Koe uusi yle.fi

Juhani sairastui skitsofreniaan eikä kertonut työkavereilleen – skitsofreenikko voi pärjätä töissä hyvin, mutta moni pelkää työyhteisön asenteita

Seurantatutkimusten mukaan työssä käyvien skitsofreenikkojen määrä on vähentynyt. Sairastunut voi työskennellä vaativissakin tehtävissä, esimerkiksi lääkärinä.

skitsofrenia
Työntekijä hieroo otsaansa työpöydän ääressä.
Skitsofreenikkoja on Suomessa noin 50 000, ykköstyypin diabetesta sairastavia on saman verran. Juttuun haastatellun Juhanin nimi on muutettu. Kuvituskuva.Tiina Jutila / Yle

Oulu

Yhdeksän vuotta sitten tuolloin kolmikymppinen Juhani työskenteli IT-alalla ja teki samalla lähetystyötä Wienissä. Mies tunsi olevansa ylikuormittunut, mutta työskenteli ja urheili siitä huolimatta taukoamatta. Hiljalleen Juhanin mieleen alkoi tulvia pahoja ajatuksia ja oma sisäinen maailma järkkyi.

Juhanilla todettiin skitsofrenia.

– Alussa todellisuudentajuni hämärtyi ja kuvittelin asioita, jotka eivät pitäneet paikkaansa. Akuuttivaiheessa ihmiset päätyvät usein sairaalaan ja niin kävi minullekin.

Juhani vietti sairaalassa noin kuukauden. Pahimman vaiheen jälkeen hän pääsi avohoitoon, ja sen jälkeen Juhani toipui kotona. Töistä mies joutui olemaan puoli vuotta poissa.

Jos on hyvä työntekijä, työnantaja sietää paljon.

Jukka Hintikka

Skitsofreniaa sairastaa 50 000 suomalaista, heistä noin 10 prosenttia on työelämässä. Tampereen yliopiston osa-aikainen psykiatrian professori ja Kelan asiantuntijalääkäri Jukka Hintikka kertoo, että seurantatutkimusten mukaan skitsofreniaa sairastavien työssä käyvien määrä on pienentynyt koko ajan.

– Tämä johtuu pääasiassa siitä, että maailma, missä elämme, on muuttunut paljon. Avustavat työtehtävät, joihin oli aikaisemmin helppo työllistyä, ovat käytännössä hävinneet. Puolestaan työtehtävät, jotka ovat olemassa, ovat muuttuneet vaativimmiksi, Hintikka kertoo.

Hintikan mukaan sairastuneiden määrä Suomessa on niin suuri, että kyseessä on kansantauti. Samaa mieltä on Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaalakka.

– Skitsofreenikkoja on käytännössä saman verran kuin ykköstyypin diabetesta sairastavia.

"Työantajanani ymmärsi"

Palataan vuoteen 2008, jolloin Juhani sairastui.

Miehen skitsofreniasta johtuvat harhakuvitelmat liittyivät pääsääntöisesti uskontoon. Juhani tuli uskoon kaksi vuotta ennen sairastumistaan skitsofreniaan.

– Raamatussa sanotaan esimerkiksi, että on olemassa syntejä, joita ei voi saada anteeksi. Päässäni oli ajatus, että en voi saada tiettyjä asioita anteeksi. Ei ollut selvää, mikä on totta ja mikä ei.

raamattu
Juhanin pahimmat pakkoajatukset liittyivät uskonnollisiin asioihin. Hän ei kuitenkaan näe sitä kovin haitallisena, sillä uskonto on antanut hänelle myös voimia selviytyä.Ismo Pekkarinen / AOP

Vaikka uskonnolliset asiat hiipivät Juhanin mieleen ahdistavallakin tavalla, hän kuitenkin alkoi toipua uskon ja oman seurakuntalaistensa avulla. Lisäksi Juhanille löydettiin nopeasti hänelle sopiva lääke oloa helpottamaan.

