Unto Hämäläisen kolumni: Löytyykö presidenttiehdokkaista niin paljon eroja, että saadaan toinen kierros?

Presidentinvaalit on pääasiassa vanhojen ammattipoliitikoiden kisa. Mutta kyllä heistäkin eroja löytyy, kirjoittaa Unto Hämäläinen.

presidentinvaalit
Unto Hämäläinen.
Politiikan toimittaja Unto Hämäläinen.Derrick Frilund / Yle

Suomen suurin megatrendi, väestön vanheneminen, näkyy myös presidentinvaalien ehdokasjoukossa. Ehdokkaiden keski-ikä on lähes 60 vuotta, ja kolme vanhinta ehdokasta on jo ylittänyt valtion virkojen eroamisiän 68 vuotta.

Euroedustajat Nils Torvalds, 72, ja Paavo Väyrynen, 71 sekä tasavallan presidentti Sauli Niinistö, 69, voisivat täysin palvelleina vetäytyä minä päivänä tahansa eläkkeelle. Ja kuitenkin he ovat ehdolla tehtävään, jonka päätöspäivä häämöttää kuuden vuoden päässä, maaliskuun 2024 alussa.

Myös kansanedustajat Matti Vanhanen, 62, Pekka Haavisto,59, ja Tuula Haatainen,57, ovat työuransa loppupuolella ja ylittävät eläkeiän seuraavan kuuden vuoden aikana.

Ehdokassarjan nuorimmat euroedustaja Merja Kyllönen, 40, ja kansanedustaja Laura Huhtasaari, 38, ovat työuransa keskivaiheilla. Edessä lienee lähes 30 antoisaa työvuotta, jos hyvin käy.

Ehdokkaat voi ulko- ja turvallisuuspoliittiselta ajattelultaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään: nykylinjan edustajiin ja toisinajatteleviin.

Monella on myös kokemusta presidenttiehdokkaana olosta. Väyrynen on pyrkinyt aikaisemmin jo kolme kertaa, vuosina 1988, 1994 ja 2012. Niinistö on ollut ehdolla kaksi kertaa, vuosina 2006 ja 2012 sekä Vanhanen kerran, vuonna 2006, ja Haavisto niin ikään kerran, vuonna 2012. Myös Haatainen oli tarjolla viime presidentinvaaleissa, mutta hävisi ehdokkuuden SDP:n jäsenäänestyksessä Paavo Lipposelle.

Niinistön lisäksi Vanhasella, Väyrysellä ja Haavistolla on pitkäaikaista ministeritason kokemusta ulkopolitiikan johtamisesta, jota perustuslain mukaan tasavallan presidentin ja valtioneuvoston pitää harjoittaa yhteistyössä.

Myös Haataisella ja Kyllösellä on ministerikokemusta, mutta heillä ei ole suoraa kokemusta ulkopolitiikan johtotehtävistä. Huhtasaarella ja Torvaldsilla ei ole lainkaan kokemusta valtioneuvoston työskentelystä.

Presidentin päätehtävä on ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtaminen. Yksityiskohtaisten vaalikonevastausten ja esitettyjen puheenvuorojen perusteella ehdokkaat voi ulko- ja turvallisuuspoliittiselta ajattelultaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään: nykylinjan edustajiin ja toisinajatteleviin.

Nykylinjan kulkijoita ovat Sauli Niinistö sekä Tuula Haatainen, Pekka Haavisto ja Matti Vanhanen. Heillä on toki keskenään huomattaviakin painotuseroja, mutta itse linjasta he ovat kuta kuinkin yhtä mieltä.

He kannattavat 1) presidentin aktiivista roolia Venäjä-suhteissa, 2) hyväksyvät Venäjää vastaan suunnatut pakotteet, 3) kannattavat EU:n puolustusyhteistyön kehittämistä, 4) haluavat tiivistää turvallisuusyhteistyötä Ruotsin kanssa, mutta 5) eivät kannata hakeutumista Natoon, joskin haluavat pitää liittymismahdollisuuden ns. Nato-option auki, sekä 6) vaalivat erityissuhdetta Yhdysvaltoihin. Lisäksi he kannattavat 7) asevelvollisuuteen ja maltillisiin varustautumiseen perustuvaa puolustusjärjestelmää.

Neljä toisinajattelevaa ehdokasta taas ovat joko yhdestä tai useammasta nykylinjan pääkohdasta aivan eri mieltä kuin mainitut nykylinjaa myötäilevät ehdokkaat.

Jokaisella ehdokkaalla on oma persoonallinen tapansa käyttää huomiovaltaa ja vallan käytön kohteet poikkeavat toisistaan.

Nils Torvalds kannattaa Nato-jäsenyyden hakemista. Merja Kyllönen ja Paavo Väyrynen ovat eri mieltä Venäjää vastaan suunnattujen pakotteiden tarpeellisuudesta sekä vieroksuvat EU:n puolustusyhteistyön kehittämistä.

