Aleksis Salusjärven kolumni: Rehtorit kutsuvat itseään Suomen tärkeimmiksi johtajiksi – ja vaikenevat joukolla

Rehtorit kutsuvat itseään Suomen tärkeimmiksi johtajiksi – ja vaikenevat joukolla, kirjoittaa Aleksis Salusjärvi.

rehtorit
Aleksis Salusjärvi
Aleksis SalusjärviJyrki Lyytikkä / Yle

Suomen tärkein johtaja on keskimäärin 53-vuotias mies, jolla on kolmisenkymmentä alaista. Hänet löytää lähes jokaisesta kunnasta, ja hän johtaa koulunsa toimintaa.

Rehtoreita löytyy Suomesta pari tuhatta, ja tärkeimmän johtajan tittelin he ovat antaneet (siirryt toiseen palveluun) itselleen järjestönsä nimissä. He ovat koulutoiminnan operatiivisia johtajia, armeijassa heitä vastaa sotilasarvossa majuri.

Rehtorikunnan työ on koulutuksen suhteen polttava, sillä heidän käsissään on oppilaitoksen koko toiminta. Rehtori on vastuussa niin luokkahuoneen oppilaille kuin koulutoimen ylimmälle johdolle. Hän on korkein opetusalan virkamies, jonka kanssa oppilaat ovat henkilökohtaisesti tekemisissä. Suomen rehtorikunta onkin se tiimalasin kapein kohta, johon sivistystoimi valtiollisena kokonaisuutena henkilöityy.

Kun koulutusta on leikattu ja oppimistulokset ovat polarisoituneet, julkisuudessa ääntä asiasta on pitänyt lähinnä opettajakunta. Erityisesti äidinkielen opettajat ovat hyvin järjestäytynyt joukko, joka ottaa aktiivisesti kantaa koulutuspolitiikkaan. Olen viime vuosina oppinut arvostamaan opettajia perehtyessäni heidän käsityksiinsä koulutuksesta. Sekä perusasteen että toisen asteen opetus ovat näkyviä puheenaiheita julkisuudessa.

Koulutusleikkauksien toteuttaminen on viime kädessä rehtorien käsissä

Hämmästyttävää on sen sijaan rehtorien hiljaisuus.

Kentällä, opetuksen tantereella, näiden johtajien poissaolo on omiin silmiini usein hämmästyttävää. Koulutusleikkauksien toteuttaminen on viime kädessä rehtorien käsissä, heidän on toimeenpantava ne. Perääntyvä armeija joutuu jättämään nilkuttavat jäsenensä vihollisten käsiin, ja nämä käskyt tulevat rehtorien suusta.

Niukkuuden jakaminen näkyy myös rehtorien työnkuvassa. Heiltä puuttuu usein työpar (siirryt toiseen palveluun)i, apulaisrehtori, mikä tarkoittaa että heidän aikansa kuluu opetustoimen järjestämisen sijaan koulun ylläpitoon liittyvissä toimissa ja työlistojen laatimisessa. Rehtorien kädet näyttävät tehokkaasti sidotuilta työmäärää lisäämällä.

Rehtorikunta on ikääntynyt ammattijoukko, merkittävä osa Suomen rehtoreista jää seuraavan 10 vuoden aikana eläkkeelle.

Iso ongelma pätevien uusien johtajien löytymiselle on, että rehtorin työ ei tällä haavaa näyttäydy kovinkaan vetovoimaisena. Työnkuva on laajentunut ja rehtoriin kohdistetut odotukset ovat lisääntyneet. Samalla työn edellytyksiä on jo pitkään karsittu. Koululaitos on oppimistulosten seurauksena ajautumassa kriisiin, ja sen johtajan työksi on jäänyt ennalta määrätty epäonnistuminen.

Työpöydän lamppu palaa vielä pitkään sen jälkeen, kun muu henkilökunta on poistunut koulusta

Rehtorikuntaa ollaan ajamassa loppuun (siirryt toiseen palveluun). Työn palkkaus ei ole kilpailukykyinen, ja viikkotyötunnit huitelevat kyselytutkimuksen mukaan yli 50:ssä. Työssään rehtorit ovat myös jatkuvasti kolmen tulen välissä opettajakuntaan, oppilaisiin ja kouluhallintoon päin. Toisin kuin muissa maissa, suomalaiset rehtorit antavat opettajalle laajat valtuudet työnsä hoitamiseen.

Suurin osa rehtorin ajasta kuluu kansliatöissä. Työ on kutsumusammatti, jossa työpöydän lamppu palaa vielä pitkään sen jälkeen, kun muu henkilökunta on poistunut koulusta ja vahtimestarit lukinneet ovet.

Koululaitoksen ratkaiseviksi henkilöiksi näyttävätkin nousevan apulaisrehtorit puuttuvana ammattijoukkona. Heitä on liian vähän ja siksi rehtorikunta ei pysty nostamaan katsettaan käsillä olevista asioista. Työparin kanssa kokonaisuus olisi helpompi hallita.

Koulutuksen ongelmat ovat yhtä kaikki pitkälti rehtorien käsissä. Kun oppimistulokset ovat yhä selvemmin jakaantuneet oppilaiden kesken, on selvää, ettei koulu ole onnistunut eteen tulleissa haasteissa. Moni aineenopettaja kokee, että rehtori pitää hänen työtään välttämättömänä pahana. Se on pakkopullaa, joka sotkee muutenkin niukkaa opetuksen resursointia.

Ammatillisessa opetuksessa esimerkiksi äidinkieli on paikoitellen lähes naureskelun kohteena. Hitsarin tai kampaajan monipuoliset tekstitaidot ovat viime vuosina muuttuneet ylellisyydeksi. Samalla lukutaidon rapistumisesta näillä aloilla on tullut pikemminkin epidemia kuin ikävä vaiva.

Koulujen arjessa sellaiset aineet, jotka eivät ole tutkinnon kannalta välttämättömiä, saavat näistä syistä yhä vähemmän arvostusta. Rapistuvaa lukutaitoa kiihdyttää etenkin ammatillisessa opetuksessa äidinkielen heikko asema. Sen seurauksena toisen asteen opinnot jäävät viimeiseksi kouluksi yhä useammalle nuorelle. Jatko-opinnot edellyttävät osaamista lukuaineissa, joiden opettamiseen on yhä vähemmän tunteja. Opetussuunnitelman uudistus kiihdyttää tätä kehitystä, ja se näkyy koulujen asenteissa suoraan.

Rehtorit ovat työnsä puolesta liian tärkeitä symbolihahmoja ja kulttuurin ylläpitäjiä ollakseen julkisessa keskustelussa niin vaitonainen joukko.

Aleksis Salusjärvi

Kirjoittaja on helsinkiläinen päätoimittaja sekä kriitikko. Hän on runouden suurkuluttaja ja opettaa taiteesta kirjoittamista korkeakouluissa ja kursseilla. Vuoden 2017 hän kiertää ammattikouluissa ympäri Suomea vetämässä rap-lyriikkaan keskittyviä Sanat haltuun -työpajoja.