– Meidän seurakunnassa oli paljon ihmisiä, jotka pystyivät toipumisvaiheessani perustelemaan minulle ajatuksiani, jotka eivät pitäneet paikkaansa. Sillä pääsi eteenpäin.

Puolen vuoden sairaalajakson jälkeen Juhani pääsi palamaan takaisin töihin samaan IT-firmaan, jossa hän työskenteli sairastuessaan. Mies ei piilotellut tai häpeillyt sairauttaan ja myös hänen esimiehensä tiesi Juhanin skitsofreniasta.

– Työantajanani ymmärsi mielenterveysongelmista. Hän kävi kerran katsomassa minua sairaalajaksoni aikana, Juhani kertoo.

On perusihmisoikeus, että pääsee kunnon töihin.

Olavi Sydänmaalakka

Aivan kaikille Juhani ei kuitenkaan kertonut mielenterveysongelmastaan. Esimerkiksi työkavereille ja seurakunnan ulkopuolisille kavereilleen hän ei kertonut asiasta.

– Työkavereille ei ehkä kannata mennä sanomaan sairaudestaan, sillä kaikki eivät ymmärrä, mikä skitsofrenia on. Se voi olla joillekin jopa pelottava asia. Työpaikalla saatetaan ajatella, että jos ihminen on sekaisin, niin hänelle ei voi antaa mitään työtehtäviä, Juhani pohtii.

Viimeisimmän mielenterveysbarometrin mukaan (siirryt toiseen palveluun) työnantajat suhtautuvat skitsofreniaa sairastaviin työntekijöihin melko myönteisesti (Mielenterveysbarometri 2017).

– Jos on hyvä työntekijä, työnantaja sietää paljon, sanoo Tampereen yliopiston osa-aikainen psykiatrian professori ja Kelan asiantuntijalääkäri Jukka Hintikka.

Olisi pitänyt ymmärtää ottaa kevyemmin, mutta se on jälkiviisautta nyt.

Juhani

Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaalakka kertoo, että sairastuneen suurin pelko on yleensä oma työntekijäporukka ja porukassa leimautuminen.

– Yhä edelleen sairastuneilla elää vahvasti pelko, oman arvokkuuden ja merkityksen menettämisestä vertaistensa joukossa.

Sydänmaalakka kertoo, että yksilöllisenä tapahtumana skitsofreniaan sairastuminen on kova paikka,

– Kaikki menee tavallaan pään sisällä uusiksi. Ensin täytyy käydä sisäinen prosessi läpi: kuinka hyväksyn itseni nyt sairastuneena ja mikä kenties muuttuu minussa. Sen jälkeen käsitellään muu ympäristö ja ihmiset, siihen liittyy valtava määrä pelkoa ja ahdistuta.

Skitsofreenikkoja lääkäreinä ja kunnanjohtajina

Juhani palasi innolla takaisin töihin. Aluksi hän teki töitä 20 tuntia viikossa ja kun olo parantui lisää, hän nosti tunnit hiljalleen 30 tuntiin.

– Pystyin työskentelemään omien voimieni mukaan. Puolen vuoden jälkeen sairauteni oli pääasiassa oireeton ja työnteko onnistui normaalisti, voimia oli vain vähemmän kuin aikaisemmin, Juhani muistelee.

Mies uskoo, että paluu mielenkiintoiseen työhön edisti toipumisprosessia.

– Myös se auttoi, kun sain rytmin päivään.

Realiteetti on, että työelämän suhteen ennuste on huono.

Jukka Hintikka

Vaikka Juhanin paluu töihin onnistui suhteellisen helposti, kaikille se ei ole yhtä yksinkertaista. Jukka Hintikan mukaan työtehtävien oppiminen voi olla vaikeaa ja ihmisen todellisuudentaju voi pettää jos sairaus on epävakaassa vaiheessa.

– Sairastunut voi puhua asioita, joita muut eivät ymmärrä, hän voi olla hyvin epäluuloinen muita kohtaan ja helposti saattaa tulla ihmisten välisiä ristiriitoja, Hintikka sanoo.

