Lunta on, mutta se ei riitä rinnekeskuksille: Yksi rinne imaisee jopa 10 miljoonaa litraa vettä

Pelkän luonnonlumen varassa rinnekeskusten kausi jäisi lyhyeksi, tai sitä ei olisi ollenkaan.

laskettelurinteet
Lumitykki rinteessä
Tykkilunta lensi Vuokatissa viime lauantaina.Jarmo Nuotio / Yle

Lumitykit ja vesiputket ovat aivan tavallinen näky rinteiden reunoilla. Ilman niitä rinnekeskusta ei avattaisi välttämättä ollenkaan talven aikana, vaikka lunta tupruttaisi taivaalta runsain mitoin.

– Pahimmassa tapauksessa kautta ei välttämättä olisi ollenkaan tai se jäisi hyvin lyhyeksi. Tykkilumella varmistamme, että saamme pohjat sen verran koviksi, että ne kestävät aina huhtikuun loppuun asti, kertoo sotkamolaisen Vuokatinrinteiden toimitusjohtaja Lauri Suutarinen.

Jos tykkilunta ei käytettäisi hiukan pohjoisempana Rukalla, loivia rinteitä saatettaisiin saada kevääksi auki luonnonlumella. Laskettelukausi on kuitenkin saatava hyvissä ajoin käyntiin.

– Tämän takia lunta tehdään tykillä, kertoo Kuusamon Rukakeskuksen paikallisjohtaja Matti Parviainen.

Ensimmäisenä kautensa aloittikin Ruka lokakuun alkupuolella. Vuokatissa rinteet avattiin 2. joulukuuta.

Miljoonia litroja vettä

Lumen päärakennusainetta, vettä, kuluu talven aikana valtava määrä.

Rukakeskuksen paikallisjohtajan Matti Parviaisen arvion mukaan yhteen rinteeseen menee vettä kevyesti viidestä kymmeneen tuhanteen kuutiometriä. Litroina vastaava määrä on 5–10 miljoonaa. Tämä vastaa noin 25–50 omakotitalon keskimääräistä vuosikulutusta, kun perheessä on neljä henkilöä ja kulutus lasketaan päiväkohtaisesta keskiarvosta (siirryt toiseen palveluun) (Motiva).

Vuokattikaan ei tee tässä poikkeusta, vaikka Kainuussa on riittänyt tänäkin vuonna lunta omasta takaa. Kainuussa lumensyvyys on 20–60 senttiä, Kuusamossa 40–60 senttiä (siirryt toiseen palveluun) (Ympäristö.fi).

– Meillä menee vajaa 400 kuutiota tunnissa vettä mäkeen täysillä tehoilla, Suutarinen sanoo.

Ruka verhoutuu lumeen.
Rukan rinteet vuonna 2014.Niina Kukka / Rukakeskus

Vuokatissa vettä otetaan rinteiden lähellä sijaitsevasta Särkisen järvestä. Rukallakin lumitykit syöksevät läheisten järvien vettä kiteiseen muotoon.

Järviveden käyttämisessä on puolensa, sillä Parviaisen mukaan puhdistamaton vesi on rinnekeskuksen näkökulmasta laadukkaampaa lumetukseen kuin vesijohtovesi.

– Luonnonjärvistä otetussa vedessä on vähän humusta matkassa mukana. Lumikide lähtee rakentumaan helpommin humuksen ympärille. Puhtaasta vedestä on erittäin huono tehdä lunta.

Veden epäpuhtaudet auttavat lumen tekemistä oleellisesti, sillä esimerkiksi järvivesi lumettuu tykeissä pienelläkin pakkasella. Puolestaan tislattu vesi lumettuu vasta 30 pakkasasteessa (siirryt toiseen palveluun) (Suomen Kuvalehti).

Vedenottopisteeltä vesi päätyy painepumppuun, jotta painetta riittää myös tunturin huipulla.

Lumisuihkua paineilmalla

Lumitykki vaatii toimiakseen paitsi vettä, myös paineilmaa. Kun veden ja paineilman seos jäähtyy ilmassa olevassa pakkasessa, siitä muodostuu lumisuihkua. Veden ja paineilman suhdetta muutetaan lämpötilan mukaan.

– Mitä enemmän on pakkasta, sitä enemmän lisätään vettä lumisuihkuun. Silloin saadaan lumirakeen kokoa kasvatettua, Matti Parviainen kertoo.

Lämpötila vaikuttaa merkittävästi lumen luomisen nopeuteen. Parviaisen mukaan kahden asteen pakkasessa tykistä lentää ulos kuudesta seitsemään kuutiometriä lunta tunnissa. 15 asteen pakkasessa lunta syntyy jo 45 kuutiometriä.

– Sanotaan, että mitä kovempi pakkanen, sitä paremmin paikat lumettuvat. Oikein kovassa pakkasessa välineet meinaavat jäätyä. 10–15 asteen pakkasessa on hyvä keli ajaa lunta koneet täysillä.

– Tammikuussa jos paistaa aurinko, silloin tietää että on hirveän kylmä, Parviainen naurahtaa.

Lumitykki Lapualla.
Lumitykki tekee lunta vedestä ja paineilmasta.Olli Koski / Yle

Yleensä lumitykit ovat siirreltäviä, mutta Rukakeskuksen toisessa kohteessa Pyhätunturilla on käytössä tykitysjärjestelmä, jossa tykit ovat kiinteästi asennettuina noin 35 metrin välein.

