Suvi Jylhä, 25, aloitti kauppiaana, vaikka joka vuosi 30 kyläkauppaa sulkee ovensa – "Valehtelisin, jos sanoisin, että elämään on mahtunut muutakin"

Kyläkauppoja on Suomessa enää alle 300. Suvi Jylhä on ollut puoli vuotta kauppiaana samassa kaupassa, jossa kävi jo lapsena ostoksilla.

lähikaupat
Suvi Jylhä ryhtyi kyläkauppiaaksi 25-vuotiaana. Vieressä Raija Korkeaniemi.
Suvi Jylhä (oik.) ryhtyi kyläkauppiaaksi 25-vuotiaana. Vieressä Raija Korkeaniemi.Juha Kemppainen / Yle

HalsuaSuvi Jylhä otti tuntumaa myyntityöhön jo ala-asteella myymällä makkaraa raveissa ja pesäpallopeleissä. Lukiossa tarvittiin työpaikka, ja se löytyi kaupasta. Seuraavakin paikka oli kaupassa, samoin sitä seuraava. Suvi haki lukemaan liiketaloutta.

– Luvut kiehtovat, mutta myös asiakaspalvelu. En osaisi kuvitella olevani työssä, johon ei kuuluisi ihmisten kanssa oleminen, sanoo Jylhä.

Kotikuntansa Halsuan K-Marketissakin Suvi ehti työskennellä monta vuotta. Hiljalleen haaveeksi nousi ajatus kauppiaan roolista, ja viime kesänä 25-vuotias Jylhä otti työn hoitaakseen Halsuan ainoassa päivittäistavarakaupassa.

Harteilla painoi osaltaan tieto siitä, ettei jatkajia ollut tarjolla jonoksi asti.

– Kyllähän meillä pitää yksi ruokakauppa olla. Itse ajattelen, että jos ei olisi kauppaa, ei olisi kuntaakaan. Kyllä se on ihan elinehto, sanoo Jylhä.

Nykyinen kauppa on sama, jossa Suvi jo lapsena asioi. Vielä hänen lapsuudessaan Halsualla oli jonkin aikaa toinenkin kauppa. Neliöt ovat ennallaan, mutta tuotevalikoima toista luokkaa. Suuri muutos on tapahtunut myös aukioloajoissa.

– Jouluna kun kauppa oli auki, rupesin miettimään, millaiset aukioloajat olivat, kun olin pieni. Sunnuntaisin kauppa oli kiinni ja sulkeutui lauantaisin paljon aiemmin.

Muutos tarkoittaa myös pitkiä päiviä tuoreelle kauppiaalle. Suvi Jylhä tulee töihin yleensä tunnin, puolitoista ennen avaamista, lauantaina vähän aiemminkin. Sunnuntaisin hän tulee aikaisin ja jatkaa mielellään vielä illasta, jotta uusi viikko olisi mukavampi aloittaa. Kaiken päälle työpäiviin tulee noin 1,5 tunnin ajomatka, sillä Jylhä huristelee kaupalle nykyisestä kotikunnastaan Reisjärveltä.

– Jos sanoisin, että elämään on mahtunut muutakin tämän puolen vuoden aikana, valehtelisin.

Suvi Jylhä näkee kaupan tilanteen valoisana: vaikka asukkaita on vähän, asiakkaita riittää. Kaikkialla kyläkauppojen vire ei ole yhtä myönteinen. Suomessa on nykyisen määritelmän mukaisia kyläkauppoja enää alle 275. Tällä vuosituhannella noin 60 prosenttia on lopettanut, ja joka vuosi ovensa sulkee kolmisenkymmentä. Eniten kyläkauppoja on Varsinais-Suomessa, Pohjois-Pohjanmaalla, Pohjanmaalla ja Lapissa.

Päivitetyn määritelmän (siirryt toiseen palveluun) mukaan kyläkaupat ovat haja-asutusalueella sijaitsevia päivittäistavarakauppoja, joiden myynti on alle kaksi miljoonaa euroa vuodessa. Ne voivat olla kausimyymälöitäkin, kunhan niissä voi tehdä kaikki päivittäisostokset.

Huoltamoiden yhteydessä olevat myymälät eivät ole kyläkauppoja, eivät myöskään myymäläautot. Kyläkaupan pitää myös olla ainoa päivittäistavarakauppa 7,5 kilometrin säteellä seuraavasta. Aiemmin sen piti olla haja-asutusalueella ja alle 400-neliöinen.

Asiakkaat eivät ole itsestäänselvyyys

Suvi Jylhä tietää, ettei kauppias voi turvautua ajatukseen siitä, että kyseessä on kylän ainoa kauppa: asiakkaat pääsevät nykyään muuallekin ja lähtevät, jos kokevat siihen tarvetta.

– En halua enkä aio turvautua siihen, että mennä porskutetaan seuraavat 20 vuotta samalla moodilla, sanoo Jylhä.

