Analyysi: Miten kengännauhabudjetti edistää kotimaista elokuvaa?

Voiko Suomi nousta koskaan suureksi elokuvamaaksi, kun elokuvasäätiön tukipotti jaetaan niin monelle tekijälle? kysyy Ylen kulttuuritoimittaja Jonni Aromaa.

kotimaiset elokuvat
Jonni Aromaa
Jonni AromaaAntti Haanpää / Yle

Kuka olisi arvannut, että Saara Cantell on saanut elokuvilleen eniten yhteiskunnan rahoitusta, kuten Yle Uutisten selvitys kertoo.

Siinä laskettiin yhteen Suomen elokuvasäätiön pitkien elokuvien tuotantotuet sekä Yleisradion elokuvaostot. Tarkastelussa oli kymmenen viime vuotta.

Suomessa on alettu tehdä selvästi aiempaa enemmän pitkiä elokuvia, ja voisi ajatella, että se miellyttää ohjaajien lisäksi myös elokuvien tuottajia.

Heistä Solar Filmsin Markus Selin ja Jukka Helle ovat onnistuneet parhaiten julkisen rahoituksen hankkijoina.

Elokuvien määrällinen lisääntyminen on luonut alalle uuden ilmiön. Kotimaisia pitkiä elokuvia tehdään kengännauhabudjetilla.

Muutos tapahtui tämän vuosikymmenen vaihteessa, kun elokuvasäätiö alkoi pilkkoa tukipottiaan yhä useammalle tekijälle.

Kulttuuripoliittisella päätöksellä pyrittiin parantamaan elokuva-alan työllisyyttä. Samalla elokuvan tekemisen mahdollisuudet kapenivat.

Viime vuonna kotimaisen pitkän elokuvan budjetti oli keskimäärin 1,3 miljoonaa euroa. Vertailun vuoksi: Blade Runner 2049 maksoi arviolta ainakin sata kertaa enemmän.

Kotimaisten elokuvien tärkein rahoittaja, Suomen elokuvasäätiö, on pyrkinyt pitämään yllä moniäänistä ohjaajakuntaa tasapainoilemalla uusien ja vanhojen tekijöiden välillä.

Yle Uutisten selvitys kertoo asemansa jo vakiinnuttaneista ohjaajista, joihin uskotaan.

Listan kärjessä on suurelle yleisölle tuttuja elokuvaohjaajia, kuten Dome Karukoski, Aku Louhimies ja Timo Koivusalo, ja löytyy sieltä yhä myös Aleksi Mäkelä, jonka menestyksekäs ura on ollut laskussa.

Kahdenkymmenen viime vuoden aikana Suomessa on kuvattu noin kolmesataa pitkää elokuvaa, joita Suomen elokuvasäätiö on rahoittanut. Niitä on ollut tekemässä noin 130 eri ohjaajaa.

Todellisuudessa vain harva heistä on saanut ohjaamisesta kokopäiväisen ammatin.

Esimerkiksi Saara Cantell oli lyödä hanskat tiskiin jo kymmenen vuotta sitten, kun mikään elokuvaprojekti ei edennyt tuotantoon asti.

Täydellinen turhautuminen on tuttu olotila monelle suomalaisohjaajalle.

Ohjaajanuran kannalta tärkeintä on pysyä väleissä Suomen elokuvasäätiön kanssa.

Tanska on ollut pitkään pohjoismaisen elokuvan lippulaiva, ja samaan pyrkii nyt Norja. Siellä valtiovalta haluaa tehdä elokuvasta kansainvälisen menestystarinan.

Norja laittoi viime vuonna elokuvantekoon yli 40 miljoonaa euroa, kun Suomessa potti oli noin puolet vähemmän, 20 miljoonaa.

Kirittävää on. Elokuva lähtee käsikirjoittamisesta, ja siinä suomalaiset ovat vielä rutkasti jäljessä pohjoismaisia kollegojaan.

Suomalaisen elokuvan mahdollisen menestystarinan voisi aloittaa käsikirjoittajien aseman vahvistamisesta.

*Lue myös: *Yle Uutiset selvitti: Ohjaaja Saara Cantell sai eniten julkista rahaa elokuvilleen – katso miten muut pärjäsivät