Ammattiin opiskelevat kyllästyivät lähiopetuksen puutteeseen: "Hukkaan heitettyä aikaa"

Ammattiopetuksen säästöt näkyvät opettajien näkymättömyytenä, vaikka opiskelijat kaipaavat entistä enemmän lähiopetusta.

ammatillinen koulutus
Jyväskylän ammattiopiston metalliartesaaniopiskelija Lasse Järvelin
Kolmivuotisen metalliartesaanikoulutuksen jälkeen Lasse Järvelin aikoo opiskella musiikkia.Eveliina Matikainen / Yle

Valtakunnallinen Amisbarometri antaa valtaosin lohdullisen kuvan ammattiopiskelun tilasta. Kaksi kolmasosaa (67 prosenttia) kyselyyn vastanneista on tyytyväisiä opintojensa sujumiseen, ja vielä suurempi määrä (70 prosenttia) uskoo työllistyvänsä opintojen jälkeen.

Parannettavaakin on. Kahden vuoden takaiseen, kaikkien aikojen ensimmäiseen, Amisbarometriin verrattuna suurimmat erot ovat suhtautumisessa opintojen sisältöön. Opiskelijat haluaisivat aiempaa enemmän opetusta - niin lähi- ja etäopetusta kuin työssäoppimistakin.

Tämä on vaikea yhtälö.

Jasmina Khabbal

Erityisesti oman alan lähiopintoja kaipaavien määrä on kasvanut kahdessa vuodessa peräti 15 prosenttia. Tulos ei yllätä Suomen Ammattiin Opiskelevien Liiton puheenjohtajaa Jasmina Khabbalia. Hän muistuttaa, että liitto on puhunut lähiopetuksen heikentymisestä jo vuosia, mutta poliittisiin päättäjiin sillä ei ole ollut vaikutusta.

– Ammatillisesta koulutuksesta on leikattu nyt monena vuotena satoja miljoonia euroja, ja kun opiskelijamäärät ovat olleet enemmän tai vähemmän samoja tai jopa nousussa, niin tämä on vaikea yhtälö, Khabbal toteaa.

Jyväskylän ammattiopiston metalliartesaaniopiskelija Magnus Koljander ja opettaja Sami Lehtomaa
Metalliartesaaniopiskelija Magnus Koljander ja opettaja Sami Lehtomaa.Eveliina Matikainen / Yle

Ryhmäkoot kasvaneet selvästi

Jyväskylän ammattiopiston luovan alan artesaaniopiskelijatkin vahvistavat barometrin mittaustulokset. Opiskelijat sanovat opetuksen määrän vähentyneen jatkuvasti, ja hekin arvelevat tämän johtuvan ammattikoulutukseen kohdistetuista säästöistä.

Jyväskylässä kuva-artesaaniksi valmistuva Nea Nyberg sanoo nähneensä säästöjen vaikutukset kohta kolme vuotta kestäneiden opintojensa ajan. Opiskelijan oma vastuu opinnoistaan on hänen mukaansa lisääntynyt jatkuvasti.

– Opettajat ei enää ota kontaktia niin paljon, ja ryhmät on isontuneet ihan selvästi, eikä opetus ole enää niin yksilöllistä, Nea kuvailee.

Jos meillä ei ole resurssia opetukseen, niin emme pysty sitä toteuttamaan.

Paula Savolainen-Järvinen

Ammattiopettajat tietävät ja jakavat oppilaidensa huolen opetuksen vähäisyydestä. Opettajien ammattijärjestön OAJ:n Keski-Suomen alueen hallituksessa ammatillisia opettajia edustava Paula Savolainen-Järvinen sanoo, että opetushenkilöstö haluaisi tarjota parasta mahdollista opetusta, mutta heidän keinonsa tilanteen parantamiseksi ovat vähissä.

– Työnantaja määrää, mitä me tehdään siellä työpaikalla. Ja jos meillä ei ole resurssia opetukseen, niin mehän emme pysty sitä toteuttamaan, Savolainen-Järvinen kiteyttää säästöistä aiheutuneen tilanteen.

Myös luovan alan koulutuspäällikkö Maija Ketola Jyväskylän ammattiopistosta myöntää, että säästöt näkyvät opetuksen tarjonnassa, vaikka pyrkimyksenä onkin ollut se, että lähiopetuksesta tingittäisiin vasta viimeisenä.

–Täällä kädentaitojen alalla vielä korostuu se lähiopetuksen tarve, Ketola arvelee omaan koulutusalaansa viitaten.

Jyväskylän ammattiopiston metalliartesaaniopiskelijat Janne Kuosmanen ja Marko Koverskoe
Metalliartesaaniopiskelijat Janne Kuosmanen ja Marko Koverskoe.Eveliina Matikainen / Yle

Puolet ammattiopiskelijoista haluaa jatko-opintoihin

Amisbarometrin mukaan valtaosa ammattiopiskelijoista aikoo saattaa opintonsa loppuun. Toisaalta jopa puolet kyselyyn vastanneista suunnittelee jatko-opintoja tai lisäkouluttautumista.

Opintojaan lopetteleva Nea Nyberg suhtautuu epäillen työllistymismahdollisuuksiinsa kuva-artesaanina, ja hän harkitseekin hakeutuvansa seuraavaksi hoitoalan opintoihin ammattikorkeakouluun.

Seuraavia opintojaan suunnittelee jo myös toisen vuoden puuartesaaniopiskelija Stina Palomäki.

