yle.fi-etusivu

Onko sirkkatehtailu sittenkin epäeettistä? Sirkoilla voi olla mieli ja jopa tunteet

Sirkkojen syöntiä pidetään eettisenä ja ympäristöystävällisenä, mutta näin ei välttämättä ole. Tulevaisuudentutkija, biologi ja filosofi kertovat, onko sirkkojen syöminen oikein vai väärin.

sirkat
Syötäviä sirkkoja ruuaksi tarjolla
Entocube

Kun sirkka rasahtaa hampaidesi välissä, tunnetko tekeväsi eettisen ekoteon vai piston sydämessäsi? Sirkkojen syömistä pidetään usein eettisenä, ekologisena ja – trendikkäänäkin.

Suomessa saatiin tänä syksynä lupa sirkkojen kaupalliseen kasvattamiseen ja myyntiin. Markkinoille on tullut sirkkaleipää, ja pian kauppojen hyllyltä saa sirkkamakkaraa (siirryt toiseen palveluun). Ensi vuonna Loviisassa avataan Euroopan suurin sirkkatehdas (siirryt toiseen palveluun).

Sirkkaruuan on ajateltu turvaavan valkuaisen saamisen (siirryt toiseen palveluun), kun maapallo ei enää kestä lihantuotantoa: hyönteisten kasvattamisen ruuaksi sanotaan aiheuttavan ilmaston kannalta vähemmän päästöjä kuin esimerkiksi karjan kasvattamisen.

Mutta onko sirkkojen syöminen ja tehotuotanto niin ekologista ja eettistä kuin helposti ajatellaan? Kysyimme tulevaisuudentutkijalta, biologilta ja filosofilta.

Heidän mielestään sirkkatehtailu vaatii paljon eettistä keskustelua, koska se tapahtuu elävien eläinten kustannuksella.

Tulevaisuudentutkija: Sirkat nähdään aminohappoketjuina – ei elävinä eläiminä

– Hyönteissyöntiä perustellaan sen ekologisuudella ja eettisyydellä avaamatta juurikaan sitä, mitä niillä tarkoitetaan, tutkijatohtori Minna Santaoja Turun kauppakorkeakoulun Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta sanoo.

Santaoja on pohtinut paljon sitä, millaisia ongelmia sirkkojen kasvatukseen saattaa liittyä. Hänen mielestään sirkkojen syönnissä on ensisijaisesti kysymys rahasta ja erikoisuuden tavoittelusta.

– Näyttää siltä että hyönteissyönnin edistämistä motivoivat talous ja kuriositeettikulinarismi. Kaiken nähneen länsimaisen kuluttajan lautaselle halutaan jotain uutta ja jännittävää, eikä siinä ole kyse ekologisuudesta tai eettisyydestä.

Santaojan mukaan ekologiselta kannalta on kaksi aivan eri asiaa, puhutaanko hyönteisten keräämisestä ravinnoksi jossakin, missä ne ovat perinteisesti kuuluneet ruokavalioon vai hyönteisten kasvattamisesta ravinnoksi teollisesti.

– Se riippuu siitä, paljonko energiaa ja vettä hyönteisten kasvatukseen tarvitaan, ja mitä hyönteiset syövät, eli kuinka ekologista niiden rehun tuotanto on. Hyönteisille ei voi syöttää ihan mitä tahansa jätteitä niiden ravintoarvojen kärsimättä.

Santaoja epäilee, että kun sirkkatehtaista tulee isoja tuotantolaitoksia, hyönteisiä aletaankin kasvattaa muiden tuotantoeläinten rehuksi (siirryt toiseen palveluun), eikä siis ihmisravinnoksi, kuten alun perin on ollut tarkoitus.

– Se ei kuulosta kovin ekologiselta eikä eettiseltä.

Tulevaisuudentutkijan mielestä teollista tuotantoa eettisempi tapa tuottaa hyönteisiä syötäväksi voisi olla niiden kasvattaminen kotona. Silloin niitä voisi edes tarkkailla lähietäisyydeltä: näin hyönteisiä ei pidettäisi pelkkänä proteiinina.

Santaojan mukaan hyönteistuotantoon ei ole liitetty eettistä pohdintaa, koska hyönteisiä pidetään niin ala-arvoisina, "vähemmän" eläiminä.

