"Ihmiset eivät puutu, kun kaduilla ahdistellaan" – #memyös aikoo muuttaa asenteet ja lopulta lainkin

Keskustelu seksuaalisesta häirinnästä alkoi hiipua, eikä mikään muuttunut. Siksi Suomessa alkoi oma #memyös-kampanja.

#metoo
Me myös -teksti
adressit.com

Suomalainen nettiryhmä seksuaalista häirintää, väkivaltaa ja ahdistelua vastaan on kerännyt muutamassa päivässä 10 000 jäsentä.

Ryhmä kokoaa Facebookin julkisella sivustolla nimiä adressiin (siirryt toiseen palveluun), joka lähetetään kansanedustajille.

Varsinainen ryhmä on suljettu ja tarkoitettu naisille ja muunsukupuolisille. Sivustolla jaetaan äärimmäisenkin kipeitä tuntoja, ja kertomuksia on jo satoja.

– Ihmiset ovat hirveän tyytyväisiä, että keskustelu jatkuu, sanoo #memyös-kampanjan tiedotusvastaava Hanna Räty.

– He kokevat, että suljetussa ryhmässä on toisaalta rajua lukea toisten kokemuksista ja toisaalta helpottavaa kertoa omistaan.

Olen iloinen, että #metoo-liike on saanut alkunsa minun elinaikanani. Vielä parempi olisi ollut jos tätä keskustelua olisi käyty jo silloin, kun olin lapsi, teini, nuori aikuinen. Jos olisi käyty, olisi meillä 10-11 vuotiailla tytöillä suomalaisessa pikkukylässä ollut mahdollisuus nostaa äläkkä, ja meitä olisi kuultu. Ala-asteen miespuolinen opettajamme olisi saanut kenkää!

Ope, joka kommentoi meidän tyttöjen rintojen kokoa ja muotoja ja joka jumppatunneille vaatteita vaihtaessamme jatkuvasti punkesi pukuhuoneeseen. Estimme telkeämällä oven korkeushyppypatjalla ja uhkasimme lyödä pesäpallomailalla. Ope valitsi myös joka luokalta suosikkitytön, jota rääkkäsi suosionosoituksillaan.

"Hiljainen hyväksyntä on murrettava"

Hanna Räty arvioi, että kansainvälisen #metoo-kampanjan keskustelu jäi lopulta vaisuksi Suomessa eikä tavoittanut täkäläistä yhteiskuntaa.

– Tuntui siltä, että se alkoi vaieta aika pitkälti kuoliaaksi. Suomenruotsalaisten naisten rohkeasti aloittama #dammenbrister-kampanja (siirryt toiseen palveluun) ei välttämättä täysin yltänyt suomenkielisiin asti.

#memyös-kampanja haluaa murtaa vaikenemisen ja hiljaisen hyväksynnän kulttuurin.

– Ahdistelua on hirveän monenlaista, ja se on rakenteellista. Se mahdollistuu sillä, että siihen ei puututa kaduilla eikä työpaikoilla, koska on helpompi kääntää katse pois.

Kourijat

Se heppu, joka keskellä päivää ohimennen liikennevaloissa kipeästi kopeloi lukiolaistytön farkkupeppua.

Se tuntematon kaveri, joka Börsin narikkajonossa kähmi pyllyä ja sitten ihmetteli, kun näytin happamalta. Siirtyi sen jälkeen iskemään kaveriani..

Se ranskalainen au pair -perheen isoisä, joka kaappasi syleilyyn ja tarrasi takamukseen, kun minulla oli vauva sylissä ja kädet varattuina, ja alkoi hönkiä halustaan rakastella minua hitaasti. Jäädyin.

Ne kymmenet miehet, jotka kairolaisella torilla ohikulkiessaan kevyesti hipelöivät peppua. Hipelöintiä sateli joka puolelta, sitä ei päässyt pakoon.

Se sukulaismies, joka yllättäen spontaanisti nuolaisi korvaa.

Monen koskemattomuus viedään jo varhaislapsuudessa

Kampanjan tavoitteena on se, että ongelmista puhutaan, kunnes ne tunnustetaan. Nyt kerätään nimiä adressiin, ja lopputulos lähetetään eduskuntaan vielä tänä vuonna.

– Tällä hetkellä seksuaalista sanallista ahdistelua ei pidetä rikoslaissa rangaistavana. Ihmiset pitää saada ajattelemaan, että se ei ylipäätään ole oikein, että tyttöjen kehot ovat vapaata riistaa, jota saa kommentoida ja koskea.

Ahdistelusta kerrotaan nimellä ja nimettömänä, ja kertojat ovat kaikenikäisiä.

– Yhdistävää on se, että suuremman osan ahdistelukokemukset ovat alkaneet ihan lapsesta ja jatkuvat edelleen.

Olen rauhaarakastava ja väkivaltaa vastustava mutta olen huutanut, potkinut munille (polvella) ja pohkeeseen (korolla) ja lyönyt yhden nenän verille sillä mitään paskaa en enää ota vastaan.

Sisennetyt lainaukset memyos.fi-sivulta. (siirryt toiseen palveluun)