Koe uusi yle.fi

Kirjailija Joonas Konstig muuttui öykkäristä gentlemaniksi, joka arvostaa ritariromantiikkaa: "Herrasmiesvuosi pelasti avioliittoni"

Kulttuurivieras Joonas Konstigin tuore Vuosi herrasmiehenä -kirja käsittelee ihmiskoetta, jossa kirjailija perehtyy herrasmieskulttuurin saloihin ja muuttuu uudeksi ihmiseksi.

Kulttuurivieras
Joonas Konstig
Jussi Mankkinen / Yle

Joonas Konstig avaa Espoon Tapiolassa vienosti humisevien honkien keskellä sijaitsevan työhuoneensa oven, katsoo silmiin ja kättelee. Kädenpuristus on juuri sopivan voimakas, ei liian luja, muttei liian lepsukaan. Konstigin olemus huokuu itsehillintää ja -hallintaa. Vaatetuksen sävyt on mietitty sointumaan toisiinsa, jokainen hius on aseteltu paikalleen ja puheääni on tasaisen miellyttävä. Konstigin ympärillä leijuu Terre d'Hermes -partaveden hienostunut tuoksu.

Kokonaistaideteos Konstig tuntuu olevan toimittajan vastakohta. Muutama vuosi sitten tilanne oli aivan toisenlainen.

Joonas Konstig
Joonas Konstig kirjoittaa kirjojaan vanhalla kannettavalla, jolla on tottunut työskentelemään. Jussi Mankkinen / Yle

Moraalisen luonteen ytimessä

Vuonna 2016 Joonas Konstig päätti muuttua. Hän oli ryhtynyt pohtimaan, kuka häntä jäisi kaipaamaan, kun hän kuolisi. Loppupäätelmä oli karu: ei oikeastaan kukaan. Konstigilla oli hankala luonne, hän käyttäytyi huonosti ja oli ylimielinen. Oykkäröi ja öyhötti. Oli sietämätön besserwisser. Vittumainen, suorastaan, jos näin brutaali sana sallitaan.

Konstig oli vastustanut tasa-arvoista avioliittolakia ja kritisoinut suvaitsevaistoa. Hänet niputettiin “uudeksi konservatiiviksi”. Sitä ennen hän oli ollut antikapitalisti, joka oli kuseskellut mielenosoituksellisesti McDonald’sin vessojen seiniin.

Oli siis pysähtymisen paikka. Vaihtoehdot alkoivat käydä vähiin niin parisuhteen jatkumisen kuin muunkin elämän tiimoilta, ja Konstig päätti altistaa itsensä vuoden kestävään ihmiskokeeseen – hän halusi koulia ja kouluttaa itsestään wanhan hyvän ajan herrasmiehen. Samalla syntyi Vuosi herrasmiehenä -kirja.

Kaikki lähti liikkeelle semiotiikasta ja sanasta character.

– Character kääntyy suomeksi luonne, mutta se on vanha sana, joka viittaa alunperin moraaliseen luonteeseen. Sanan takaa paljastui vähitellen kokonainen kiehtova klassinen maailma ja se, kuinka ihmiset ovat hahmottaneet moraalia. Tämä kaikki tuntui unohtuneen jonnekin, Konstig kertoo.

Joonas Konstig
Herrasmiesaatteen taustalta paljastui Joonas Konstigille kiehtova klassinen maailma.Jussi Mankkinen / Yle

Konstigilla on kolme lasta ja hän ryhtyi pohtimaan, millaiseen kehitykseen lapsia nykyisin kannustetaan.

– Usein kyse on siitä, että lapsilla on hauskaa ja että he saisivat toteuttaa itseään kuten haluavat. Tämä on hyvin vastakkaista vanhalle näkemykselle, jonka mukaan ihmisellä on luonne, jota pitää kasvattaa, jalostaa ja kehittää vuosien ja vuosikymmenten ajan. Luonteen eteen pitäisi tehdä jatkuvaa työtä, että tulisimme paremmiksi ihmisiksi.

Konstig yllättyi, että aikakaudesta toiseen on ollut yhtenäinen käsitys siitä, millaiseksi luonteen tulisi jalostua ja millainen on hyvä ihminen.

– Huomasin, että tässä palataan antiikin filosofian esittämiin kysymyksiin. Platonin, Sokrateen ja Aristoteleen filosofian keskiössä oli keskustelu siitä, millainen on hyvä ihminen ja mitä on hyvä elämä, toisin kuin nykyisin.