Se tarkoittaa ajan hermolla olemista ja tiettyä modernisuutta. Toisaalta tuore kauppias on luvannut, että kaupassa tuoksuu aina tuore pulla. Hän haluaa tehdä myymälästä itsensä ja asiakkaiden näköisen.

– On tärkeintä myydä sellaista, mitä asiakkaat tarvitsevat ja haluavat.

Kauppias miettii paljon myös sitä, missä mitäkin myydään. Teemahyllyllä hän haluaa saada ostajat huomaamaan kausituotteet. Henkilökuntaa neuvotaan miettimään uusien tuotteiden sijoittamista parhaaseen paikkaan ensimmäisen vapaan sijasta. Myymälämarkkinoinnilla yritetään kertoa asiakkaille, että tarjolla on jotain uutta.

Kauppias myös juttelee asiakkaiden kanssa paljon, koska suora palaute auttaa mukauttamaan valikoimaa haluttuun suuntaan. Siinä toteutuu myös toinen Suvin lähtökohta:

– On tärkeää, että täällä on kauppiaan kasvot.

Kyläkauppa voi pelastaa katoavia palveluja

Pellervon selvityksen mukaan kyläkaupat voivat olla ratkaisu palvelutarjonnan varmistamiseen. Kaupat tarvitsevatkin uuden strategian ja roolin, sillä niiden liikevaihto on laskenut Suomessa kolmen vuoden aikana noin 10 prosenttia. Yksi syy siihen on aukiolojen vapautuminen, mikä söi kyläkauppojen erityisasemaa.

Kyläkauppojen taloustilanne näyttää silti parantuneen lähinnä elintarvikkeiden hintakehityksen ansiosta, mutta selvitys kehottaa kiinnittämään huomiota liikevaihdon laskuun. Kyläkaupat tarvitsevat uusia liiketoimintoja ja laajempia palveluja.

Vaikka kyläkaupoilla on monin paikoin vaikeuksia, ainakin keskipohjalaiset kyläkaupat ovat onnistuneet löytämään markkinaraon: ne ovat haalineet lisää asiakkaita ja kasvattaneet myyntiään. Kauppojen kannattavuus on myös keskimääräistä parempi.

Valtaosa kyläkaupoista on laajentanut palveluvalikoimaansa: useimmat tarjoavat vähintään posti- ja veikkauspalveluita, muutama myös lääkekaappipalvelun tai käteisnostoja.

Silti vähenemistahti on Keski-Pohjanmaallakin yhtä huima kuin muualla Suomessa, määrä on lähes puolittunut parissakymmenessä vuodessa, ja kyläkauppoja on maakunnassa enää kuusi.

Myös nuori kauppias Suvi Jylhä uskoo palveluvalikoiman laajenemiseen: monelta paikkakunnalta palvelut katoavat, mutta kyläkauppa voisi pelastaa niitä. Jos jokin toiminta on loppumassa, Jylhä miettii, voisiko sen ottaa kauppaan. Viimeksi sinne tulivat Matkahuollon palvelut, jolloin kuntalaiset saivat lisätunteja pakettien hakemiseen ja lähettämiseen.

– Mitä enemmän palveluita saman katon alle, sitä parempi kauppiaalle ja asiakkaille. Se on ollut tavoite kaiken aikaa: kehittää toimintaa ja saada palveluita lisää.

Toisaalta Jylhä kokee, että pienellä paikkakunnalla on puhallettava yhteen hiileen: hänelle on tarjottu joitakin palveluja, joita kunnassa jollakin jo on eikä kahdelle riittäisi asiakkaita. Silloin vastaus on ollut kohteliaan kieltävä.

Kuuden tunnin työpäivä on "kaupalla käymistä"

Suvi Jylhä laskee olleensa poissa kaupasta puolen vuoden aikana alle kymmenen päivää. Keskimäärin työpäivä venyy 10–11-tuntiseksi. Toki väliin mahtuu lyhyempiä päiviäkin.

– Sitä voi kutsua käymiseksi, jos olen kuusi tuntia töissä. Mutten silti laske sellaisia vapaapäiviksi, sanoo kauppias.

Hän sanoo mallin tarttuneen osin edellisestäkin kauppiaasta, joka oli aina tuttu näky myymälässä. Vaikka kotona toppuuteltaisiin, työmäärä ei pienene:

– Olen sellainen luonteeltani, että tykkään, kun saan laittaa itseni koville. ja kun näkee, miten se tuottaa tulosta, se ruokkii halua tehdä paljon.

Aiemmin kilpaakin hiihtänyt Jylhä lupasi aikanaan, että liikunta pysyy kauppiastyön vastapainona eikä siitä tingitä. Toisin kävi.

Suvi sanoo antaneensa itselleen jo anteeksi sen, että ensimmäinen vuosi, puolitoista menee vankasti kaupan ehdoilla. Jossain vaiheessa hän uskoo voivansa tehdä "järkevämpiä työpäiviä".

Silloin kauppias voi vaikka laittaa sukset jalkaan.