R ei löytynyt orren ympäriltä vaan etäterapiasta – 9-vuotias oppi päristelemään tietokonepelin avulla

R- ja s-äännevirheet ovat yleinen ja kasvava ongelma. Suomalainen yritys kehitti keinon, jolla äänteitä pääsee opettelemaan paikasta ja ajasta riippumatta.

puheterapia
Tyttö nauraa
Iida Vänskän mielestä etäterapia on ollut pääasiassa mukavaa. Tylsyys on tullut siinä vaiheessa, kun pelit ja motoriset tehtävät ovat vaikeutuneet. Se on vaatinut erityistä tsemppaamista myös vanhemmilta.Niko Mannonen / Yle

Kajaani9-vuotias Iida Vänskä nostaa kädet kasvoilleen ja hihittää kertoessaan, miten hän on päässyt harjoittelemaan ärrän pärinää kotinsa keittiönpöydän ääressä.

– Mulla oli Lego-palikka suussa. Se maistui pahalta! Vänskä sanoo ja irvistää kieltään näyttäen.

Äiti ja tytär ovat viettäneet tänä vuonna neljän viikon aikana useita iltoja metsästäen tytön puheesta puuttuvaa r-äännettä. Hankalaa äännettä on metsästetty aiemminkin koulun puheopetuksessa, mutta jäljille on päästy vasta nyt, kun matkassa on ollut puheterapeutti.

Puheterapeutti on tullut kajaanilaisen Vänskän perheen keittiöön nettiyhteyden välityksellä. Perhe on yksi niistä sadasta, jotka ovat päässeet Suomi 100 -vuoden kunniaksi kokeilemaan Tutoris Oy:n kehittämää etäpuheterapiaa.

– Iidalla on ollut r-vika ihan pienestä pitäen. Esikoulun aikana alkoi r-kerho, mutta r-vikaan ei ole saatu ikinä varsinaista puheterapiaa, kertoo äiti Senja Vänskä.

Kuntien omat käytännöt

Iidan kaltaisia koululaisia on paljon. Jos äännevirheisiin ei ole puututtu jo neuvolassa, harjoiteltavaa riittää entistä enemmän koulutiellä.

Tutkimusten mukaan äännevirheitä on joka neljännellä (siirryt toiseen palveluun) (Cognimed) lapsella. Terveydenhuollon niukasta raha- ja työntekijätilanteesta johtuen niihin puuttuminen on hyvin vaihtelevaa.

Etäterapiapalvelun kehittänyt Tutoris Oy on pitänyt sähköisen palvelun eteenpäin viemistä tärkeänä, sillä äännevirheet yleistyvät jatkuvasti.

– Äännevirheiden korjaaminen ohjautuu yleensä kunnalliselle tai julkiselle puolelle. Sitten tarvittaessa, ja jos on resursseja, aletaan kuntouttaa. Ikävä kyllä monessa kunnassa on se tilanne, että kuntoutusta ei ole mahdollista saada. Resursseja ei ole, sanoo Tutoris Oy:n toimialajohtaja Sari Arffman.

Tietokonepeli
Puheterapeutti Hanna-Mari Virtasen treenivinkki ärrävikaan. Video: Niko Mannonen / Yle

Opetushallituksen opetusneuvos Pirjo Koivula kertoo, että koulujen puheopetuksesta ovat vastuussa kunnat, ja jokaisella kunnalla on omat käytäntönsä.

– Osassa kunnista puheopetusta antavat puheterapeutit, joissakin taas opetuksesta vastaavat erityisopettajat, ja se on silloin koulun antamaa tukea, Koivula kertoo.

Puheterapia on lääkinnällistä kuntoutusta (siirryt toiseen palveluun) (Suomen Puheterapeuttiliitto ry), joka kuuluu sekä perusterveydenhuollon että erikoissairaanhoidon palveluihin.

