Tehtaat tekivät vuodessa uskomattomat 1,3 miljardia puista lankarullaa – pennin arvoinen puupala teki Suomesta maailman johtavan puunjalostusvaltion

Suomalaiset lankarullatehtaat olivat aikansa rahasampoja ja kannustivat omistajiaan rakentamaan sellu- ja paperitehtaita. Tämä on tarina siitä, miten rullatehtaat synnyttivät Suomeen tuhansien työpaikkojen maailmanlaajuisen jättiteollisuuden.

Metsä- ja paperiteollisuus
Puisia lankarullia
Mummolan Singerin kupeesta saattaa vielä löytyä suomalaisen puunjalostusteollisuuden alku.Kari Kosonen /Yle

Esko Kousa tietää, että täytyy olla 15-vuotias, ennen kuin voisi päästä tehtaalle töihin. Nyt hän on vasta 14, mutta tarvitsee töitä, koska isää ja äitiä hänellä ei enää ole. Rahasta on pula. Kaikesta on pula. Esko kävelee työnjohtajan kotiin ja kysyy töitä. Tämä armahtaa nuorukaisen ja lupaa töitä.

Kahta viikkoa myöhemmin toukokuun viimeisenä päivänä 1948 Esko kävelee aamuvarhaisella ohi sellutehtaan, väkiviinatehtaan, vaneritehtaan ja voimalaitoksen. Edessä on mahtava tiilirakennus, joka tulisi olemaan hänen työpaikkansa Lappeenrannan Lauritsalassa vuoteen 1971 saakka. Samalla hän tulee osaksi Suomen kenties erikoisimman teollisuuden historiaa, kun hän aloittaa työnsä lankarullatehtaalla.

Isossa salissa on valtava koneiden meteli ja ilmassa leijuu koivupölyä. Nuorelle miehelle kaikki on uutta. Täällä tehdään lankarullia, joita viedään valtavia määriä eri puolille maailmaa.

Työnjohtaja vie Eskon porakoneen ääreen ja sanoo, että te käytte tähän. Nuori nainen opettaa Eskon poraamaan.

Puisesta aihiosta täytyy ottaa oikeanlainen ote, osata laittaa aihio vaakatasossa pyörivään poraan, vetää se sieltä pois ja pudottaa alla olevaan astiaan. Koko ajan pitää katsoa poraan, jotta myöhemmin syntyvässä lankarullassa olisi keskellä oleva reikä varmasti oikeassa kohdassa. Tämä työvaihe tehdään yhden työvuoron aikana 9 000 kertaa.

Esko katsoo ympärilleen ja huomaa muiden työntekijöiden olevan naisia.

Sorvisali
Nykyinen varasto, taustalla holvikaari on vielä näkyvissä.
Liikuta palkkia sivuille. Lappeenrannan Lauritsalan lankarullatehtassa oli vuonna 1904 töissä kymmeniä naisia. Nyt sama sali on varastona.

Pieni puinen lankarulla

Jos Lappeenrannan Kaukaalle ei olisi vuonna 1892 perustettu lankarullatehdasta, on täysin mahdollista, että Kaukaalla ei olisi nyt minkäänlaista teollisuutta. Lankarullatehtaasta tuli valtavasti puujätettä, jota piti jotenkin hyödyntää. Siksi omistajat rakensivat heti viisi vuotta lankarullatehtaan valmistumisen jälkeen Kaukaalle sulfiittiselluloosatehtaan. Toinen sellutehdas valmistui vuonna 1905.

Tällä hetkellä metsäyhtiö UPM tekee Lappeenrannan Kaukaalla kymmenien hehtaarien alueella yötä päivää paperia, sellua, lautaa ja biodieseliä. Tehdas antaa leivän 2 000 ihmiselle, ja sen merkitys alueen elinvoimaisuudelle on valtava.

On vaikea uskoa, että pienten puisten lankarullien valmistaminen olisi ollut millekään maalle erityisen merkittävää. Suomelle se oli. 1900-luvun alussa Suomi oli maailman johtava puisten lankarullien valmistaja ja maailman suurin lankarullien viejä. Parhaimpana vuonna 1913 Suomessa valmistui käsittämättömät 1,3 miljardia lankarullaa. Rullia valmistettiin yli 20 tehtaassa eri puolilla Suomea.

