Panssarivaunujen Schengen-alue – EU:n puolustusyhteistyö alkaa sotilaskaluston rajaesteiden kaatamisella

Suomi osallistuu kyber-yhteistyöhön, ohjelmistoradiohankkeeseen ja kaluston rajaesteiden purkamiseen.

puolustuspolitiikka
sotilaat juoksevat rannalla
Puolassa järjestettiin Naton suuri sotaharjoitus 2016. Mukana oli tuhansia sotilaita Baltiasta ja Pohjoismaista.Adam Warzava / EPA

EU:n puolustusyhteistyössä on alkamassa uusi aika.

Kun yhteistä puolustusta vastustanut Britannia ei brexitin jälkeen enää ole jarruna, EU:n puolustusyhteistyössä on tilaa ideoille.

Seuraavaksi kyse on siitä, riittääkö halua niiden toteuttamiseen käytännössä.

Kuvassa tankki ja kaksi sotilasta Aurora 2017-sotaharjoituksessa.
Bjorn Larsson Rosvall/TT / EPA-EFE

Marraskuussa 23 EU-maata allekirjoitti sopimuksen, josta alkaa puolustuksen pysyvä rakenteellinen yhteistyö. Tavoitteena on karsia päällekkäisyyksiä ja lisätä yhteisiä hankintoja.

– Tämä on parasta, mitä EU:sta on saatavissa, ulkoministeri Timo Soini hehkutti.

EU:n ulkoministerit tökkäävät yhteistyön käyntiin kokouksessaan maanantaina. Pian alkaa näkyä, mitä Soinin mainitsema "EU:n paras" on käytännössä.

Suomi aloittaa kyber-yhteistyön

Kaikkiaan EU:n jäsenmaat ovat tehneet 50 ehdotusta puolustukseen liittyviksi yhteistyöhankkeiksi. Nyt näistä hankkeista noin 15 etenee.

Suomi aikoo osallistua kolmeen yhteistyökuvioon.

Yksi niistä on kyberturvallisuuden keskinäinen avunantosopimus. Sen tarkoitus on koota nopean toiminnan asiantuntijaryhmä, joka parantaa kyberuhkien tunnistamista, testaa yhteistyötä ja auttaa kriisissä. Hanketta johtaa Liettua.

Suomikin ehdotti kyber-yhteistyötä, mutta Suomen ehdotus ei kantanut maaliin saakka vaan sulautui muihin kyber-aloitteisiin. Näin ollen Suomelle ei tullut vetovastuuta, vaikka Suomen kyberosaamista on hehkutettu.

Jokaisella 15 hankkeella on vetäjä, mutta kuten Yle torstaina kertoi, Suomi ei saanut vetääkseen yhtäkään projektia.

YK:n rauhanturvaajia.
YK:n rauhanturvaajia Golanin kukkuloilla elokuussa 2014.Atef Safadi / EPA

Suomen toinen hanke on jo kehitteillä oleva ohjelmistoradio. Siinä eri jäsenmaiden joukoille kehitetään yhteinen viestintäväline, sen sijaan, että kaikki loisivat omansa. Yhteensopivuus on tärkeää yhteisissä operaatioissa.

Tavoitteena panssarivaunujen Schengen-alue

Suomi osallistuu myös hankkeeseen, jossa tavoitteena on eräänlaisen sotilaallisen Schengen-alueen luominen. Tarkoitus on, että muun muassa panssarivaunut ylittäisivät rajoja helpommin – toki yhä vain kutsusta.

Yhteisten harjoitusten yhteydessä on selvinnyt, miten paljon säännökset ja lait haittaavat joukkojen, kaluston ja räjähteiden liikuttelua maiden välillä.

Tankkivaunu
Saksalaissotilaat osallistuivat Naton yhteiseen panssariharjoitukseen keväällä. Christian Bruna / EPA

Nyt Suomi alkaa muiden mukana purkaa näitä sotilaskaluston liikkumisen esteitä. Tarkoitus olisi parantaa myös siltoja ja teitä, jotka ovat raskaille ajoneuvoille liian heikkoja.

