Poromiehen poika valmistelee isoa porotilaa Etelä-Suomeen – ostaa Lapista vasoja vaivihkaa

Asiantuntijat tyrmäävät ajatuksen poronhoidosta Etelä-Suomessa. Heidän mukaansa eläimet kärsivät lämpimissä oloissa.

poronhoito
Urpo-poro Lemmenkallion porotila
Urpo-poro etsimässä syötävää ohuen lumikerroksen alta Lemmenkallion porotilalla.Pyry Sarkiola / Yle

Porotilan isäntä Tapani Vähäkuopus ohjaa autonsa pienelle sivutielle ja pysäyttää sen verkkoaidan viereen. Itsenäisyyspäivänä satanut lumi on peittänyt mäntymetsän vaaleaan huntuun. Vähäkuopus avaa aidassa olevan portin ja astuu sisään.

– Tein näitä aitoja koko viime kesän. Tolpat raivasin taimikkometsästä ja iskin tänne maahan, sanoo Vähäkuopus.

Portilta alkava polku vie ylös kukkulalle, jonka päällä vastassa on lauma poroja. Vain yksi niistä astelee vieraiden luo. Sitä Vähäkuopus nimittää Urpoksi, vaikka oikeasti poroille ei ole tapana antaa nimiä.

– Tämä Urpo-poro on leikattu. Ostin sen täältä etelästä, missä se oli jo valmiiksi kesytetty. Sen vuoksi Urpo ei aristele ihmisiä samalla tavalla kuin nuo vasat tuolla metsikössä.

Tapani Vähäkuopus on yksi harvoista ihmisistä, joita voi Etelä-Suomessa nimittää porotilan isännäksi. Hänen tilallaan Kimolan kylässä Kouvolassa on kahdeksan poroa. Hän haluaisi ostaa niitä lisää, mutta porojen saaminen pohjoisesta on vaikeaa. Siellä moni on sitä mieltä, että poroja ei pitäisi olla lainkaan etelässä.

Siksi Vähäkuopus on joutunut hakemaan vasat salaa – ja usein pimeän aikana. Kukaan ulkopuolinen ei saa huomata, että eläviä poroja myydään etelään.

Tapani Vähäkuopus Lemmenkallion porotila
Tapani Vähäkuopus on Lemmenkallion porotilan isäntä.Pyry Sarkiola / Yle

– Poroja minulle on tullut eri tiloilta, mutta en voi kertoa julkisesti, mistä kaikista paikoista. Poroja kyllä myydään, mutta mieluusti vain vakuumiin pakattuina. Sellaista ei tänne kuitenkaan kukaan tule katsomaan, naurahtaa Tapani Vähäkuopus.

Se, millä keinolla hän poronvasoja etelään tuo, jää epäselväksi. Hänen tavoitteenaan on kuitenkin perustaa Kimolan kylään Etelä-Suomen suurin porotila, jonka pääelinkeino on matkailu.

"Ujostelin, että minua pidetään hulluna"

Alun perin Tapani Vähäkuopus on porotilan poika Kuusamosta. Siellä hän oppi ruokkimaan, hoitamaan, erottelemaan ja myös teurastamaan poroja. Vaikka hänen isänsä jatkoi porotilan pitoa, Vähäkuopus muutti etelään 1990-luvulla laveamman leivän perässä. Lopullisesti hänet pakotti matkaan velkaantuminen, jonka vuoksi hän joutui ulosottoon ja myymään talonsa.

Saavuttuaan Etelä-Suomeen Vähäkuopus teki töitä muun muassa parvekelasiasentajana. Hän perustikin myöhemmin turvalasi-alan yrityksen. Vuodet yrittäjänä toivat leivän pöytään, mutta samalla kiireinen arki teki tehtävänsä niin henkisesti kuin fyysisesti. Selkä meni niin huonoon kuntoon, että kivut haittasivat öisin.

Pikkuhiljaa takaraivoon hiipi ajatus, että elämässä voisi tehdä jotain muutakin. Nuoruus poromiehenä palasi mieleen.

Tapani Vähäkuopus ja Urpo-poro
Urpo-poro ja Tapani Vähäkuopus. Tapani Vähäkuopus syöttää poroille rehua sinisestä ämpäristä.Ville Pisto / Yle

– Rupesin miettimään asiaa ihan vain omassa päässäni. Sitten tapasin tämän maa-alueen omistajan. Kerroin hänelle ideasta, mutta ujostelin alkuun, että pitääkö hän minua hulluna. Neuvottelut etenivät kuitenkin hyvässä hengessä, ja teimme maa-alueesta vuokrasopimuksen, sanoo Tapani Vähäkuopus.

Maanomistaja on Karoliina Ilonoja Kimolan kylästä. Häneltä Vähäkuopus vuokrasi tänä vuonna kymmenen hehtaaria mäntymetsää, jossa on paljon jäkälää ja poroille kelpaavia luonnonkasveja ja sieniä. Aluksi Tapani Vähäkuopuksen ajatuksena oli kasvattaa poroja lihaksi. Matkailu on kuitenkin taloudellisesti järkevämpi vaihtoehto.

– Haaveilen kaukaisissa ajatuksissa siitä, että tulevaisuudessa tilalla olisi jopa sata poroa. Se vaatii paljon lisätilaa. Neuvottelen jo parhaillaan uusista vuokramaa-alueista, hän sanoo.

Tutkija tyrmää etelän porotilat

Poroisäntiä poronhoitoalueella edustavan Paliskuntain yhdistyksen mielestä poroja ei pitäisi tuoda etelään. Tarkasti rajatulla poronhoitoalueella Lapissa ja Kuusamon seutuvilla poronhoito on tärkeä elinkeino. Poronhoito on myös merkittävä kulttuurinen asia pohjoisessa. Paliskuntain yhdistyksestä sanotaan, ettei kielteisyys etelän porotiloihin johdu halusta rajoittaa porotalouden kilpailua.