Ongelmana koulujen hajanaisessa käytännössä on se, ettei erityisopettaja välttämättä ole saanut syventävää koulutusta puheentuottamisen tai lukemisen erityisosa-alueilta. Aiemmin koulutukseen kuului yliopistosta riippuen valinnainen laajempi kokonaisuus, mutta nyt se vaatii erityisopettajalta täydennyskoulutusta.

Myös Janne Eerola totesi jo vuonna 2005 Jyväskylän yliopiston erityspedagogiikan pro gradu -tutkielmassaan (siirryt toiseen palveluun) (Jyväskylän yliopisto), että puheopetukseen käytettävä aika ja resurssit ovat vähentyneet ja niitä on siirretty muuhun erityisopetukseen.

Opetusneuvos Pirjo Koivulan mukaan lasten äännevirheiden korjaamisessa on isoja eroja jopa koulukohtaisesti.

Aikainen puuttuminen on tärkeää

Pääsääntöisesti äännevirheisiin olisi kuitenkin pitänyt puuttua jo huomattavasti aiemmin kuin koulussa.

– Puheterapia aloitetaan yleensä jo ennen kouluikää tai ennen esiopetusta neuvolan kautta järjestettynä. Tämä onkin tärkeää, koska väärä ääntämys vain vahvistuu ajan kanssa, Pirjo Koivula sanoo.

Koivulan mukaan puheopetusta tarvitsevista koululaisista pidetään tilastoa. Viimeiset eritellyt tiedot osa-aikaista erityisopetusta saaneista peruskoulun oppilaista ovat vuosilta 2009–2010 (siirryt toiseen palveluun) (Tilastokeskus).

Tänä päivänä esillä ovat olleet paljon myös puhumattomat 3- ja 4-vuotiaat. Koivulan mielestä on huolestuttavaa, jos lapsille ei puhuta tai lueta ja siten tueta kielellistä kehitystä.

– Hyvät kielelliset taidot ovat yksi parhaista lahjoista, mitä lapsi voi kotoa saada, opetusneuvos huomauttaa.

Iida Vänskä muistaa koulun r-harjoitteista ainakin sen, että hetket olivat tylsiä.

– Harjoitukset olivat jotain tällaisia, että yritä saada kieli nenään. Se oli tylsää. Siellä oli vain sellaisia kuvia ja lopuksi sai tarran ja sanottiin: "Kiitos kun kävit", 9-vuotias kuvailee.

Muutakin kuin paperilappusia

Muutama vuosi sitten Tutoris Oy:n puheterapeutit halusivat keksiä ratkaisun koko Suomea vaivaavaan ongelmaan.

– Taitaa olla jo kolme vuotta siitä, kun terapeuttimme toivat esiin kentältä kuullun huolen, ettei äännevirheitä saada korjattua ja perheet haluavat apua, Sari Arffman sanoo.

Ensin tablet-sovelluksen Tenkkapoo-peliperheeseen tuotiin muistipeli ja nyt äänteitä pääsee harjoittelemaan nettiterapiapeleissä.

äiti ja tytär tietokoneella
Yleensä puheterapia aloitetaanennen kouluikää tai esiopetusta neuvolan kautta järjestettynä.Niko Mannonen / Yle

Harjoitukset etenevät äänteiden tunnistamisesta lausetasoiseen harjoitteluun.

– Nyt on konkreettinen työkalu kotiin. Muutakin kuin paperilappusia, Arffman toteaa viitaten perinteiseen kasvokkain tapahtuvaan puheterapiaan.

Tietokoneen näytöllä värikkäässä ympäristössä puuhaavat Siru-keiju sekä Ärjy-merirosvo, sihinä- ja ärräkoulun maskotit.

Pelaaminen ei jää pelkästään klikkailuun, sillä pelin edetessä on käytettävä ääntä ja laitettava kieli liikkeelle. Kun Iida saa pala palalta kasatun raketin liikkeelle, seuraa motoriikan harjoittelua.