Projektit ovat olleet aika epämääräisiä.

Stina Palomäki

Palomäki vaihtoi toissa vuonna yliopiston fysiikan opinnot puuartesaanikoulutukseen Jyväskylän ammattiopistolla. Nuori nainen oli varma siitä, että teoreettinen yliopisto-opiskelu ei ollut häntä varten, mutta ammattikoulutus on tuottanut toisenlaisen pettymyksen.

– Suurin ero on tehokkuudessa ja paikallaolokulttuurissa. Yliopisto-opiskelu on tehokkaampaa ja pääpointti on siinä, mitä saan aikaiseksi eikä se, että olenko vain paikalla, Palomäki summailee.

Puuartesaaniopiskelija kaipaisi ammattikoulutukseensa tavoitteellisuutta ja määrätietoisuutta.

– Että tietäisin paremmin, mitä minun pitäisi oppia. Tähän mennessä projektit ovat olleet aika epämääräisiä, Stina Palomäki arvostelee.

Hänkin aikoo kuitenkin tehdä opintonsa loppuun. Palomäki ei ole menettänyt uskoaan ammattiopetukseen, sillä hän aikoo jatkaa toisiin ammattiopintoihin. Palomäkeä kiinnostaa tekstiilipuoli, ja toiveissa on päästä verhoilu- ja entisöintikoulutukseen.

Jyväskylän ammattiopiston kuva-artesaaniopiskelija työskentelemässä tietokoneella
Kuva-artesaaniopiskelija työskentelemässä tietokoneella.Eveliina Matikainen / Yle

Lasse purki turhautumista Youtubeen

Peruskoulupohjalta metalliartesaaniksi opiskeleva Lasse Järvelin on purkanut turhautumistaan ammattiopintoihinsa Youtubeen nauhoittamallaan yksinpuhelulla. Myös Järvelinin kritiikki kohdistuu lähiopetuksen puutteisiin.

Opetusta järjestetään hänen mukaansa liian vähän, eivätkä opettajat ole välttämättä läsnä silloin, kun oppitunnin pitäisi alkaa.

– Saattaa olla niin, että tunti alkaa kello 8 maanantaiaamuna, mutta opettaja tulee paikalle vasta yhdeksältä tai kymmeneltä tai yhdeltätoista, Järvelin manailee.

Järvelinin mielestä opetuksen taso vaihtelee rankasti opettajan innostuksen mukaan, vaikka sen pitäisi olla tasalaatuista. Toisen vuoden opiskelija arvioi, että ensimmäisenä vuonna opetus oli hyvätasoista, mutta toisen vuoden opinnot ovat "olleet täysin turhaa" koko syksyn.

On tää kyllä vähän hukkaan heitettyä aikaa.

Lasse Järvelin

Lasse Järvelin toivoo, että kevätlukukaudella oppilaitos tarjoaa taas parempia opintoja, ja hänkin aikoo käydä kolmivuotisen metalliartesaanikoulutuksen kokonaan.

– On tää kyllä vähän hukkaan heitettyä aikaa, mutta toisaalta jokainen opinto, jonka käy, niin kyllä siitä jotain oppii kuitenkin, Lasse Järvelin tuumailee.

Musiikkia ja teatteria harrastava Järvelin aikoo seuraavaksi hakea opiskelemaan sitä, mitä hän olisi alun alkaenkin halunnut opiskella eli musiikkia.

– Ajattelin peruskoulun jälkeen liikaa sitä, miltä alalta voisi löytää työtä. Nyt sanoisin kyllä muillekin, että kannattaa lähteä opiskelemaan sellaista alaa, joka itseä oikeasti kiinnostaa, Lasse Järvelin toteaa.

Jyväskylän ammattiopiston opiskelija hiomassa rautakättä
Lasse Järvelin hioo rautakättä.Eveliina Matikainen / Yle

Parantaako lakiuudistus tilanteen?

Lasse Järvelin sanoo oppineensa omasta ammattialastaan eniten kuuden viikon työssäoppimisjaksolla. Ensi vuoden alussa voimaan tuleva ammatillisen opetuksen uudistus siirtääkin koulutuksen painopistettä työssäoppimiseen. Mutta muuttaako uudistus lähiopetuksen määrää tai laatua?

Opiskelijat ovat toiveikkaalla mielellä, ja koulutuspäällikkö Maija Ketola uskoo, että aikuis- ja nuorisokoulutuksen yhdistäminen antaa paremmat mahdollisuudet kehittää opetusta.

– Pystytään miettimään ne resurssit järkevämmin. Olemme esimerkiksi miettineet sitä, että lähituntien lisäksi on sitten paljon ohjattua aikaa. Opiskelijat pystyvät esimerkiksi työskentelemään täällä työsaleissa jopa iltaisin, ja siellä on sitten aina joku opettaja ohjaamassa, Ketola kuvailee.

Ei vielä tiedetä kuinka tämä uusi lainsäädäntö jalkautuu käytäntöön.

Paula Savolainen-Järvinen

Ammattiopettajien edustaja suhtautuu lakiuudistukseen epäilevämmin.

– Tulevaisuutta ei pysty ennustamaan. Eli meillä on edelleen huoli tästä asiasta. Ei vielä tiedetä kuinka tämä uusi lainsäädäntö jalkautuu käytäntöön, Paula Savolainen-Järvinen toteaa.