– Periaate on, että poronhoitoalueen ulkopuolelle ei suositella porojen myymistä, koska se on eläinsuojelun kannalta kyseenalaista. Meillä on riittävästi huonoja kokemuksia porojen hoidosta Etelä-Suomessa ja ulkomailla, sanoo Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Ollila.

Suomesta poroja on viety joulupukin poroiksi muun muassa Englantiin ja Saksaan. Eläinlääkäri ja poroja vuosikymmeniä tutkinut dosentti Helsingin ylipistosta on sitä mieltä, ettei poroja pitäisi viedä edes Etelä-Suomeen. Hän kertoo, että siellä olosuhteet eivät sovi porolle. Sen lisäksi etelässä poroja on myös hoidettu niin huonosti, että ne ovat kuolleet.

Tapani Vähäkuopus ja nuotio Lemmenkallion porotila
Keskellä porotilaa on nuotiopaikka, johon on tarkoitus tehdä laavu asiakkaita varten. Ville Pisto / Yle

– Poro on sopeutunut arktiseen ympäristöön. Sen kaikki elintoiminnot ja ravinto ovat soveltumia arktisiin olosuhteisiin ja kylmään ilmaan. Etelässä nämä olosuhteet eivät toteudu. Ravinto on puutteellista ja eläimet kärsivät liiasta lämmöstä, loisista ja stressistä, sanoo hirvieläinsairauksien dosentti Sauli Laaksonen Helsingin yliopistosta.

Paliskuntain yhdistyksen mukaan poronhoitoalueella poroja on keskimäärin kaksi kappaletta neliökilometrin alueella. Usein etelässä poroja on pidettykin pienissä aitauksissa, jotka eivät ravinnon yksipuolisuuden vuoksi sovi poroille. Vapaana porot syövät pohjoisessa jopa 300:a eri kasvilajia mustikanvarvuista koivunlehtiin. Syksyisin rasvakerrosta hankkiville poroille maistuvat sienet ja talvisin jäkälä, naava ja luppo.

– Poro on erittäin stressiherkkä. Suurin osa sen sairauksista johtuu stressistä. Sitä aiheuttaa jo pelkästään ihmisen läsnäolo ja tarhoissa oleminen. Porojen hoito etelässä on erikoisuuden tavoittelua, jota ei eläinlääkäripiireissä katsota hyvällä, jos puhutaan eläinten hyvinvoinnista, sanoo hirvieläinsairauksien dosentti Sauli Laaksonen.

Poroja saa pitää missä päin Suomea tahansa

Luonnonvarakeskuksen mukaan yli kymmenen poron tiloja on Etelä-Suomessa vain kourallinen. Yksi sellainen on Kokemäellä Satakunnassa sijaitseva Kriivarin porotila. Sen isäntä Juhani Lahtinen hankki 1990-luvun lopussa poroja pitämään huolta parikymmenhehtaarisesta perinnetilasta. Enimmillään poroja on ollut kolmisenkymmentä, mutta niiden määrää ovat verottaneet etenkin ilvekset.

Parhaillaan tilalla on kymmenkunta poroa.

– Porojen pitäminen etelässä vaatii tarpeeksi tilaa. Kolmekymmentä poroa oli meille enimmäismäärä. Ruokinnan onnistumisessa on oltava tarkkana, mutta varsin hyvin meillä on mennyt, sanoo Juhani Lahtinen.

Tapani Vähäkuopuksen mielestä etelän kasvuolosuhteet sopivat ravinnon puolesta mainiosti porojen hoitoon. Hän sanoo, että Lemmenkallion tilalla poroista pidetään hyvää huolta. Porot on rokotettu ja tilaa on riittävästi niille liikkua. Vasojen stressiä vähentää se, että Vähäkuopus viettää niiden kanssa aikaa ja totuttaa niitä ihmisiin.

– Täällä tarhaolosuhteissa ihminen voi vaikuttaa poron hyvinvointiin enemmän kuin luonnossa. Meillä on luonnossa enemmän ruokaa, ja kasvukausi on pitempi, joten kasvuolosuhteet ovat meillä paremmat kuin poronhoitoalueella. Samalla pystymme viljelemään porolle sopivaa heinää,sanoo Vähäkuopus.

– En näe tässä mitään ongelmaa. Minä näen tämän vain mahdollisuutena, hän lisää.

poroja Lemmenkallion porotila
Vasat Urpo-poron takana vierastavat vielä vieraita ihmisiä.Pyry Sarkiola / Yle

Poroja saa pitää missä päin tahansa Suomea. Vähäkuopus kertoo, että hän on sijoittanut tilan perustamiseen jo kymmeniä tuhansia euroja. Maksuja on koitunut kilometrin mittaisen aidan tekemisestä, porojen ostamisesta ja maavuokrista. Tulevaisuudessa hän aikoo hankkia leivän pöytään poromatkailulla. Lemmenkalliolle on tarkoitus rakentaa laavu, missä turistit saavat paistaa makkaraa, juoda nokipannukahvia, seurata poroja ja ottaa niistä kuvia.

Porotilan yleisöavajaisia on määrä viettää tammikuun lopulla. Vähäkuopus sanoo, että hän luottaa Kimolan kanavan avautumisen tulevaisuudessa tuovan asiakkaita myös porotilalle.

– Minun odotukset ovat aika suurista kävijämääristä. Jokainen meistä tietää, mikä poro on ja poro kiinnostaa ihmisiä, sanoo Tapani Vähäkuopus.

11.12. 2017 klo 11.18 Otsikkoa muokattu.