1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. käsityöt (tuote)

Onko some paras sparraaja käsityön tekijälle?

Someryhmän kannustus voi saada tumpelonkin innostumaan käsillä tekemisestä. Samalla ryhmässä myös opitaan omista epäonnistumisista.

Käsityöt (tuote)
Villaisia neuleita pöydällä
Jokainen käsityö on tekijänsä näköinen.Antti Haavisto / Yle

Suomalaiset ovat innokasta käsityökansaa, sillä jopa kaksi kolmasosaa tekee käsitöitä jossain muodossa. Mutta mikä saa meidät kutomaan, huovuttamaan ja nikkaroimaan raskaan työpäivän jälkeen?

– Sitä voi kutsua tekemisen näläksi, sillä meillä on edelleen tarve tehdä käsin jotakin. Tekemisen kautta paetaan mielen kaaosta, ja käsityö voi toimia myös stessin, surun tai mieltä järkyttävän asian käsittelyssä, selvittää Itä-Suomen yliopiston käsityötieteen professori Sinikka Pöllänen, joka on tutkimuksessaan selvittänyt käsitöiden tekemiseen liittyviä hyvinvointikokemuksia.

Pölläsen mukaan nyt voi puhua käsityön uudesta tulemisesta, sillä itsetekemisen kulttuuri, maker-kulttuuri, on lisännyt etenkin nuorten aikuisten käsityönharrastajien määrää. Innostusta ja neuvoja haetaan ahkerasti sosiaalisesta mediasta, joka parhaimmillaan toimii harrastajan sparraajana.

– Tuhannet käsityöblogit ja harrastesivut välittävät ideoita, mutta myös innostusta seuraajilleen. Somen esimerkkien kautta on monen helpompi ottaa käsityö omaksi tekemisen muodokseen, uskoo käsityötieteen professori.

Käsityöaktivismissa vaikutetaan pehmeillä keinoilla.
Käsitöiden tekeminen yhdessä voi voimaannuttaa ja nostaa itsetuntoa.

Peukutus patakintaalle voi nostaa itsetunnot tappiin

Verkosta jokainen harrastaja löytää helposti oman vertaisryhmänsä, kun etäisyys ei ole enää este yhteiselle tekemiselle ja kiinnostuksen kohteelle. Ryhmän sivuille postattu kuva puolivalmiista vaatenaulakosta tai hieman vinosta kukkatelineestä voi saada satoja peukutuksia, vaikka toteutustavassa olisi toivomisen varaa. Harrastusryhmissä hyvistä ideoista ja yrityksestä palkitaan, kiittelee professori Sinikka Pöllänen.

– Ryhmissä jaetaan niin onnistumiset kuin epäonnistumiset. On tehty tutkimusta siitä, että kun omia käsitöitä on viety sosiaaliseen mediaan, on samalla opittu tunnustamaan oma epäonnistumisensa. Ja opittu epäonnistumisista. Positiivinen kannustus ryhmässä on nostanut itsetuntoa, ja moni kuvaa, että on luonut oman identiteetin tekemisen kautta.

Vaikka sosiaalisen median käsityöryhmät ovat kasvussa, ne eivät ole korvanneet perinteisiä neulonta-iltoja.

– Yllättävää on, että someryhmien lisäksi myös muiden käsityöryhmien määrä on kasvanut. Esimerkiksi kansalaisopistoissa on edelleen harrastajia, ja nuoria aikuisia tulee mukaan koko ajan lisää. Viime vuosien ilmiö ovat olleet neulontakahvilat, kokoonnutaan jonnekin yhdessä tekemään ja juttelemaan.

Heidi Lehdon sisustusliikkeessä tuunattuja kurkkupurkkeja.
Nyt retroillaan ja tuunataan kotona.Salla Syvänen / Yle

Nyt näperretään ja kaivetaan ideoita perinteestä

Retroilevien, perinnetietoisten ja tuunaavien käsityöläisten joukko on kasvanut 2000-luvulla. Se kertoo Sinikka Pölläsen mielestä kaipuusta leppoisempaan tempoon ajankäytössä ja arjessa.

– Halutaan, että käsityöt näkyvät kotona, ja se on tavallaan toivottu vastapaino ja jopa vastakulttuuri tuloskeskeiselle elämäntyylille. Nyt näyttäytyy myös tarkkuutta vaativa tekeminen ja vanhojen tekniikoiden esiinnousu. Esimerkiksi historian harrastajat ja live-rooli -pelaajat luovat keskiaikaisia juttuja ja perehtyvät tarkasti sen ajan käsityöperinteeseen.

Mielenkiintoista Pölläsen mielestä on se, että kun vanhat käsityönmuodot ja vanhat tekniikat ovat nousseet esiin, halutaan tehdä asioita alusta loppuun saakka itse. Tämä kehitys saa käsitöiden ystävän hymyilemään.

– Me näemme käsityön helposti pelkästään tekemisenä ja tuotteiden valmistamisena, kun sillä on suurempi merkitys. Käsityöhän vaatii suunnittelua, ongelmanratkaisua ja sitä, että sitkeästi epäonnistumisen kauttakin jatkaa. On havaittu, että jo tieto siitä, että minulla on mahdollisuus tehdä käsitöitä, voi voimaannuttaa, nostaa itsetuntoa ja auttaa jaksamaan.