Joonas Konstig
Joonas Konstig arvostaa menneiden aikojen ritarillisuutta. Jussi Mankkinen / Yle

Ritarillista romantiikkaa

Konstigin vaaliman herrasmiesaatteen taustalla kummittelee keskiajalla syntynyt ritarikulttuuri, johon kuului oleellisena osana naisen kunnioituksen tavoittelu ja romanttinen, yksipuolinen rakkaus. Syntyi rakkauden kultti, jossa mies kouli itseään ollakseen naisen rakkauden arvoinen. Ritarit innostuivat nopeasti uudesta radikaalista aatteesta ja etenkin siitä, kuinka naisia tulisi kohdella.

– Jälkikäteen ajatellen tämä on käsittämätöntä. Ritarit olivat ammattitappajia ja ritarirunouden tärkein päämäärä oli kertoa, kuka lyö eniten käsiä irti viholliselta. Yhtäkkiä väkivalta ei enää riittänytkään siihen, että olit kova tyyppi, vaan miehen kunniaan liitettiin myös se, kuinka hän kohteli naisia.

Vastaavaa ajattelumallia ei löydy aiemmista historiallisista soturikulttuureista, joten Konstigin mukaan kyse oli hyvin mullistavista ajatuksista.

– Tällaiset isot aatevirtaukset liikkuvat ja vaikuttavat hitaasti. Uskon, että tämän pohjalta on syntynyt myös nykyisen kaltainen eurooppalainen käsitys tasa-arvosta.

Joonas Konstig
Joonas Konstig käy usein lastensa kanssa pulkkamäessä Tapiolan metsiköissä. Jussi Mankkinen / Yle

Ritariaatteen tutkiminen, henkiinherättäminen ja sen toteuttaminen käytännössä on ollut oleellinen osa Konstigin herrasmiesvuotta. Hän on ryhtynyt ottamaan enemmän huomioon vaimoaan Kaisa Konstigia, auttamaan takkia tämän ylle, kohottamaan tälle maljaa sekä istuutumaan ja nousemaan tämän kanssa samassa tahdissa.

– Minulle tuli isona ahaa-elämyksenä se, etten ollut antanut näin paljon huomiota puolisolleni sitten ensimmäisten seurustelukuukausien. Olin kokenut hänet vain jonkinlaisena itsestäänselvyytenä, että tässähän me nyt sitten yhdessä kuljetaan.

Konstig ryhtyi myös pohdiskelemaan, olisiko tällaisten pienten, pinnallisilta vaikuttavien käyttäytymissäännösten taustalla sittenkin jotakin suurempaa ja merkittävämpää.

– Ehkä niiden tarkoituksena on estää se, että sinusta tulee luopio, joka on huijannut toisen avioliittoon kohtelemalla tätä hyvin vain suhteen alussa. Nyt meidän arkeemme on tullut takaisin jokapäiväinen hellyys, ja minun tehtäväni on parantaa hiukkasen vaimoni elämää tällaisilla pienillä eleillä.

Ja mikä parasta, Konstigin mukaan herrasmiesvuosi on ehkä myös pelastanut hänen parisuhteensa.

– Kun on jälkikäteen tajunnut omat puutteensa ja virheensä, niin eihän se avioliiton jatkuminen kovin lupaavalta näyttänyt, vaikka emme akuutisti olleetkaan eroamassa.

Joonas Konstig
Joonas Konstigin Perkele-kirja pyörii metallimusiikin ympärillä. Jussi Mankkinen / Yle

Juorun jumalatar on nyt pannassa

Kulttuuriantropologiaa opiskellut Joonas Konstig sai Kaikki on sanottu - esikoisromaanistaan (2011) Kalle Päätalo -palkinnon, ja esimerkiksi pari vuotta sitten häneltä julkaistiin hevimusiikin ympärille kehkeytynyt Perkele-romaani. Tasaiseen tahtiin kirjallisuutta julkaissut Konstig on toiminut myös Helsingin Sanomissa kolumnistina.

Joonas Konstigin herrasmiesvuoteen kuului valtava määrä tematiikkaa sivuavaa kirjallisuutta, tapakoulutusta, eksoottisten urheilulajien kuten rugbyn opettelua, ratsastamista sekä tutustumista esimerkiksi Kadettikoulun toimintaan.

Herrasmieheksi kouluttautuminen lähti kuitenkin liikkeelle pienistä ja kliseisistäkin asioista, kuten ovien avaamisesta.

– Minulle ovien avaaminen on ollut todella radikaali muutos, enkä ole siinä vieläkään kovin hyvä. Siinä on pohjimmiltaan kyse siitä, etten ajattele enää itseäni, vaan asetan muut etusijalle. Oven avaaminen on pieni juttu, joka vaikuttaa naurettavan yksinkertaiselta, mutta sen opettelu on vaatinut paljon töitä.