Vanha puinen lankarulla
Lankarullien raaka-aine oli suomalainen koivu. Siitä saatiin kauniita ja hyvälaatuisia rullia. Kari Kosonen /Yle

Leipää ja maitoa

Ensimmäisenä työpäivänään Esko Kousalla ei ole aikaa laiskotella. Uusia puuaihioita tulee kärryillä jatkuvalla syötöllä. Siivoojat kolaavat kaikkialla olevia lastuja ja puruja lattiassa oleviin aukkoihin. Kärrääjät saapuvat sorvien ääreen hakemaan täysiä rullalaatikoita.

Ruokatunnillaan Esko syö eväsvoileivät ja pullollisen maitoa. Tarkalleen tunnin kuluttua kaikki ovat jo valmiina koneidensa ääressä. Kello soi ja sorvit lähtevät käyntiin. Pienen hengähdystauon tuo ainoastaan asettaja, joka välillä käy tarkistamassa sorvien terien kunnon. Seuraavana päivänä Esko huomaa, miten hänen oikea kämmenensä punoittaa voimakkaasti. Karhea puuaihio on jättänyt jälkensä.

Lauritsalan lankarullatehtaan automaattisorvit. Työssään Esko Huuskonen (vas.), Akseli Nevalainen ja Pentti Bruun.
Vuonna 1922 Lappeenrannan Lauritsalaan tuli automaattisorveja, joita käytettiin aina rullatehtaan loppumiseen 1972 saakka. Kuvassa vasemmalta asettajat Esko Huuskonen, Akseli Nevalainen ja Pentti Bruun. UPM Kaukas

Singer joka kotiin

Lankarullien valtavan kysynnän maailmalla aiheutti kodin ompelukone. Vuonna 1851 Isaac Singer patentoi käsikäyttöisen ompelukoneen ja vähän myöhemmin sen monille tutun jalkakäyttöisen ompelukoneen.

Singerin ompelukone levittyi muoti-ilmiön lailla suomalaisiin koteihin jo 1870-luvulla.

– Kun kotona ompelu 1800-luvulla kasvoi räjähdysmäisesti, alkoi valtava tarve ompelulangalle ja niin myös lankarullille. Ihmiset pystyivät ompelukoneillaan ja lankarullillaan tekemään nyt sellaisia asuja kuin itse halusivat, kertoo suomalaisesta rullateollisuudesta väitöskirjansa tehnyt jyväskyläläinen Pekka Ruuskanen.

Kun lankateollisuuden koneet kehittyivät, langat halpenivat ja lankojen kysyntä lähti entistä voimakkaampaan kasvuun. Ihmiset halusivat ostaa ompelukoneisiinsa lankaa. Tarvittiin valtavia määriä puisia rullia, joiden ympärille lanka voitiin keriä.

Erityisesti lankarullia tarvittiin Britanniassa, jossa sijaitsivat maailman suurimmat lankatehtaat. Nyt oli Suomella mahdollisuus, ja sen Suomi onnistui käyttämään.

Suomen lankarullatehtaat 1873–1972
Suomessa on toiminut vuodesta 1874 alkaen 22 pelkästään puisia rullia valmistaneita tehtaita. Viimeinen niistä, Lappeenrannan Lauritsalan tehdas, lopetti vuonna 1972. Yle/ Jyrki Lyytikkä

Mielettömän hyvä bisnes – rahasampo

Vuosina 1873–1972 Suomessa oli 22 pelkästään lankarullia valmistavaa tehdasta.

– Rullatehtaan alkuinvestointi ei ollut hirveän kallista, jos sitä verrataan sellu- tai paperiteollisuuteen. Tarvittavat koneetkaan eivät olleet kalliita, kertoo filosofian tohtori Pekka Ruuskanen.

Tilauskannat vahvistuivat, Suomen markkina-asema maailmalla kasvoi ja rullatehtaat tuottivat omistajilleen hyvin rahaa.

– Ne olivat 1900-luvun alussa omistajilleen rahasampoja, kertoo Ruuskanen.

