon sen suhteen, että järvi tulisi joskus kuntoon.

– Tilanne vain pahenee koko ajan. Viimeiset kymmenen vuotta tämä on näyttänyt vastuunpakoilulta. Koko ajan keksitään erilaisia selityksiä. Tarvittaisiin isännän ääni, joka sanoo, että tämä tehdään nyt, Tuominen harmittelee.

Mies seisoo pihallaan ja osoittaa lunta
Pukinjärvi nousee keväisin Seppo Tuomisen takapihalle asti.Jarkko Heikkinen / Yle

Asuinalueena Tuominen on pitänyt Pukinjärvestä. Järvi itsessäänkin tuo parhaimmillaan maisemallista arvoa, vaikka sinne ei uimaan rohkenisikaan.

– Kaikki täällä tykkää siitä silloin, kun tulva laskeutuu. Järvi on silloin todella hieno muutaman kuukauden ajan. Linnut kun vielä laulaa, niin tämä on kuin paratiisi. Mutta sitten elo-syyskuussa, kun vesitila kuivuu, siitä tulee sellainen haiseva rutakko.

Kemira lupaa hoitaa velvoitteensa

Kemiralta ei oteta kantaa aikatauluihin tai siihen, miten kunnostustoimet lopulta tullaan toteuttamaan. Viestintäjohtaja Tero Huovinen kertoo, että selvityksiä jatketaan sekä maalla että järvellä. Huovinen myös lupaa, että yhtiö tulee hoitamaan velvoitteensa.

– Seuraavaksi teemme jatkotutkimuksia omistamallamme maa-alueella ja yhteistyössä viranomaisten kanssa, valmistelemme riskiperusteisen maa-alueen kunnostussuunnitelman ja ympäristöluvan viranomaisten hyväksyttäväksi. Pukinjärven kunnostuksen suhteen jatkamme eri kunnostusvaihtoehtojen arvioimista yhteistyössä Vaasan kaupungin kanssa, Huovinen sanoo.

On myös mahdollista, ettei Pukinjärveä koskaan kunnosteta. Kunnostusvelvoite on vielä olemassa, mutta uudet selvitykset voivat päätyä myös toisenlaisiin ratkaisuihin.

– Yleisesti ottaen voi olla järkevämpää jättää haitta-aineet järveen, jos nähdään että niiden poistaminen aiheuttaisi suuren ympäristön pilaantumisriskin. Sedimentti saastuneen pohjan päällä yleensä kasvaa vuosi vuodelta, jolloin haitta-ainekerros jää koko ajan syvemmälle, toteaa Antton Keto ympäristöministeriöstä.

– Haitan poistaminen on tietenkin aina varmin keino. Sillä varmistetaan, ettei haittaa synny nyt eikä tulevaisuudessa.