– Hyönteiset pelkistyvät aminohappokoostumukseksi. Niistä puhutaan raaka-aineena, massana ja ravintoainepitoisuuksina, ei elävinä eläiminä, joilla voi ajatella olevan ainakin yksi intressi: hengissä säilyminen.

Santaoja vertaa hyönteisiä ruokakeskustelussa kaloihin: kaloistakin puhutaan kilogrammoina yksilöiden sijaan, vaikka eläintutkimus on jatkuvasti tuottanut lisätietoa kalojen henkisistä kyvyistä.

Jos kalat ovat ihmisten silmissä pahnanpohjimmaisia, hyönteiset ovat vielä alempana.

Sirkkojen syömisen eettisyyttä on perusteltu sillä, että niiden oletetaan tuntevan vähemmän kipua kuin muiden tuotantoeläinten. Hyönteisten tappamisen pakastamalla sanotaan jäljittelevän niiden luonnollista kuolemaa.

Santaoja ei kuitenkaan ole yhtään varma siitä, että hyönteiset tapetaan aina näin.

– Lehtijutuista saa käsityksen, että hyönteiskokki heittää paistinpannulle eläviä sirkkoja.

Foodwest Sirkkamysli_3.jpg
Sirkkamysli on tullut hiljattain kauppojen hyllylle.Tarmo Niemi / Yle

Biologi: Sirkkoja voi popsia hyvällä omallatunnolla

Hyönteiset tuntevat todennäköisesti kipua, vaikka siitä ei voida olla ihan varmoja. Niillä on erittäin kehittynyt hermosto ja hyvin herkkä tuntoaisti. Hajuaisti on parempi kuin koirilla. Näin kertoo metsäeläintieteen professori, biologi Kari Heliövaara Helsingin Yliopistosta.

– Emme kuitenkaan saa koskaan selville pystyvätkö hyönteisen aivot käsittelemään signaalia eli pystyvätkö sen aivot tuntemaan kipua.

Vaikka sirkkoihin sattuisi, niitä voi syödä hänen mielestään hyvällä omallatunnolla.

– Jos hyönteisiä ei syödä, niin herää kysymys, että mitä me sitten syömme. Proteiinin täytyy tulla jostakin.

Hänen mielestään sirkkojen, kuten muidenkin eläinten, kasvattaminen - myös tehotuotanto - on tarpeellista ja ekologisempaa kuin kasvien viljely. Kasviproteiinin viljely vie enemmän tilaa kuin hyönteistuotanto ja tuottaa ilmaston kannalta epäedullisia kaasuja.

– Ja jos kaikki alkavat viljellä soijapapuja, eihän meillä riitä tila.

Heliövaara uskoo, että jos sirkoista tulee tärkeä ravintoaine, sirkkoja aletaan pian myös jalostaa: tulevaisuudessa syödään geenimanipuloituja sirkkoja. Onhan sikoja, lehmiä ja lampaitakin jalostettu iät ja ajat.

Hän pitää ihmisen tarpeisiin kasvatettujen eläinten syömistä eettisesti parempana vaihtoehtona kuin metsästä ammuttua villieläintä.

– Se kun on joltain toiselta eläimeltä pois, biologi Heliövaara sanoo.

Ruuaksi kasvatettavat sirkat syömässä kurkkua
Sasha Silva / Yle

Filosofi: Sirkkoja pitää kohdella kohdella yksilöinä – kuten kaikkia eläimiä

– Hyönteisillä on mieli, tietoisuus ja kyky oppia. Ne osaavat ennakoida ja välttää tunnetasolla epämiellyttäviä asioita. Se viittaa siihen, että ne tuntevat kipua. Siksi hyönteisiä pitäisi kohdella yksilöinä, sanoo eläinetiikkaan ja moraalifilosofiaan perehtynyt filosofi Elisa Aaltola Itä-Suomen yliopistosta.

Hän korostaa, että ajatus hyönteisen mielestä ei ole uskon asia, eikä hänen henkilökohtainen mielipiteensä.

– Tällä hetkellä tiede näyttää vahvasti kertovan, että hyönteisillä on mieli, Aaltola sanoo.

Uusimman tutkimuksen mukaan pienet aivot eivät tarkoita sitä, että eläimellä ei olisi kehittynyttä mieltä.

