Viola-mummo alkoi leikata hiuksia Karjalan Kannaksella – suku on jatkanut perinnettä liki 100 vuotta, vaikka päivän aikana ei olisi käynyt yhtään asiakasta

Vuosikymmeniä sitten kampaaja saattoi pyöräillä töihin maaseudulle, yöpyä maalaistaloissa ja saada maksuksi leipää

kauneudenhoito
Pia Tommiska
Kouvolalaisen Pia Tommiskan suvussa ammatti on periytynyt jo neljänteen polveen saakka. Kolmatta polvea edustavan Pia Tommiskan yritys sai syksyllä Kouvolan Yrittäjiltä harvinaisen sukupolvipalkinnon.Vesa Grekula / Yle

Kun yrittäjä Pia Tommiska ottaa asiakkaan vastaan parturi-kampaamossaan Kouvolassa, saattaa hän heti alkajaisiksi huomata, että takana onkin pitkä asiakassuhde. Se voi tulla hänelle itselleenkin yllätyksenä.

– Asiakas saattaa alkaa muistella, että hän on käynyt lyhennyttämässä hiuksiaan esimerkiksi jo isälläni. Se on hieno tunne, miettii Tommiska.

Pisimmät asiakkuudet ovat olleet jopa kolmenkymmenen vuoden ikäisiä.

Tommiskan parturi-kampaajasuvun ja yrittäjyyden juuret ulottuvat ennen viime sotia edeltävään aikaan, 1930 -luvun lopulle Karjalan Kannaksen Vahvialaan.

– Mummollani Violalla oli siellä liike, joka siirtyi sodan jaloista Kuusankoskelle lähelle silloista Kymin asemaa. Myöhemmin hän opetti isäni Lasse Tommiskan alalle. Isätoimi parturina 17 vuotta.

Myös Pian äidillä Kertulla oli Kuusankoskella oma parturi-kampaamo. Hän lopetti jäätyään hoitamaan kotiin miestään, Pian isää, tämän halvaannuttua kesken työuransa. Tuolloin Pia jatkoi yrittäjänä äitinsä liiketiloissa.

Ja tarina jatkuu. Nykyään myös Pia Tommiskan tytär Sonja on samalla alalla. Hän työskentelee omalla toiminimellä äitinsä liiketiloissa Kouvolan keskustassa.

Eikä lista sukulaisista pääty vielä tähänkään. Edellisten lisäksi myös Pia Tommiskan Viola-mummon sisko ja isän täti ovat toimineet alalla ja veljen vaimo toimii yhä.

Pienenä tuli leikittyä monet barbileikit työpaikan takahuoneessa, kun odottelin, että äiti pääsee töistä kotiin.

Sonja Tommiska

Saman ammatin periytyminen neljänteen polveen saakka kampaamoyrittäjien keskuudessa ei ole ihan tavallista. Suomen Hiusyrittäjät ry:ssä tosin tiedetään, että parturi-kampaajan ammatilla on taipumus periytyä.

– Se ei ole mitenkään tavatonta, että ammatti kulkee varsinkin toiseen tai kolmanteenkin polveen saakka, mutta voi olla, että neljänteen polveen ulottuminen on jo vähän harvinaisempaa, arvelee hiusyrittäjien puheenjohtaja Monica Paavilainen.

Kun kampaaja polkupyörällä työkeikalle lähti

Parturi-kampaajan työskentely on kokenut monessa asiassa muodonmuutoksen vuosikymmenten aikana. Pia Tommiska kertoo esimerkin Viola-mummostaan 1940-luvulta, jolloin Karjalasta evakkoon lähtenyt yritys oli juuri kotiutunut Kuusankoskelle.

– Mummo saattoi lähteä kampaamostaan työreissulle polkupyörällä Jaalaan, parin-kolmenkymmenen kilometrin päähän saakka. Siellä hän sitten yöpyi tarvittaessa maalaistaloissa, joten matka saattoi kestää parikin päivää. Palkkaa ei välttämättä maksettu rahana vaan asiakas saattoi antaa maksuksi vaikka leipää, muistelee Pia mummonsa kertoneen.

Joitain tuoreempia asioita menneiltä vuosikymmeniltä on mukana myös tässä päivässä.

– Hiustrendi on se, että kampauksissa sekoitellaan nyt 60-, 70- ja 80-luvun tyylejä ja toteutetaan ne nykyajan hengessä, kuvailee Pia Tommiska hiusmuodin kehitystä.

Kannustaminen on avainasia

Pia Tommiskan oman yrityksen ensimmäiset vuodet osuivat 1990-luvun laman hetkiin.

– Silloin oli vaikeita aikoja. Yhdeksästä viiteen päivystettiin, kävi asiakkaita tai ei. Ja kun yksi asiakas tuli ovesta sisään, tavoitteena oli, että tehdään niin hyvää työtä, että hän tulee toisenkin kerran.

Vanha lehtileike Pia Tommiskasta
Pia Tommiska aloitti oman yrityksensä juuri ennen 1990-luvun lamavuosia.Juha Korhonen/Yle

Pia Tommiska itse pitää ammatin ja yrittäjyyden periytymisen salaisuutena kannustamista. Se tarkoittaa muun muassa asioista puhumista. Vaikeinakin aikoina yritetään ajatella positiivisesti. Tommiska tiivistää kannustamisen kolmeen sanaan.

– Oman perheen tuki.

Äiti ja tytär

Tommiskan parturi-kampaajien neljättä polvea edustava Sonja valmistui alalle vuonna 2014.

– Ammattikoulutuksen aikana olin äidillä palkollisena tai harjoittelijana. Nykyään minulla on oma toiminimi ja vuokratuoli äidin liiketiloissa.

Välillä takahuoneessa äiti neuvoo tytärtä ja välillä tytär äitiä.

Pia Tommiska

Parturi-kampaajan uravalintaan Sonja on ollut koko ajan tyytyväinen. Jossain vaiheessa peruskoulun aikana mielessä oli myös ensihoitajan työ, mutta mahdollisuus opiskella parturi-kampaajaksi kotipaikkakunnalla ratkaisi uravalinnan.

Työnsä ilmapiiriä Sonjakin on päässyt imemään itseensä jo pienestä pitäen.

– Pienenä tuli leikittyä monet barbileikit työpaikan takahuoneessa, kun odottelin, että äiti pääsee töistä kotiin, muistelee Sonja.

Sonja Tommiska huoltaa asiakkaan kynsiä
Parturi-kampaaja Sonja Tommiskan työhön kuuluu myös asiakkaiden kynsien hoitoa.Juha Korhonen/Yle

Nykyään ei enää leikitä, vaan arki on kovaa työntekoa asiakaspalvelussa.

– Välillä takahuoneessa äiti neuvoo tytärtä ja välillä tytär äitiä. Mutta tytär on jo siinä vaiheessa uraa, että parempi, että en pahemmin enää neuvo, naurahtaa Pia.

– Ihan niin kuin minunkaan äitini ei enää neuvo, vaikka liikkeessä välillä pistäytyykin, jatkaa Pia.

– Mummo seuraa alaa ja käy kannustamassa, vahvistaa Sonja.

Vuosikymmenten parturi-kampaamoperinteestä Tommiskan kampaamosuvun tuorein tulokas ei suostu ottamaan paineita.

– Mulla on ikää vasta 22. En ole ajatellut niin pitkälle, että miettisin esimerkiksi mitä tekisin kymmenen vuoden kuluttua. Se aika on ihan liian kaukana.