Analyysi: Onko 612 natsimarssi vai tavallisen kansan kulkue? Jos mietit, lue tämä

612-kulkueen koossa pitävä liima on yhteinen vihollinen. Tämän vihollisen edessä marssiseuraksi kelpaavat myös uusnatsit, kirjoittaa Eero Mäntymaa.

612-marssi
612.fi -yhdistyksen järjestämä soihtukulkue Helsinginissä itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta
612.fi -yhdistyksen järjestämä soihtukulkue Helsinginssä itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta.Jyrki Lyytikkä / Yle

”Täysin kunniallisia ihmisiä, eivätkä varsinkaan natseja”, sanoo Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho (siirryt toiseen palveluun). ”Fasistinen perinne", kuvailevat antifasistit (siirryt toiseen palveluun). ”Poliittisesti sitoutumaton ja isänmaallinen”, määrittelevät kulkueen järjestäjät (siirryt toiseen palveluun).

612-soihtukulkue on järjestetty nyt neljä kertaa ja jokaista kulkuetta edeltää kuohunta ja riitely. Kulkuetta on pyritty estämään väkivalloin, eikä yhtä mieltä löydy edes siitä, millä adjektiivilla tapahtumaa pitäisi kuvailla. Tämän kirjoituksen tarkoitus on tehdä arvioinnista helpompaa.

Aloitetaan faktoista, eli uusnatseista: Entisen kansallissosialistin Esa Holapan mukaan uusnatsistisen Vastarintaliikkeen aktiivit ovat olleet mukana perustamassa 612-kulkuetta. Muun muassa siksi suojelupoliisi määritteli (siirryt toiseen palveluun) kulkueen äärioikeistolaisten toimijoiden organisoimaksi. Uusnatsit osallistuvat (siirryt toiseen palveluun) kulkueeseen joka vuosi, mikä ei ole salaisuus. He ilmoittavat (siirryt toiseen palveluun) osallistumisestaan 612-kulkueeseen itse, ja jokainen kulkuetta seuraava voi bongailla siellä täällä Vastarintaliikkeen vihreänvalkoisia kaulahuiveja (siirryt toiseen palveluun), tai uusnatsien keskeisiä hahmoja, kuten Asema-aukion väkivaltarikoksesta tuomitun Jesse Torniaisen. Torniainen ja kymmenet muut marssivat tänäkin vuonna huivit tai vastarintaliikkeen takit (siirryt toiseen palveluun) yllään, vaikka poliittiset tunnukset onkin kulkueessa virallisesti kielletty.

612-yhdistyksen mukaan uusnatsitkin ovat tervetulleita kulkueeseen, kunhan ovat "isänmaallisia". Ja uusnatsit tulevat, koska eivät Suomessa ole tervetulleita juuri mihinkään muualle.

Mutta mitä kulkueessa marssiva "tavallinen kansa" ajattelee uusnatseista? Olen viimeisen kolmen vuoden ajan kysellyt tätä 612-kulkueen osanottajilta. Puheenvuorot, huutelut ja haastattelut voisi tiivistää näin:

1. Kansallissosialismin pääperiaatteita, kuten rotuopin pohjalta luotua valtiota, allekirjoittaa harva.

2. Kansallissosialismia suurempi uhka isänmaalle ovat kuitenkin esimerkiksi Euroopan Unioni ja etenkin sen liittovaltiokehitys, vanhat suurpuolueet jotka ovat "myyneet Suomen suuryrityksille", globalisaatio, "suvakit", sekä muslimien maahanmuutto ja islaminusko ylipäänsä.

3. Jopa uusnatsi on kulkueeseen tervetullut, kunhan vastustaa edellä mainittuja asioita ja on "isänmaallinen" . Kansallissosialismia ja isänmaallisuutta ei siis ainakaan laajasti nähdä toisiaan poissulkevina asioina.

Etenkin perussuomalaisten johtohahmot hehkuttavat (siirryt toiseen palveluun) 612-kulkuetta ja kuvailevat siihen osallistujia "tavalliseksi kansaksi", jota populistiset liikkeet aina vakuuttavat edustavansa. Se on ymmärrettävää. Perussuomalaiset ja kulkueen osallistujat jakavat yhteiset uhkakuvat, vaikka kulkue virallisesti ei ota poliittista kantaa.

Kovin monen suomalaisen käsitykseen "tavallisesta kansasta" tai isänmaallisuudesta kuitenkaan tuskin mahtuu liike, joka haluaa tuhota Suomen nykymuodossaan ja perustaa sen tilalle pohjoismaisen kansallissosialistisen tasavallan. On toki mahdollista, että myös 612-kulkueen osanottajat tulevina vuosina tulevat tähän johtopäätökseen ja alkavat vaatia uusnatseille porttikieltoa. Sitä tapahtuman järjestäjät eivät halua tehdä, koska niinkin suosittu poliittinen linjaus kuin uusnatsismin aktiivinen vastustaminen todennäköisesti laskisi kulkueen suosiota. "Kansallismielisten tahojen ei kannata näin aikaisessa vaiheessa tehdä pesäeroa toisiinsa", kuten eräs 612-kulkueeseen osallistunut minulle itsenäisyyspäivänä totesi.

Tämä vihjaa, että edellä mainitut yhteiseksi koetut viholliset ja niiden vastustaminen on kulkueen jäsenille tärkeämpää kuin mahdolliset sisäiset erimielisyydet.

Näiden uhkakuvien edessä syttyy soihtu, käy askel, ja löytyy sopu jopa uusnatsin kanssa.