Nuukailu naurattaa, mutta on myös totisinta totta – laihialainen nuukuus on nyt osa suomalaista kulttuuriperintöä

Sadoista vitseistä tuttu laihialainen nuukuus juontaa juurensa totisiin nälkävuosiin. Laihialla nuukailu on elävää elämää edelleen.

kulttuuriperintö
Pyykkipoikia Laihian Nuukuudenmuseon pihamaalla.
Nuukuuden historiaa ylläpidetään Laihialla myös Nuukuurenmuseolla.Jarkko Heikkinen/Yle

Laihialainen nuukuus (siirryt toiseen palveluun) hyväksyttiin marraskuussa osaksi suomalaista elävää kulttuuriperintöä.

Opetus- ja kulttuuriministeriön nimeämien 52 kohteen (siirryt toiseen palveluun) joukossa on juhlaperinteitä, käsityöperinteitä ja muun muassa esittäviä taiteita. Laihialainen nuukuus on luokiteltu suulliseen perinteeseen sananlaskujen, arvoitusten, laulujen ja vitsien joukkoon. Eikä ihme, laihialaisesta ja laihialaisten nuukuudesta on satoja vitsejä.

– Muutama vuosi sitten vitsejä löytyi toista tuhatta, mutta tarkkaa lukumäärää on mahdotonta tietää, kun niitä tulee koko ajan lisää. Nuoret ihmiset keksivät niitä ja ne tehdään nykyaikaan ja nykytapahtumiin, sanoo kotiseutuaktiivi Raija Kivioja.

Ei vain vitsien aihe

Laihialainen nuukuus ei ole kuitenkaan pelkkää vitsiä.

– Se on muutakin. Elävää elämää, sanoo myös aktiivisesti kotiseututyössä mukana oleva Jaakko Heinimäki.

Raija Kivioja muistuttaa vanhasta sanonnasta ”Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot”, joka sopii laihialaisuuteen edelleen.

– Yritämme elää sen mukaan, mikä on välttämätöntä, muttei turhuutta, Kivioja sanoo.

Laihialla on hänen mukaansa kolme kirpputoria ja niillä tavara kiertää.

– Täällä ihmiset osaavat kierrättää.

– Ei me täällä pihiä olla, mutta taloudellisia. Katsotaan, mikä on järkevää ja mistä me hyödymme eniten. Tietysti joskus voi käydä, että naapurien kustannuksella, mutta naapurithan ovat sitä varten, että niitä voi joskus vähän narrata, Heinimäki sanoo.

Maisema Nuukuurenmuseon pihamaalla Laihialla.
Nuukuurenmuseon pihamaata Laihialla.Jarkko Heikkinen/Yle

Juuret nälkävuosissa

Nuukuus ja nuukuuden maine kulkevat Laihialla ja koko Suomessa perimätietona sukupolvelta toiselle.

Kiviojan ja Heinimäen mukaan maineen syntyhistoriaa ei varmuudella tiedetä, mutta todennäköisesti se juontaa juurensa nälkävuosiin 1866-67.

– Laihialaiset eivät olleet silloin nuukia. He ruokkivat omat väkensä, mutta talolliset eivät antaneet kiertäville kerjäläisille niin paljon. Kerjäläisten mukaan [täällä] oli nuukaa, mutta laihialaisia köyhiä ihmisiä ei kuollut niin paljon, Kivioja kertoo.

– Sanottiin, että varistenkin pitää pitää eväspussi mukanaan, kun lentävät Laihian yli.

Jaakko Heinimäki ja Raija Kivioja Laihian Nuukuurenmuseolla.
Kotiseutuaktiivit Jaakko Heinimäki ja Raija Kivioja Laihian Nuukuurenmuseolla.Anne Elhaimer/Yle

Kiitokset Helsinkiin

Jaakko Heinimäki ja Raija Kivioja kiittävät aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon pääsemisestä Helsingissä asuvaa Anne Riihimäkeä, jonka idea ja into ovat olleet asiassa ensisijaisen tärkeitä.

Idean äiti myös edustaa Laihian kotiseutu- ja museoyhdistystä keskiviikkona, kun elävän perinnön kansalliseen luetteloon (siirryt toiseen palveluun) hyväksyttyjen tahojen edustajat kokoontuvat Helsinkiin kakkukahveille.

– Säästämme matkakuluja, kun hän menee sinne edustamaan kotiseutuyhdistystä. Toivomme myös, että hän syö siellä [juhlassa] mahansa täyteen kakkua, ettei sitten kotona enää tarvitse syödä, Kivioja ja Heinimäki lohkaisevat.