Kotona hän on pelannut ja keskustellut kaksi kertaa kuukaudessa puheterapeutin kanssa.

Legon avulla löytyi tärinä

Virtuaalisten tapaamisten aikana löytyi myös kaivattu vastus: Iidan kieli ja leuka eivät ole eriytyneet. Kun tyttö sanoo r-äänteen, leuka nousee kielen matkassa ylös.

Siinä vaiheessa kuvioon tuli Lego-palikka, joka on nyt ahkeran harjoittelun jälkeen roskiskunnossa. Se on tehtävänsä hoitanut ja pitänyt suuta paikallaan niin, että viimeisellä etäterapiakerralla kuultiin jo hieman ärrän täryä.

Äiti on tyytyväinen kokeilujaksoon.

– Se oli ainakin aika erilaista kuin mihin on totuttu. Vanhempana sain vinkkiä, että mistä pulma johtuu, miksi se r ei lähde tulemaan. Nyt tietää, mihin suuntaan kotiharjoittelua kannattaa viedä, Senja Vänskä iloitsee.

Harjoitteista löytyi haastetta myös 9-vuotiaalle.

– Iida oli ehkä sieltä ikäryhmän yläpäästä, mutta harjoitteet toimivat vielä tämänkin ikäisillä. Paras ikäryhmä on siellä vähän nuoremmissa, Senja Vänskä arvioi.

Oppiminen vaatii sitoutumista – myös vanhemmilta

Harjoittelun parissa vietetyt illat ovat olleet äidin ja tyttären yhteisiä hetkiä. Vanhempien mukana oleminen onkin yksi oppimisen edellytyksistä.

– Joka kerta olen ollut matkassa tekemässä. Jonkin verran Iida teki niitä alkupään helppoja harjoitteita yksikseen. Heti kun lähdettiin motorisiin harjoitteisiin, olin siinä kaverina, Senja Vänskä kertoo.

Sari Arffman huomauttaa, ettei oppimista saakaan sysätä yksin lapsen vastuulle. Lasta ei saa jättää yksin.

– Vanhemmat näkevät, miten harjoitteita voi tehdä oman lapsen kanssa jatkossakin. Se on varmasti paras anti etäohjauksista. Lisäksi perheet pääsevät puheterapeutin läsnä ollessa heti kysymään mieltä askarruttavia asioita, Arffman toteaa.

Vanhemmat näkevät, miten harjoitteita voi tehdä oman lapsen kanssa jatkossakin.

Sari Arffman

Terapiamuotona etäterapia on ollut Vänskän perheelle sopiva. Oppiminen ei ole ollut kiinni kellonajasta, välimatkoista tai lomareissuista.

– Ajan löytäminen on tietysti aina haaste, mutta jos siihen haluaa sitoutua, niin kyllä se aikakin löytyy. Meidän aikatauluihimme sopi oikein hyvin, että saimme tehdä illalla harjoituksia omien menojen ja harrastusten mukaan.

Etäkuntoutus yleistyy kovaa vauhtia.

– Uskon, että jatkossa sitä ei käytetä pelkästään lasten kuntoutukseen, vaan myös aikuisten kuntoutukseen, Arffman uskoo.

Nyt kun juhlavuoden etäterapiapaketti on käyty läpi ja kauden päätösjuhla on juhlittu, Vänskät aikovat jatkaa opettelua kotona.

Täydellisesti tärähtävä ärrä vaatii vielä vähän harjoittelua.

Mutta ehkä vain yhden Lego-palikan verran.

Korjattu 11.12.2017 klo 10:54 Mistä on kyse -laatikossa kerrottiin virheellisesti koulujen puheterapiakäytäntöjen poikkeavan rajusti toisistaan. Kyse on puheopetuskäytännöistä.

Korjattu 11.12.2017 klo 14.16 muutamasta kohdasta r-kirjain r-äänteeksi.