Joonas Konstig, jalanjälki
Herrasmiehen jalanjälki. Jussi Mankkinen / Yle

Paradoksaalista kyllä, juuri siihen kaikkein rutikuivimpaan kuvaan herrasmiehestä liittyy juuri ovien avaaminen.

– Varmaan aika monen käsitys herrasmiehestä on ylipukeutunut tylsä tyyppi, joka availee ovia ja hymyilee kohteliaasti, muttei jää ihmisten mieleen. Kyseessä on vesittynyt käsitys, koska siinä ei ymmärretä kokonaisuutta, eli maailmankuvaa ja historiaa.

Konstigia herrasmieselämä on muuttanut myös sosiaalisella tasolla – hän ei enää juoruile.

– Huomasin herrasmiesvuoden aikana, kuinka paljon sitä puhuu toisesta pahaa selän takana, kuinka paljon itse juorusin aiemmin ja kuinka paljon sitä tekevät ihan kaikki. Tarkoitan nyt sellaisia asioita, joita ei uskaltaisi sanoa suoraan henkilölle itselleen tai ei haluaisi että tämä niitä kuulisikaan.

Kun mehevät juorut ja spekulaatiot toisten ihmisten elämänkohtaloista jäivät pois, tilalle syntyi jotakin muuta.

– Ihmiset huomaavat, että koska tuo ei juoruile, hän ei varmaan puhu minustakaan pahaa selän takana. Se että voi luottaa toiseen ihmiseen on hyvin voimakas etu. Sellaisen ihmisen kokee läheisemmäksi ja luotettavammaksi.

Joonas Konstig
Joonas Konstigin pukeutumisessa kaikki yksityiskohdat ovat harkittuja. Jussi Mankkinen / Yle

Mannerheim, varsinainen hunsvotti

Joonas Konstigin herrasmiessankareihin kuuluvat muun muassa 1700-luvulla elänyt Lordi Chesterfield, jonka käyttäytymisfilosofia perustui miellyttämisen jaloon taitoon, sekä samalla vuosisadalla vaikuttanut sosiaalisen elämän taituri Adolf Freiherr Knigge.

Herrasmiehuuden salatietoa Konstigille on ollut jakamassa myös Carl Gustav Emil Mannerheim.

– Mannerheim on ollut minulle aina vaikea pala. Minulla ei koskaan ole ollut häneen minkäänlaista suhdetta ja hän on aina vaikuttanut valtavan etäiseltä. Lisäksi minulla on vasemmistolaistausta, mikä on loitonnuttanut minua Mannerheimista entisestään.

Konstigista alkoi tuntua siltä, että kyseessä on Suomea suurempi hahmo. Hän luki Mannerheimin elämäkerran, eikä saanut tähän vieläkään minkäänlaista otetta: elämä Pietarissa, illalliset Puolassa, sota tai politiikka eivät tuoneet itse ihmistä yhtään lähemmäksi. Kunnes Konstig sai käsiinsä Teemu Keskisarjan Hulttio-kirjan, joka kertoo Mannerheimin nuoruusvuosista.

– Kirja oli suorastaan riemastuttavaa luettavaa. Selvisi, että Mannerheim oli nuorena aivan kelvoton tapaus, sai potkuja kouluista, ryypiskeli ja paini rahaongelmien kanssa – tähän jälkimmäiseen pystyn itsekin samaistumaan. Oli aivan ihanaa ajatella, ettei kaikki tullutkaan hänelle valmiina hopeatarjottimella. Mannerheim oli suvun murheenkryyni ja on inspiroivaa, kuinka hän sittemmin pystyi rakentamaan itsensä ja uransa.

Joonas Konstig
Joonas Konstig ihailee Mika Waltaria. Jussi Mankkinen / Yle

Mannerheim oli tarkka imagostaan ja niin on myös Joonas Konstig, jonka tyylistä tulee eittämättä mieleen joku 1960-luvun klassinen ja ajaton mieskirjailija, piippu vain puuttuu suupielestä.

Konstigin imagoa voi tarkastella myös vaatetetun kognition kautta. Tutkimusten mukaan ihmiset alkavat toimia sen vaatteen roolin mukaisesti, mikä heillä on päällään.

– Jos olen kotona t-paidassa ja lököhousuissa, tuntuu aika menevän nettisurffailuun tai Youtube-videoiden katsomiseen. Mutta kun olen bisnesasussa, se kertoo aivoilleni että nyt olen tosissani ja nyt tehdään hommia. Jos ja kun pukeudun kuten herrasmieskirjailijat silloin aikoinaan, pystyn ehkä luomaan yhtä hyvää kirjallisuutta kuten he.

Herrasmieskirjailijoilla Konstig tarkoittaa Mika Waltaria sekä 1800-luvun lopun venäläisiä ja toisen maailmansodan jälkeisiä amerikkalaisia kirjailijoita.