– Aivosolujen määrän sijaan hyönteisten aivojen neuronipolkujen eli -yhteyksien suuri lukumäärä (siirryt toiseen palveluun) mahdollistaa pitkälle kehittyneet kognitiiviset taidot, Aaltola sanoo.

Hyönteisten aivot kiinnostavatkin tutkijoita juuri siksi, että ne ovat niin pienet ja tehokkaat. Hyönteisaivojen toiminnan ymmärtämisestä voi olla apua erilaisissa keinoälysovelluksissa.

Aaltolan mukaan tutkimus on osoittanut, että hyönteiset pystyvät varsin kehittyneisiin kognitiivisiin suorituksiin, eli ne kykenevät oppimaan.

– Esimerkiksi torakoiden on havaittu osaavan käyttää jopa työkaluja: ne käyttävät joitakin materiaaleja apunaan saalistamisessa tai esimerkiksi kaivamisessa.

Hyönteisten on myös havaittu seuraavan toisten hyönteisten käyttäytymistä. Ne oppivat toisiltaan esimerkiksi saalistustaitoja.

Hyönteiset osaavat myös tunnistaa muut yhteisönsä jäsenet: niillä on siis sosiaalinen ymmärrys muista ja se on "hurjan kehittynyt" kyky. Tällainen kyky saattaa viitata ymmärrykseen omasta asemasta suhteessa toisiin, mikä taas saattaa viitata itsetietoisuuteen.

Hyönteisten uskotaan osaavan jopa simuloida ulkoista todellisuutta ja suunnata toimintaansa sen mukaan mahdollisimman tehokkaasti. Sirkat pystyisivät siis suuntaamaan tietoisesti toimintaansa eli ne eivät toimi vain viettien, vaistojen tai reaktioiden varassa.

– Mielen omaavat oliot voivat itse vaikuttaa omaan reagointitapaansa. Ne pystyvät itse suuntaamaan omaa reaktiotansa, muokkaamaan omaa toimintaansa ja oppimaan.

Vaikka kasvitkin reagoivat, niillä ei ole mieltä. Ne ainoastaan reagoivat eli esimerkiksi avautuvat automaattisesti valossa ja sulkeutuvat pimeässä eli ne eivät voi itse vaikuttaa reaktiohinsa.

Aaltola kertoo, että käsitys siitä, että vain ihmisillä on mieli, on saanut alkunsa uskonnosta, jonka mukaan vain ihminen on jumalan kuva.

Keskeinen kysymys Aaltolan mielestä onkin se, että miksi syödä sellaisia olentoja, joilla on mieli, eikä keskittyä vain kasvikunnan tuotteisiin. Lihaa pitäisi syödä hänen mielestään vain äärimmäisessä hädässä – ja usein sellaista hätää ei ole.

Aaltolan mukaan kasviproteiini riittää ihmisten proteiinin tarpeen tyydyttämiseksi. Mutta jos valkuaisesta kuitenkin uhkaa tulla pulaa, filosofi pitää keinolihaa hyönteisten syömistä eettisempänä vaihtoehtona.

Yhdysvalloissa onkin parhaillaan käynnissä kilpamarssi keinolihantuotannon ja hyönteisteollisuuden kesken. Aaltolan mielestä sirkkatehtailu on paitsi epäeettistä, myös tehoton tapa hankkia proteiinia.

– Proteiinin saaminen hyönteisistä on työlästä, ja se vaatii valtavia lukumääriä hyönteisyksilöitä.

Hänen mielestään on ylipäätänsä vanhanaikaista satsata hyönteistuotantoon, jossa käytetään vanhoja ruuantuotantotapoja: sirkkatehtailu toistaa 1600-luvulla alkunsa saanutta eläinteollisuuden kaavaa, jossa eläimiä syötetään eläimillä, ja sitten ne tapetaan ihmisten syötäviksi.

Filosofi Aaltolan mielestä vanhanaikaisen ruuantuotantoteknologian sijaan pitäisi kehittää uudenlaisia ruuantuotantotapoja ja keskittyä kasviproteiinin tehokkaampaan tuottamiseen.

– Jos haluamme viimein muuttaa eläinkuvaa, joka pitää eläintä vain biologisena mekanismina, niin meidän pitäisi kriittisesti miettiä, miksi meidän pitäisi lainkaan syödä eläimiä.

sirkkojen hoitaja ruokii sirkkoja.
Sirkkafarmari työssään.Antti Kolppo / Yle