Suomi ehdotti listalle muun muassa satelliittiyhteistyötä, mutta hanke ei näillä näkymin etene.

Komissio jakaa kannustimia

Yhteisiin puolustushankkeisiin voi jatkossa anoa rahaa EU:n komissiolta. Siellä on tekeillä Euroopan puolustusrahasto. Rahastoon tulee tutkimussiipi sekä erikseen hankintoihin keskittyvä osasto.

Rahaa on jaossa nimenomaan jäsenmaiden yhteisiin projekteihin. Tällä pyritään siihen, että puolustusyhteistyön tavoite, eli päällekkäisyyksien purkaminen, toteutuisi myös käytännössä.

Puolustustutkimukseen komissio esittää vuosittaista 500 miljoonaa euroa ja hankepuolelle vähintään miljardia euroa vuodessa.

Esimerkiksi Suomen tuleva hävittäjähankinta maksaa 5–10 miljardia euroa, joten kyse on lähinnä kannustinrahasta. Sen sijaan tutkimuspuolella summa on tuntuva.

Missä ovat torjuntaohjukset ja hävittäjäkaupat?

Vaikka EU:n uusia puolustusyhteistyöhankkeita on paljon, ne ovat varovaisia. Niiden perusteella näyttää siltä, että uusi puolustusyhteistyö alkaa jarru päällä.

Porin prikaatin varusmies Aurora-sotaharjoituksessa Gotlannissa.
Suomalaiset varusmiehet osallistuivat Aurora-sotaharjoituksessa Gotlannissa syyskuussa 2017Riikka Uosukainen / Yle

Suomen kohdalla voi esimerkiksi kysyä, että kun Suomi kerran kaavailee uusien ilmatorjuntaohjusten hankintaa, eikö järjestelmiä voisi hankkia yhteistyössä parin muun EU-maan kanssa?

Luonteva yhteistyökumppani Ruotsi tosin ehti jo tilata amerikkalaisen Patriot-ilmatorjuntajärjestelmän.

Yhteiset kaupat ovat tavoitteena Suomen puolustusministeriön asiantuntijoidenkin mielestä.

Järeät yhteishankinnat siintävät kuitenkin vasta vuosikymmenten päässä. Yksi syy on, että useimmat maat ovat sitoneet kätensä lähivuosien hankintojen osalta. Natoon kuuluvat maat ovat sitoutuneet vastaaviin hankkeisiin Natossa.

Varovaiseen alkuun voi olla syynä myös osallistuvien maiden iso määrä. Puolustusyhteistyön piti alkaa pienellä ydinryhmällä, mutta lopulta mukaan ilmoittautuikin 23 jäsenmaata. Nyt kussakin hankkeessa on kymmenkunta jäsenmaata. Porukan laajuus voi vähentää tehokkuutta.

Puolustusyhteistyö on sisäistä ja ulkoista painetta

Puolustusyhteistyön tiivistäminen on kuitenkin monelle EU:n jäsenmaalle houkutteleva vaihtoehto.

Euroopan puolustus alkoi riutua kylmän sodan jälkeen, kun jäsenmaat arvelivat, ettei perinteisiin sotiin enää jouduta.

Toisaalta Euroopan puolustus on kallista ja tehotonta, kun jäsenmaat tekevät rinnakkain samoja projekteja ja hankintoja toisistaan tietämättä. Esimerkiksi asejärjestelmät vaihtelevat maasta toiseen.

saksalainen panssarivaunu
Saksalaisia Nato-liittolaisia sotaharjoituksissa Virossa.Valda Kalnina / EPA

Suomen puolustuskyvyssä ei ole moittimista, mutta pienenä maana Suomi jos joku hyötyy yhteistyöstä. Suomi olikin innokkaasti mukana punnertamassa hanketta eteenpäin.