Pikavoittoa kaikki omistajat eivät lankarullatehtaista saaneet, vaan osa erityisesti 1910-luvulla perustetuista lankarullatehtaista lakkautettiin vain vuoden, parin kuluttua perustamisesta. Näin kävi muun muassa Kauhavan, Hämeenlinnan ja Nurmeksen rullatehtaille. Myös Lappeenrannan Kaukaalla lankarullatehtaan alkutaival oli tappiollista, kunnes se 1900-luvulle tultaessa muuttui hyvinkin kannattavaksi.

Esko Kousa (oikealla keskellä) Lauritsalan työssään lankarullatehtaan pakkaamossa. Ihmiset pakkaavat lankarullia säkkeihin.
Esko Kousa (oik.) punnitsi rullasäkkejä Lappeenrannan Lauritsalan rullatehtalla vuonna 1970 – pari vuotta ennen tehtaan lopullista sulkemista. Vasemmalla Irja Juvonen ja keskellä Tarmo Sopanen. UPM Kaukas

Pora ja sorvi

Lappeenrannan Kaukaalla vanhan lankarullatehtaan rakennus seisoo Lauritsalassa lähellä Saimaan rantaa. Tehtaassa valmistui miljoonia lankarullia vuodesta 1892 aina kesään 1972.

Vähän Esko Kousan jälkeen 1940-luvun lopulla tehtaalle saapui töihin myös 20-vuotias Eeva Andelin. Hän tuli tehtaalle poraajaksi.

– Tein sellaisella isolla poralla reiän puuaihioon. Terä pyöri vinhasti, kertoo Andelin.

Puuaihioon reikä tehtiin reikäsahalla, joka irrotti aihiosta lieriön muotoisen puunpalan. Sen jälkeen sorvaaja sorvasi puunpalan oikeaan muotoon.

Parhaimpina päivinä tehtaalla valmistui yli miljoona rullaa.

– Kerran pora meni etusormesta läpi. Verta tuli hurjasti, kertoo Andelin.

Muutaman päivän Eeva oli sairaslomalla, kunnes työt taas jatkuivat.

Esko Kousa lähti kesällä 1953 suorittamaan asevelvollisuuttaan, mutta palasi takaisin tehtaalle toukokuussa 1954. Lankarullatehtaalla palkka oli heikompi kuin sellutehtaalla. Niinpä Eskokin halusi vaihtaa paremmin palkattuihin töihin. Se onnistui vasta seitsemän vuotta myöhemmin, kun tehdasalueella tarvittiin rakennusmiestä.

Mutta kun keväällä 1963 tuli pyyntö siirtyä takaisin lankarullatehtaalle, otti Esko Kousa paikan vastaan.

Suomessa lankarullatehtaat olivat lopettaneet yksi toisensa jälkeen. Lauritsalassa tilauksia riitti vielä 1960-luvulla niin paljon, että parhaimmillaan rullia syntyi kolmessa vuorossa. Kesällä 1972 rullatehdas lopetti ja Esko Kousa siirtyi vaneritehtaalle, jossa työskenteli eläkkeelle jäämiseen saakka.

Kiekkosahaamo
Nykyinen puusepän paja
Liikuta palkkia sivuille. 1900-luvun alussa Lappeenrannan Lauritsalan rullatehtaalla sahattiin puusta kiekkoja, joista reikäsahalla porattiin lieriön muotoinen rullan aihio. Nyt käytävä on muuttunut puusepän pajaksi.

Valtava onnistuminen

Suomen lankarullateollisuuden myyjät onnistuivat täydellisesti 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Heidän valttinaan oli koivu, jota oli valtavasti eri puolilla maata. Kaikista puista koivu oli paras lankarullien materiaali. Se oli vahvaa, joten siitä saatiin juuri oikean kokoisia ja kauniita rullia.

– Sisä-Suomessa koivua oli paljon, koska täällä oli poltettu metsää kaskeamalla. Kaskeamisen ja metsäpalojen jälkeen kasvavat ensin koivupuut ja sitten vasta havupuut, kertoo FT Pekka Ruuskanen.

Suomalainen rullateollisuus oli alkuvuosina hyvin tuottavaa liiketoimintaa. Voitot olivat suuria, sillä Suomen rullateollisuus oli hinnanmäärääjän asemassa 1890-luvulta aina toiseen maailmasotaan saakka.

