Kouvolassa sijaitsevan Verlan vanhan puuhiomon ja pahvitehtaan sisältä kuuluu jälleen työnteon ääniä.

1960-luvulla suljettua tehdasta ei sentään ole otettu uudelleen käyttöön, mutta sen vanha kattilahuone ja piippu toimivat pian yli 50 vuoden tauon jälkeen.

Kattilahuoneeseen, eli niin kutsuttuun Eltariin, sijoitetaan uusi pellettikattila vanhojen lämmitysuunien väliin. Lämmitysputket vedetään vanhojen savukanavien viereen kuivaamon alle ja savut, tai oikeastaan höyryt, johdetaan vanhan piipun kautta ulos.

Museonjohtaja Ville Majuri on innoissaan.

– Hienoa on juuri se, että me saamme palautettua näitä tiloja alkuperäiseen käyttöön. Kuivaamon lämmitys tapahtuu ihan samalla tavalla kuin aikoinaan tehtaan toimiessakin.

Sulkemisesta lähtien tehdas on ollut kylmillään. Kylmyys ja kosteus rapauttavat ja tuhoavat hiljalleen arvokasta tiilirakennusta. Tehtaan koneet ja muut esineet kärsivät lämpötilavaihteluista.

Lämmityksen avulla rapautumista saadaan hillittyä. Lämpö kuivattaa rakennuksen sisäilmaa ja rakenteita. Samalla haitalliset lämpötilavaihtelut tasaantuvat ja kosteuden aiheuttamat haitat vähenevät.

Myös Museovirasto on tyytyväinen. Rakennusten maltillinen lämmittäminen kohteen kulttuurihistorialliseen arvoon soveltuvalla tavalla tullee pidentämään koko Verlan maailmanperintöalueen elinkaarta, Museovirasto toteaa lausunnossaan.

Vuosikymmenien työ näkyy jalanjälkinä puulattiassa

Verlassa alettiin valmistaa pahvia 1800-luvun loppupuolella. Verlankoskessa uitetut hiomapuut nostettiin vedestä hevosvoimalla ja työnnettiin tehtaaseen, jossa ne kuorittiin ja hiottiin. Hiokemassasta valmistettiin pahvia, joka kuivattiin, kiillotettiin, punnittiin ja lajiteltiin.

Verlan pahvia kutsuttiin käsipahviksi, koska siihen koskettiin useissa eri työvaiheissa käsin. Vuodessa pahvia tuotettiin vajaat 2 000 tonnia. Sama määrä suurissa paperitehtaissa valmistuu nykyisin yhdessä päivässä.

Päätös tehtaan toiminnan lopettamisesta tehtiin vuonna 1952, mutta toimintaa supistettiin lempeästi vähitellen. Nuoremmat työntekijät lähtivät Kymi-yhtiön muihin tehtaisiin ja vanhat työntekijät saivat jatkaa töitä niin kauan kuin jaksoivat.

Kun tehdas lopulta suljettiin vuonna 1964, tehtaan laitteet jätettiin niille sijoilleen.

Käynti tehtaassa onkin kuin hyppy ajassa taaksepäin, suoraan sulkemispäivään. Tulee tunne, että vanhat työntekijät voisivat koska tahansa ilmestyä nurkan takaa jatkamaan töitään.

Erityisen vaikuttava näky ovat puulattiaan painuneet, 77-vuotiaana eläkkeelle jääneen, Maria Mattssonin jalanjäljet. Hän työskenteli tehtaassa pahvin lajittelijana yli 50 vuotta, suurimman osan siitä ajasta samassa työpisteessä.

Tarina kertoo, että loppuaikoina hän pystyi erottamaan pahviarkkien painot toisistaan ilman vaakaa ja tunsi jopa muutaman gramman erot pelkästään pahvin paksuutta kokeilemalla.

Kahdeksan vuotta sulkemisen jälkeen, vuonna 1972, Verla avattiin Suomen ensimmäisenä tehdasmuseona.

Verlan puuhiomo ja pahvitehdas ovat ainutlaatuinen ja eheä tehdaskokonaisuus Suomen metsäteollisuuden varhaisvuosilta. Tehdas ja sitä ympäröivä työväen asuinalue ovat kuuluneet Unescon maailmanperintökohteisiin yli 20 vuotta.

Yksi historian suurimmista pelastusprojekteista

Museoalueella on tehty vuosia erilaisia korjaustöitä. Säilymisen uhkia arvioidaan ja niihin mietitään ratkaisuja. Esimerkiksi kaksi vuotta sitten museon viereen Verlankoskeen rakennettiin suojapato, joka suojaa tehdasta vuoto- ja tulvavesiltä.

Nyt meneillään oleva lämmityksen uusiminen on yksi museon historian suurimmista pelastusprojekteista.

Lämmitysjärjestelmän asentamisen lisäksi tehdään satoja puuttuvia sisäikkunoita, tehdasrakennusten yläpohjiin palautetaan eristeet ja hiekan päälle muurattujen kuivaamon lämmityskanavien alle valetaan perustukset. Koko projekti maksaa tehdasmuseon omistajalle, UPM:lle, lähes miljoona euroa.

Ilman lämmitystä rakenteiden korjaustarve kasvaisi koko ajan, kertoo museonjohtaja Ville Majuri.

– Meille on tärkeätä, että tämä maailmanperintökohde saadaan säilymään tuleville sukupolville.

Matkailijoita palvellaan entistä paremmin

Verlan ruukkialueella vierailee vuosittain noin 40 000 matkailijaa. Heistä vajaa puolet piipahtaa myös tehdasmuseossa.

Tähän mennessä museo on ollut auki toukokuusta syyskuun loppuun. Kysyntää olisi laajemmillekin aukioloajoille. Erityisesti kansainvälisiä ryhmiä olisi tulossa vuoden ympäri.

– Lämmityksellä parannamme myös matkailun kehittämismahdollisuuksia. Jatkossa voimme palvella ryhmiä talviaikanakin ja myöhemmin voimme mahdollisesti myös laajentaa aukioloa.

Kesäisin museon ympärillä toimii pieniä käsityöpuoteja ja lounaskahvila. Ennen laajempaa yleistä aukioloaikaa nämä oheispalvelut pitäisi myös saada ympärivuotisiin tiloihin.

Museon lämmitysprojektin on määrä valmistua huhtikuun lopulla ja museo avaa ovensa taas heti vapun jälkeen.