Kylmän sodan jälkeen Euroopan maat lakkauttivat kilvan asevelvollisuutta. Useimmilla EU-mailla on pienet ammattiarmeijat, joihin kuuluu 20 000–40 000 sotilasta. Puolustusbudjetista merkittävä osa, jopa 80 prosenttia kuuluu henkilöstön palkkoihin ja eläkkeisiin, jolloin materiaalihankintoihin jää niukasti rahaa.

Yhteistyön lisäämiseen on sisäisen innostuksen lisäksi ulkoista painetta.

Yhdysvallat painostaa jatkuvasti Euroopan Nato-maita satsaamaan enemmän puolustukseen.

Presidentti Donald Trumpin puheet ovat myös aiheuttaneet epäluuloa sen suhteen, kuinka sitoutunut Natoa pääosin kannatteleva Yhdysvallat olisi Euroopan auttamiseen kriisin tullen.

Samaan aikaan Venäjä uhittelee ja Euroopan ulkopuoliset kriisit ajavat ihmisiä pakolaisiksi.

Miksei saman tien perusteta EU-armeijaa?

Vuoden 2006 presidentinvaalien alla ehdokas Sauli Niinistö puhui eurooppalaisesta Natosta, josta ei kukaan saanut tolkkua. Niinistö puhui myös EU-maiden puolustusyhteistyön ja turvatakuiden puolesta. Kukaan muu ei puhunut.

Nyt Niinistö voi ottaa vaalitenteissä mitäs minä sanoin -ilmeen:

– Sille on naurettu viimeiset kymmenen vuotta, mutta nyt siitä alkaa ensimmäisiä todellisia askelia näkyä, Niinistö sanoi Ilta-Sanomien, Paasikivi-seuran, UKK-seuran ja Suomen YK-liiton vaalitentissä marraskuussa.

Myöhemmin presidenttinä Niinistö on kannattanut EU-komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin ajatusta EU:n yhteisen armeijan kehittämisestä.

Lämpimästi kaikkea EU:n syventämistä kannattava Ranskan presidentti Emmanuel Macron tahtoisi EU:lle yhteisen puolustusbudjetin ja yhteiset puolustusjoukot tai nopean toiminnan joukot. Myös Italia on ehdottanut, että halukkaat voisivat perustaa monikansallisen sotilasjoukon, jota johdettaisiin Brysselistä.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron piti EU-linjapuheen Sorbonnen yliopistossa.
Ranskan presidentti Emmanuel Macron piti EU-linjapuheen Sorbonnen yliopistossa viime vuoden syksyllä.Lucovic Marin / EPA

Saksassakin eurooppalainen armeija mainitaan usein myönteiseen sävyyn.

Miksi EU puhuu vaatimattomista yhteishankkeista eikä oikaise suoraan yhteisiin joukkoihin ja kalustoihin?

Suomessa valtaosa kansasta vastustaa Natoa, mutta EU-puolustus voisi saada enemmän kannatusta.

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Tuomas Iso-Markku sanoo, että on epäselvää, mitä kukin armeijalla tarkoittaa. Miten suuresta joukosta olisi kyse, koottaisiinko joukot tilanteen mukaan jäsenmaista vai olisiko jokin pysyvä rakenne, korvaisiko joukko kansalliset puolustusvoimat vai täydentäisikö se niitä ja niin edelleen.

– Käytännössä se on tyhjä käsite. Kukaan ei määrittele, mistä puhutaan, Iso-Markku sanoo.

Nato EU-armeijan esteenä

EU-armeijan syntyä jarruttaa eniten Nato, jonka jäsenet eivät halua rinnakkaisia järjestelmiä. Nato kokoaa joukkonsa operaatio kerrallaan jäsenmaista.

Eikä sekään tahdo saada eurooppalaisia jäseniään sujuvasti saman sateenvarjon alle.

– Natolla on suuria ongelmia uskottavan sotilaskyvyn rakentamisessa, Maanpuolustuskorkeakoulun strategian ja turvallisuuspolitiikan dosentti Jyri Raitasalo sanoo.

