Ihanneperheessä on yhä kaksi lasta pienellä ikäerolla – ainokaisten pelätään olevan hemmoteltuja, vaikka lapset hyötyvät vanhempien huomiosta

Syntyvyys on laskussa, ja entistä harvempien haave kaksilapsisesta perheestä toteutuu.

lapsiperheet
Kaksi lasta leikkii leikkipuiston hiekkalaatikolla.
Yle / Wasim Khuzam

Kaksi aikuista ja kaksi lasta. Tämä on Väestöliiton tuoreen Perhebarometrin mukaan suomalaisten nuorten aikuisten perhehaave.

"Mä tekisin kaks lasta, et ois joku kaveri sille lapselle."

Tämänkaltaiset ajatukset olivat vahvoilla Perhebarometriin haastateltujen nuorten aikuisten vastauksissa.

– Oltiin sitä mieltä, että ehdottomasti pitää olla sisarus, tutkimusprofessori Anna Rotkirch Väestöliitosta sanoo.

Haaveet lapsiluvusta ovat pienentyneet hiukan viime vuosina – aiemmin ihanteena oli kaksi tai kolme lasta.

Rotkirchin mukaan suomalaisessa kulttuurissa kaksi lasta perheessä on nyt niin vahva normi, että muun kokoiset perheet jopa leimataan huonoiksi.

Vaikka ihanne on vahva, yhä useampien ihmisten kohdalla kahden lapsen unelmasta ei tule totta. Tällä hetkellä lapsiperheissä on edelleen yleisimmin kaksi lasta, mutta lapsettomuus ja yhden lapsen perheet todennäköisesti yleistyvät tulevaisuudessa.

Tiistaina julkaistu Perhebarometri tutkii syitä siihen, miksi syntyvyys laskee jo seitsemättä vuotta peräkkäin.

Ainoa lapsi pääsee kukoistamaan

Äideiksi tullaan entistä vanhempina. Ensisynnyttäjät ovat Suomessa keskimäärin 29-vuotiaita. Se näkyy jatkossa myös perheiden lapsiluvussa. Osa jää tahtomattaan lapsettomiksi tai ei ehdi hankkia toista lasta ennen kuin on jo liian myöhäistä – vaikka se olisi suuri toive.

"Mä en haluais tehä vaan yhtä lasta. Se ois varmaan semmonen hirveen lellitty", sanoo Perhebarometriin haastateltu opiskelija.

Stereotypioissa ainoat lapset ovat itsekkäitä ja hemmoteltuja. Sitkeästi luullaan, etteivät he oppisi sosiaalisia taitoja yhtä helposti kuin sisarusten kanssa kasvavat lapset.

Anna Rotkirchin mukaan perheen ainoana lapsena kasvaminen on tutkimustiedon mukaan kuitenkin monella tapaa lapselle bonusta. Vanhempien huomio tekee lapselle hyvää.

– Se on lapsen kehitykselle paras taikasauva, ja saa hänet kukoistamaan. Lapsi saa enemmän aikaa vanhemmiltaan, ja se näkyy esimerkiksi koulumenestyksessä, Rotkirch sanoo.

Pieni ikäero on mielikuvissa paras

Nuorten aikuisten kahden lapsen haaveperheessa lapsilla on myös pieni ikäero. Ihanteellisena pidetään Perhebarometrin mukaan vähän päälle kahden vuoden ikäeroa.

Näin myös usein käy, kun lapset syntyvät aiempaa iäkkäämmille vanhemmille. Jos nainen saa lähempänä neljääkymmentä esikoisensa, toinen lapsi on yritettävä tehdä heti perään, jos sitä toivoo.

Nuoremmissa perheissä syyt ovat käytännöllisemmät.

– Ajatellaan, että päästään helpommalla, jos lapset ovat iältään hyvin lähellä toisiaan.

Näin ei Rotkirchin mukaan välttämättä suinkaan ole.

– On aika iso ero, onko sinulla vauva ja nelivuotias vai vauva ja kaksivuotias.

Moni jää lapsettomaksi tahtomattaan

Useampi kuin joka viides pari-kolmekymppisistä nuorista aikuisista ei tule todennäköisesti saamaan lainkaan lapsia. Anna Rotkirchin varovaisen arvion mukaan lapsettomista vain noin viidesosa valitsee lapsettomuuden itse. Lapsettomuus aiheuttaa monille paljon surua.

– Enemmistö heistä, jotka eivät tule saamaan lapsia, olisi ainakin jossain vaiheessa elämää toivonut omia lapsia, Rotkirch sanoo.

Perhebarometrin mukaan monet nuorista aikuisista suhtautuvat kielteisesti itse valittuun lapsettomuuteen. Kun syynä on esimerkiksi puolison puuttuminen, nuoret aikuiset pitävät lapsettomuutta hyväksyttävämpänä.

_ "Vähän tuntuu hölmöltä sanoa niin jyrkästi että ei halua lapsia, koska mieli voi muuttua aika äkkiä"_, sanoo Perhebarometriin haastateltu parikymppinen mies.

Yksi merkittävä syy lapsettomuuden yleistymiseen onkin se, että lapsen saamista aletaan yrittää entistä vanhempana. Lykkäämisen syitä ovat puolison puuttuminen, halu pitää elämäntavasta kiinni, ankeat mielikuvat lapsiperheen arjesta ja huoli siitä, riittävätkö rahat lapsen hyvään hoitamiseen.

– Askel vanhemmuuteen nähdään merkittävänä ja isona asiana, ja siihen suhtaudutaan hyvin vastuullisesti. Se on tietenkin sinänsä varsin myönteinen asia, Anna Rotkirch sanoo.