– Lankarullateollisuus takoi rahaa ja teki merkittävää tulosta. Vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen rullateollisuus alkoi osoittaa hiipumisen merkkejä.

Kaukas, rullatehdas, naisia työssä tehdassalissa
Yksistään täällä Lappeenrannan Lauritsalassa valmistui vuonna 1912 noin 300 miljoonaa lankarullaaLappeenrannan museot, tuntematon valokuvaaja

Tehtaan ympärille kauppala ja päiväkodit

Jo alusta alkaen rullatehdas oli Lappeenrannan seudulla iso työllistäjä. Vuonna 1897 sieltä sai leipänsä 328 ihmistä. Vasta 1920-luvun puolen välin jälkeen määrä alkoi pikku hiljaa pienentyä.

Kun lankarullatehdas oli tuottanut hyvin, oli sen viereen nousseet sulfiittiselluloosatehdas, höyrysaha ja vaneritehdas. Tehdasyhteisö Lappeenrannan Lauritsalan Kaukaan tehtailla kasvoi, ja ihmisiä oli töissä tuhansia. Heitä varten piti perustaa kauppoja, rakentaa asuntoja ja pystyttää kouluja. Lopulta tehtaan ympärillä ollut Lauritsala itsenäistyi omaksi kauppalakseen.

Vielä 1950-luvulla naiset työskentelivät mekot päällä. He pääsivät vähitellen tekemään arvostetuimpia ja vaativimpia töitä, joita ennen olivat tehneet miehet. Monet naisista päätyivät sorvaajiksi.

– Naiset olivat tarkempia kuin miehet. Mutta välillä kun oli hiljaisempaa, niin minäkin olin siivoamassa ja lakaisemassa, muistelee Eeva Andelin aikaansa rullatehtaalla.

Työajan ulkopuolella miehet kokoontuivat pelaamaan jääkiekkoa tai muuten urheilemaan. Pikkujoulut toki pidettiin yhdessä. Talvella oli pilkkikisoja.

– Kaikki olivat kavereita keskenään. Ei ollut epäsopua kenenkään kanssa. Meillä oli yhteinen kahvinkeittoporukka, johon nämä asettajat tulivat aina kahville, kertoo Eeva Andelin.

Lankarullatehtaan museo ja karusellisaha, jolla sahattiin puurimat sopivan kokoisiksi rulla-aihioiksi.
Eeva Andelin, Esko Kousa ja Jorma Härkönen olivat kaikki töissä Lappeenrannan Lauritsalan lankarullatehtaalla. Tämä kone sahasi pieniä puuaihioita, joista sorvattiin rullia. Tommi Parkkinen / Yle

Yli 4 000 erilaista rullaa

Suomalaisille tehtaille tuli kansainvälisiltä tilaajilta erittäin tarkat mitat tarvittavista lankarullista, ja laadun piti olla priimaa.

Rullia tarvittiin erilaisia, koska niitä tehtiin moniin eri käyttötarkoituksiin ja hyvin erilaisille lankatyypeille. Paksu lanka tarvitsee erilaisen rullan kuin ohut lanka. Osa lankarullista myös maalattiin tai lakattiin tilaajan toiveiden mukaan jo rullatehtaalla.

Pekka Ruuskasen laskelmien mukaan Suomessa on valmistettu yli 4 000 erilaista lankarullaa. Osa rullatehtaista kuolikin siihen, etteivät ne pystyneet tekemään tarpeeksi laadukasta tavaraa.

– Rullien piti olla oikeankokoisia ja ne piti olla tehty jopa millin kymmenesosan tarkkuudella. Jos ajattelet, että millin kymmenesosa ja kyseessä on puutuote, niin tosi tarkkuutta vaativaa hommaa, kertoo Pekka Ruuskanen.

Tilaus jäi tulematta, jos laatu ei ollut tarpeeksi hyvä.

Valmis lankarulla ja aihio (oik.)
Oikealla olevasta rulla-aihiosta sorvaaja sorvasi rullan muutamassa sekunnissa. Tommi Parkkinen / Yle

Alamäki alkaa

Vielä 1880-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella vaatteita tehtiin paljon itse ja vaatteita myös korjattiin. Lankarullien tarve oli suuri. Toisen maailmansodan aikaan ihmiset siirtyivät ostovaatteisiin. Vaatteita toki vielä korjattiin, mutta ei enää niin paljon kuin ennen.