YK:n rauhanturvaaja kantaa laitteistoa oikealla olallaan lähellä Quneitraa 27. elokuuta. Quneitra on ainut virallinen rajanylityspaikka Israelin ja Syyrian välillä.
YK:n rauhanturvaaja rajanylityspaikalla Israelin ja Syyrian välillä.Atef Safadi / EPA

Keskustelussa myös unohtuu usein, että EU:llakin on jo joukot. Vuonna 2005 perustetut surullisenkuuluisat EU:n taistelujoukot eivät ole koskaan päässeet tositoimiin.

Joukkoja ei ole komennettu mihinkään, koska pienelle joukolle sopivia operaatioita ei tahdo löytyä. Jäsenmailla on ollut eri näkemyksiä siitä, kuinka koviin paikkoihin joukko voidaan lähettää.

Intoa vähentää sekin, että operaation kustannukset kaatuisivat pääosin juuri päivystysvuorossa olevien jäsenmaiden niskaan.

Nyt joukoille kaavaillaan laajempaa tehtävänkuvaa ja rahoitukseen lisää EU:n yhteisvastuuta.

Uhkakuvat ovat erilaisia Euroopan eri kolkissa

Koko Eurooppa järkyttyi kun Venäjä valloitti Ukrainalta Krimin niemimaan 2014. Havahduttiin siihen, ettei Venäjä kehitykään rauhanomaisen demokratian suuntaan.

Itämeren turvallisuustilanne synkkeni ja Nato käänsi katseensa pohjoiseen.

Pohjois- ja Itä-Euroopan maissa kuten Suomessa, Ruotsissa ja Baltian maissa varustaudutaan taas Venäjän takia.

Välimeren maista katsoen Itämeri on kuitenkin etäällä. Italiassa, Kreikassa ja Espanjassa pelätään eniten terrorismia ja suurta pakolaisten vyöryä Pohjois-Afrikasta.

Maanpuolustuskorkeakoulun Raitasalon mukaan Etelä-Eurooppa haluaa yhä keskittyä kriisinhallintaan ja terrorismin torjuntaan.

YK:n rauhaturvaajia Malissa 25. helmikuuta.
YK:n rauhanturvaajia Itä-Malissa vuonna 2015.Marco Dormino / YK

Vielä on vaikea tietää, tuoko pysyvän rakenteellisen yhteistyön sopimus Soinin lupaamaa "EU:n parasta antia". Alku on jähmeää, kuten EU:ssa aina.

Suomi sai tungettua marraskuussa allekirjoitettuun sopimukseen viittauksen turvatakuisiin. EU:n perussopimuksessa vuodelta 2009 on lauseke velvollisuudesta keskinäiseen avunantoon.

Muiden jäsenmaiden tuntoja lauseke ei nostata, koska useimmilla on Naton turvatakuut.

– Suomi halusi, että mukana on turvallisuusaspekti, ettei sopimus olisi vain yritysten yhteistyötä, sanoo pääministerin EU-erityisavustaja Riikka Pakarinen.

Lausekkeen velvoittavuudesta on eri näkemyksiä.

Puolustushankkeet etenevät, jos teollisuus innostuu rajat ylittävästä yhteistyöstä.

Suomi toivoo, että myös pienet ja keskisuuret yritykset pääsevät jaolle eikä hankkeita jaella vain suurten maiden suurteollisuuden kesken.

Suomen viime aikojen EU-politiikkaa on moitittu passiiviseksi. Hallitus on yleensä puolustautunut kehumalla, että Suomi on ajanut etujoukoissa EU:n puolustusyhteistyötä.

Ensimmäisten hankkeiden jaossa Suomen vauhti näyttää kuitenkin hyytyneen, kun Suomi ei taistellut vedettäväkseen edes lempilastaan kyberhanketta.

Toisaalta isot maat Saksa ja Ranska johtavat puolustusyhteistyötäkin, oli hankkeilla millaisia vetäjiä tahansa. Pienet voivat vetää isojen hihasta ja esittää ideoita.