Joonas Konstig
Joonas Konstigin tyyli viittaa menneiden aikojen herrasmieskirjailijoihin. Jussi Mankkinen / Yle

Mitä on punk?

Joonas Konstig oli aikoinaan kova punkkari, jolla oli vaaleanvihreä otsatukka ja jonka farkkutakissa luki kissankokoisin kirjaimin YOUTH AGAINST FASCISM. Oma anarkismi kuitenkin karisi, kun ikävuosia karttui kolmisenkymmentä ja ensimmäinen lapsi syntyi.

– Rupesin tajuamaan ensimmäistä kertaa elämässäni, että nyt olen vastuussa jostakin. Vastuu oli sanana vanhalle punkkarille suoranainen inhokki, eli kai tässä jonkinlaista hidasta kehitystä on tapahtunut.

Nykyisin Konstigista on hauskaa listata, mitä on punk, ja kuinka se on käsitteenä muuttunut.

– Koska tapakulttuuri on tällä hetkellä mitä on ja ihmiset pukeutuvat mahdollisimman rennosti, se että sinulla on solmio kaulassa voi olla hyvinkin punk.

Pari vuotta sitten Joonas Konstig kritisoi näkyvästi ja kuuluvasti muun muassa kasvissyöntiä ja sukupuolineutraalia avioliittolakia. Samoihin aikoihin hän oli mukana tekemässä arvokonservatismin nousua käsitellyttä Mitä mieltä Suomessa saa olla -kirjaa. Konstig oli myös perustamassa tiedetoimittaja Marko Hamilon kanssa konservatiivista ja maahanmuuttovastaista Oikea Media -verkkojulkaisua. Oikean Median Konstig kuitenkin jätti nopeasti taakseen.

– Se ei ollut sitä, mitä olisin halunnut olla tekemässä, siinä häiritsi sellainen sivistymätön öyhötys.

Nykyisenä herrasmiehenä Konstig myöntää syyllistyneensä itsekin sivistymättömään öyhötykseen, mutta pistää sen entisen punk-henkisyyden piikkiin.

–Nyt on jotenkin ihanaa, ettei enää tarvitse olla sellainen.

Joonas Konstig
Joonas Konstigin mielestä solmio on nykyisin hyvin punk. Jussi Mankkinen / Yle

Sosiaalisen median illuusio

Harva kotimainen taiteilija tai kulttuurihenkilö tunnustautuu tai on tunnustatunut arvokonservatiiviksi, joten Joonas Konstig on tässä mielessä harvinainen poikkeus. Yksinäiseksi sudeksi Konstig ei kuitenkaan itseään kulttuuripiireissä tunne.

– Iso osa tällaisesta mielipideyksipuolisuudesta on sosiaalisen median synnyttämä illuusio. Kun olen ollut kasvissyöntiä vastaan, monet ovat tulleet sanomaan, että olen samaa mieltä kanssasi, mutta he eivät ehkä ole olleet niin tyhmiä, että olisivat sanoneet sen ääneen.

Joonas Konstig
Sosiaalinen media ei edistä keskustelukulttuuria, toteaa Joonas Konstig. Jussi Mankkinen / Yle

Konstigin mukaan ehkä joskus vajaan vuosisadan päästä ymmärretään, että sosiaalinen media on pahimpia asioita, mitä ihmiskunnalle on modernina aikana tapahtunut.

– Twitterissä ja Facebookissa ihmiset pystyvät lähinnä pönkittämään omia mielipiteitään, eivätkä ne ole mitään keskusteluvälineitä. Siellä keskustelu tarkoittaa sitä, että jos joku sanoo jotakin jollekin vastaan, siihen kohdistetaan kahta kovempi hyökkäys.

Joonas Konstigin maailmankatsomus kiteytyy 1600-luvulla eläneen filosofi Blaise Pascalin toteamuksessa, jonka mukaan ihmiselle on hyvä kertoa, ettei hän ole enkeli eikä hän ole eläin.

– On vaarallista, jos ihmiset ajattelevat että he ovat enkeleitä, ja on yhtä vaarallista jos ihmiset ajattelevat että he ovat petoja. Se että muistamme että meissä on kumpaakin, on klassisen maailmankuvan rakennusaines. Tämä torjuu sitä, että lähtisimme rakentamaan utopiaa, joka toimii vain silloin, jos kaikki ovat enkeleitä. Se torjuu myös sen, ettemme myöskään ryhdy rakentamaan yhteiskuntaa, jossa jokaisen on tarkoitus raadella toista.

Joonas Konstig
Joonas Konstigin maailmankatsomus kiteytyy filosofi Blaise Pascalin ajattelussa. Jussi Mankkinen / Yle