– Ompelukoneet tulivat koteihin 100 vuotta sitten ja langankulutus kasvoi. Mutta kun ei enää ommeltu, ei tarvittu lankarulliakaan, sanoo Pekka Ruuskanen.

Toisen maailmansodan jälkeen Suomen rullatehtaat eivät enää olleetkaan kannattavia. Lisäksi markkinoille oli alkanut tulla muovisia lankarullia. Ne eivät kuitenkaan ihan heti pystyneet syrjäyttämään puurullaa. Muoviteollisuus ei näet ollut vielä ennen 1970-lukua niin vielä pitkällä kehittynyt, että muovista olisi voitu tehdä sellainen lankarulla, jonka päässä on langan katkaiseva viilto.

Neljä naista lajittelemassa rullia lankarullatehtaassa vuonna 1953.
Valmiden rullien lajittelu oli käsityötä. Vuonna 1953 sitä Lauritsalan rullatehtaalla tekivät Betty Räsänen (vas.), Elina Ahoraita, Mirja Käkelä ja Meeri Aho.UPM Kaukas

Perusta nykyiselle teollisuudelle

Tuottava investointi poikii. Kun omistajilla on rahaa, he investoivat rakentamalla muunlaista teollisuutta. Suomen rullatehtaista väitöskirjansa tehneen Pekka Ruuskasen mukaan rullatehtaat ovat olleet omalle alueelleen merkittäviä, koska ne auttoivat teollistumista, etenkin puunjalostusteollisuuden syntymistä paikkakunnalle.

– Jos lankarullatehdasta ei olisi perustettu Lappeenrantaan, niin se olisi perustettu jonnekin muualle ja teollisuuskeskittymä olisi syntynyt sinne.

Samanlainen esimerkki on 50 kilometrin päässä Imatralla. Sinne alettiin vuonna 1895 rakentaa lankarullatehdasta. Tehdas lopetti toimintansa vuonna 1948, mutta rullatehtaan ansiosta Imatralle syntyivät paperi- ja sellutehdas sekä Stora Enson maailman suurin pakkauskartonkitehdas.

– Kun Imatralle perustettiin lankarullatehdas ja muuta teollisuutta, niin rahaa rupesi tulemaan ja pystyttiin investoimaan ja rakentamaan. Tehtaat olisivat jääneet syntymättä ilman lankarullatehdasta, kertoo Ruuskanen.

Lankarullatehtaasta biojalostamoon aikajana.
Lappeenrannan Lauritsalan lankarullatehdas tuotti valtavasti puujätettä. Siksi sinne perustettiin sulfiittiselluloosatehdas, mikä lopulta johti lukuisten muidenkin tuotantolaitosten perustamiseen alueelle. Yle/ Jyrki Lyytikkä

Muovirullat jyräsivät

11.11.1971 Lauritsalan rullatehtaan tehtaan ilmoitustaululla oli lappu, joka kertoi työläisille pidettävästä tiedotustilaisuudesta. Sen sanoma oli tyly: Rullatehdas lopetetaan. Työntekijät olivat ihmeissään.

– Se mykisti. Uusia koneitakin oli vasta hankittu, kertoo rullatehtaalla neljällä eri vuosikymmenellä työskennellyt Esko Kousa.

Puisten rullien tilauskanta oli enää hyvin mitätön. Kun vuonna 1913 Suomen rullatehtaat tekivät 1,3 miljardia lankarullaa, niin vuonna 1971 niitä valmistui enää 50 miljoonaa kappaletta.

Kaikki halukkaat Lauritsalan rullatehtaan 119 työntekijää saivat töitä Kaukaan vaneritehtaalta. Viimeiset Suomessa valmistetut puiset lankarullat pussitettiin 26.6.1972.

Muoviset lankarullat tuhosivat Suomen ja koko maailman puisten lankarullien valmistamisen.

– Siihen muoviinhan se kuoli tämä lankarullateollisuus, kertoo FT Pekka Ruuskanen.

Ruuskanen ei usko, että lankarullateollisuutta olisi voinut Suomessa pelastaa mikään. Sen kehityskaari oli lopussa.