Laura Huhtasaari on hyvin tyytymätön Suomen harjoittamaan EU- ja europolitiikkaan ja haluaisi ottaa etäisyyttä unioniin ja euroon. Myös Väyrynen moittii kovin sanoin Suomen EU- ja europolitiikkaa.

Presidentin toinen päätehtävä, huomiovallan käyttö, jakaa ehdokkaita huomattavasti useampiin ryhmiin. Voi jopa sanoa, että jokaisella ehdokkaalla on oma persoonallinen tapansa käyttää huomiovaltaa ja vallan käytön kohteet poikkeavat toisistaan.

Ehdokkaiden poliittiset ja muut taustat näkyvät näissä vastauksissa paljon enemmän kuin ulko- ja turvallisuuspoliittisissa vastauksissa. Näistä vastauksista käy ilmi, että ehdokkaat muistuttavat aika paljon omia taustaryhmiään, mikä ei ole yllätys, sillä useimmilla on takanaan vuosikymmenten mittainen poliittinen ura.

Ehdokkaista keskustan Vanhanen, SDP:n Haatainen, vihreiden Haavisto, vasemmistoliiton Kyllönen. RKP:n Torvalds ja perussuomalaisten Huhtasaari ovat perinteisiä ehdokkaita, jotka heidän omat puolueensa ovat nimenneet. Puolueet huolehtivat myös heidän kampanjoistaan ja viime kädessä myös niiden taloudesta.

Kaksi kertaa aikaisemmin vaaliasetelma on ollut samanlainen kuin nyt. Silloinkin kyseltiin, ratkeaako vaali jo ensimmäisellä kierroksella.

Istuvan presidentin Sauli Niinistön takana on kansanliike, joka keräsi viime kesänä yli 150 000 kannattajakorttia. Liikkeen tukena on kuitenkin kokoomus, presidentin entinen puolue, joka auttaa Niinistöä, samoin kuin monet Sinisen puolueen aktivistit ja useat kristillisdemokraattien näkyvät hahmot.

Paavo Väyrynen on aikaisemmin ollut kolme kertaa keskustan ehdokkaana ja lähtee nyt kansanliikkeen kellokkaaksi. Väyrysen johtama kansalaispuolue vaikuttaa liikkeen taustalla, mutta puolue on nuori ja voimavaroiltaan vähäinen. Väyrysen kansanliike pystyi kuitenkin lyhyessä ajassa keräämään yli 20 0000 kannattajakorttia ja näin ehdokkuus varmistui.

Siis, tuleeko vaaleissa kaksi kierrosta? Suomessa on ollut käytössä suora kansanvaali viisi kertaa. Kaksi kertaa aikaisemmin vaaliasetelma on ollut samanlainen kuin nyt.

Vuosien 1988 ja 2006 vaaleissa ehdolla oli gallupeissa hyvin suosittu tasavallan presidentti, joka pyrki toiselle kaudelle, ja silloinkin kyseltiin, ratkeaako vaali jo ensimmäisellä kierroksella.

Vuoden 1988 presidentinvaaleissa äänestettiin kahdella lipulla, toisella ehdokasta ja toisella valitsijamiesehdokasta siltä varalta, ettei kukaan ehdokkaista saisi suorassa vaalissa yli puolta äänistä.

SDP:n tukema Mauno Koivisto sai 46,6 prosenttia äänistä ja 144 valitsijamiestä 301:sta. Se ei riittänyt suoraan valintaan, joten valitsijamiehet joutuivat kokoontumaan. Kokouksessa Koivisto valittiin omien valitsijamiestensä ja kokoomuksen ehdokkaan Harri Holkerin valitsijamiesten äänin toiselle kaudelle.

Vuoden 2006 presidentinvaaleissa vasemmistopuolueiden tukema Tarja Halonen sai ensimmäisellä kierroksella 46,3 prosenttia äänistä ja joutui kokoomuksen Sauli Niinistön kanssa toiselle kierrokselle, jonka voitti prosenttiosuuksin 51,8 - 48,2.

Näiden kahden kokemuksen perustella voisi ennustaa, että vuoden 2018 presidentinvaaleissakin äänestetään kaksi kertaa.

Toisaalta on hyvä muistaa, että jokainen vaali on ainutkertainen. Äänestäjällä on kaikki valta lipussaan.

Unto Hämäläinen

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva politiikan toimittaja.

Ylen ensimmäinen vaalikeskustelu nähdään televisiossa torstai-iltana. Aiheena on ulko- ja turvallisuuspolitiikka ja mukana kaikki presidenttiehdokkaat. Suuri vaalikeskustelu TV1:ssä klo 21.05. Kaikkien vaalikeskusteluiden ja ehdokkaiden yksilötenttien aikataulut löydät täältä.

Presidentinvaalit: Ylen vaalikone (siirryt toiseen palveluun)

Ehdokasgalleria