– Ne yltävät ampumaan toisiinsa kiinni, ja kun tykit oman alueensa hoitavat, rinne on silloin valmis, Parviainen kertoo.

Säällä on merkitystä

Moni asia on kuitenkin sattumankauppaa ja kiinni sääoloista. Rinnekeskuksissa on otettava huomioon lämpötilan lisäksi ilmankosteus ja tuuli. Kovassa tuulessa lumettaminen on hankalaa, mutta Rukakeskuksen paikallisjohtajan Matti Parviaisen mielestä myötätuuleen ampuminen on paras suunta lopputuloksen kannalta.

– Lumi lentää pidemmän matkan ilmassa, ja myös lumikide muodostuu paremmaksi.

Parviaisen mukaan tunturiolosuhteissa tuuli on aikamoinen riesa, joka saattaa puhaltaa lumen melko kauaskin rinteen ulkopuolelle. Onneksi ulkopuolellekin lentävälle lumelle on oma käyttönsä.

– Olisihan se taloudellisesti paljon mukavampaa, jos kaikki lumi jäisi laskettelurinteeseen, mutta kyllähän se ylimääräinen lumi korostaa maisemaa, Parviainen naurahtaa.

Luonnonlumella loistava pinta

Loivempaa rinnettä lasketaan enemmän suorin suksin, kun taas jyrkissä rinteissä kurvaillaan ja lumi lentää. Jyrkissä rinteissä jäinen pohja tuleekin helposti vastaan kun irtolumi lanautuu auraavien suksien tieltä pois.

– Loivissa rinteissä luonnonlumi pysyy ja se tekee rinteeseen aivan loistavan pinnan. Luonnonlumi pehmentää rinteen pintaa, Matti Parviainen kertoo.

Parviainen myöntää, että tykkilumi on paljon luonnonlunta jäisempää.

– Jos liian märkää tykkilunta lähdetään työstämään, se tekee helposti rinteeseen jääpinnan. Kun rinteen lunta tampataan koko talvi ja tuuli sekä pakkanen siihen vielä vaikuttavat, niin lumikide muuttuu jäiseksi.

Luonnonlumi on Parviaisen mielestä harrastelaskettelijalle miellyttävämpi laskea, kun taas kilpalaskijat suosivat jäisempää rinnettä.

Latukone rinteessä
Rinnekone työssään Vuokatin rinteillä.Jarmo Nuotio / Yle

Rukalla oletetaan, että taivaalta ehtii sataa lunta metrin verran kauden aikana. Lumimäärä ei kuitenkaan paljoa rinnelumensyvyydessä vaikuta.

– Kun metrin luonnonlumi poljetaan rinnekoneella, siitä tulee vain 20 senttimetriä tiivistettyä laskettelurinteen lunta.

Tykkilunta on Rukan kaikissa rinteissä, mutta loivemmissa rinteissä sitä on vähemmän. Näissä rinteissä luotetaan siihen, että talven aikana tulee luonnonlunta ja lumen korkeus kasvaa niin paljon, että rinne on auki vappuun asti. Rinteisiin tehdään vain aluksi hyvin ohut tykkilumikerros.

– Alkeisrinne saatetaan avata jopa 10–15 senttimetrin lumella. Loiva rinne ei kulu yhtä nopeasti kuin jyrkemmät. Jyrkissä kilparinteissä lunta on oltava vähintään 50 senttimetriä. Yleensä sitä on kutienkin 70–80 senttimetriä, kun se kannattaa avata laskijoille.

Lumensyvyys saattaa Parviaisen mukaan vaihdella myös rinteen kohtien mukaan. Samassa rinteessä jyrkässä kohdassa voi olla metrikin lunta ja loivassa vain parikymmentä senttimetriä.

Rinne avataan kun päätetään

Rukan ensi vuoden kauden avausaika on jo päätetty. Laskettelemaan pääsee syksyllä 5. lokakuuta. Rinteet saadaan käyttökuntoon säilötyllä lumella.

– Edellisen laskettelukauden lumi ajetaan rinnekoneella isoihin läjiin, joissa on kymmenentuhatta kuutiota lunta. Se peitetään kesäksi erilaisilla kankailla ja sahanpurulla, Matti Parviainen kertoo.

Säilölunta ehtii sulaa kesän aikana jonkin verran pois. Syys–lokakuun vaihteessa rinnehenkilökunta alkaa aukomaan säilöaumoja ja levittää lumen takaisin rinteeseen.

Lumitykit tekevät lunta Levi Black-rinteeseen torstaina 29. lokakuuta.
Tältä näyttää maisema kun Levillä lumetetaan. Kuva vuodelta 2015.Marko Mustonen

Lokakuussa lämpötila käy jo pakkasella. Lumen säilyvyyden kannalta lämpötilaa haastavampia ovat kovat vesisateet. Jos vettä ei sada, rinnelumi sulaa vain muutaman senttimetrin vuorokaudessa.

– Lumimäärä laitetaan sillä tavalla, että kolmen viikon vesisateet selvitään ja vielä lasketaan. Avattavan rinteen ilmansuunta on valittu niin, että rinne laskee pohjoiseen päin. Aurinkokin paistaa rinteeseen hyvin viistosti, ettei auringon vaikutus ole hirveän kova, Parviainen sanoo.