– Lankarullateollisuudessa yhden tuotteen arvo on pieni. Puhuttiin penniteollisuudesta. Tosiasia on se, että Suomessa ei olisi kannattanut valmistaa muovisia lankarullia. Lankarullateollisuus oli puunjalostustuote, ja sen raaka-aine oli täällä.

Vuonna 1900 valmistunut upea Lauritsalan rullatehtaan tehdasrakennus päätyi varastoksi. Kunnes eräänä päivänä lankarullatehtaan aloittamaan teollisuusketjuun tulee uusi moderni palanen.

Naisia sorvaamassa vuonna 1963 Lauritsalan lankarullatehtaassa.
UPM Biojalostamon valvomo entisessä lankarullatehtaassa.
Liikuta palkkia sivuille. Tältä näytti Lappeenrannan lankarullatehtaan sorvisali vuonna 1963. Nyt paikassa on UPM:n biojalostamon valvomo.

Uutta energiaa

Tietokoneiden ja monitorien näytöt kertovat biojalostamon toimivan normaalisti. Kolme miestä istuu rennosti tuoleillaan työhaalarit päällä. Selvästikään katseen ei voi tarvitse olla monitoreissa jatkuvasti. Aikaa jää rupatteluunkin.

– Päivää. Tässä on entisiä rullatehdaslaisia, huudahtaa oppaamme Eija Laakso.

Tämä on UPM:n biojalostamon valvomo. Olemme entisen rullatehtaan keskimmäisessä kerroksessa.

– Tässä salissa oli erikoissorveja. Niitä sanottiin stop-sorveiksi, joilla tehtiin hylsyjä. Täällä sorvattiin myös potkukelkan sarvia, kertoo Esko Kousa.

– Tässä, missä on nyt meidän laboratoriomme, oli aiemmin sorvisali, kertoo Laakso

– On aika erinäköinen kuin silloin, tuumaa Eeva Andelin.

Kun lankarullatehdas vuonna 1972 Lappeenrannassa lopetti toimintansa, oli se viimeinen puisten lankarullien valmistaja Suomessa. Nyt samalla paikalla on maailman ainoa mäntyöljystä uusiutuvaa biodieseliä ja naftaa valmistava tehdas, vuonna 2015 toimintansa aloittanut UPM Lappeenrannan biojalostamo. Sen tekemällä biodieselillä liikkuvat laivat, autot ja lentokoneet.

Pienestä penniteollisuudesta on tullut miljardien eurojen kansainvälistä liiketoimintaa, jonka syntyminen Lappeenrantaan oli loppujen lopuksi aika pienestä kiinni. Siitä, että täällä vuonna 1892 alettiin valmistaa pennin arvoisia puisia lankarullia.

– Vuosina 1909–1912 koko Suomen viennistä rullateollisuuden arvo oli noin 2 prosenttia. Mikä yksittäinen ala nykypäivänä saa kaksi prosenttia viennistä? Mietipä sitä, pyytää Pekka Ruuskanen pohtimaan.

UPM Kaukaan vanha lankarullatehdas syksyllä 2017. Tiloissa toimii nyt biojalostamon toimistoja ja valvomo.
Vuonna 1900 valmistunut vanha rullatehtaan rakennus sijaitsee UPM:n tehdasalueella Lappeenrannassa. Rullatehtaan lopettamisen jälkeen rakennus oli varastona, kunnes siihen muutama vuosi sitten valmistui biojalostamon valvomo. Tommi Parkkinen / Yle

Artikkelissa on käytetty seuraavia lähteitä:

Pekka Ruuskanen: Koivikosta maailmanmarkkinoille. Suomen rullateollisuus vuosina 1873–1972 (Jyväskylän yliopisto 1992)

Esko Kousa: Lastuja Lauritsalan lankarullista (2014)

Jorma Härkönen: Omia ovat tiemme (2017)

Leena Riska: Lauritsalan kauppalan historia (1996)

Antti Tuuri: UPM-Kymmene. Metsän jättiläisen synty (1999)

Markku Kuisma: Metsäteollisuuden maa. Suomi, metsät ja kansainvälinen järjestelmä 1620–1920 (2006)