Toimiston työpöydällä näppäimistö ja hiiri mustavalkoisessa kuvassa.
Mielenterveyskeskusliiton toimminnanjohtaja Olavi Sydänmaalakka näkee, että mitä varhaisemmin skitsofreniaan sairastuneen hoito aloitetaan, sitä paremmin sairastuneella on mahdollista olla mukana työelämässä.Wasim Khuzam / Yle

Sekä Juhani että molemmat asiantuntijat ovat kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että myös skitsofreenikko voi käydä töissä, kunhan sairaus on hallinnassa.

– On perusihmisoikeus, että pääsee kunnon töihin. Monella skitsofreenikolla on siihen kykyä, sekä taitoa ja ennen kaikkea halua, Olavi Sydänmaalakka kertoo.

– Uusimmassa mielenterveysbarometrissa tulee ilmi, että mielenterveyskuntoutujat ilman muuta haluaisivat takaisin työelämään, myös ne, jotka ovat siirtyneet työkyvyttömyyseläkkeelle, Sydänmaalakka jatkaa.

Skitsofreenikon töissä olemista voidaan helpottaa erilaisilla järjestelyillä. Työviikkoa voidaan lyhentää, kuten Juhanin tapauksessa tai joitakin työtehtäviä voidaan rajata kokonaan pois.

– Vähän niin kuin fyysisesti jos on sairas, voi silloinkin tarvita erikoisjärjestelyjä. Jos saadaan hyvä työympäristö, joka tukee hyvin sairastunutta ja ottaa tämän huomioon, niin mielenterveyskuntoutuja voi saada aikaiseksi asioita, Juhani sanoo.

Töihin paluu ei onnistunut.

Juhani

Se, millaisia töitä sairastunut voi tehdä, vaihtelee paljon, sillä taudin kulku on hyvin vaihteleva. Jukka Hintikka kuitenkin tietää useita vaativissa töissä olevia skitsofreenikkoja.

– Tiedän esimerkiksi skitsofreniaa sairastavia lääkäreitä ja keskitason kuntajohtajia. Työnteko on osittain siitä kiinni, miten sairaus asettuu ja minkä verran se vaikuttaa kognitioon. Jos tiedonhallintapuoli säilyy, voi ihminen silloin olla aika vaativissakin työtehtävissä.

Kun voimat loppuvat

Kaksi ja puoli vuotta Juhanilla meni hyvin. Hänen vointinsa parani ajan kuluessa ja voimat palasivat hiljalleen. Vuonna 2012 tilanne kuitenkin muuttui, kun Juhani sairastui burn outiin.

– Voi olla, etten ollut ihan niin hyvässä kunnossa, kun olin tottunut olemaan ennen skitsofreniaan sairastumista, vaikka kävinkin esimerkiksi töissä. Olisi pitänyt ymmärtää ottaa kevyemmin, mutta se on jälkiviisautta nyt, Juhani pohtii.

Mies ymmärsi heti burn outin kynnyksellä, että tällä kertaa kyse ei ole skitsofreniasta. Ainoastaan lääkärit ja hoitajat eivät Juhanin mukaan tuntuneet sitä ymmärtävän.

– Kaikki oireeni laitettiin skitsofrenian alle. Kun on kaksi eri sairautta, jotka sekoitetaan keskenään, on vaarana, että sairauksia hoidetaan väärin.

Juhanille muun muassa tarjottiin psyykelääkkeitä burn outin hoitoon. Hän ei kuitenkaan kokenut tarvitsevansa niitä ja kieltäytyi lääkkeistä. Juhani kaipasi vain lepoa.

Lopulta mies joutui jäämään uudelleen pois töistä. Voimia ei yksinkertaisesti ollut.

– Pystyin tekemään kaksi tuntia päivässä jotain raskaampaa ja sen jälkeen olin ihan poikki. Siinä ei pystynyt tekemään töitä, vaikka sitäkin yritettiin monta kertaa. Töihin paluu ei onnistunut.

Kahden ja puolen vuoden kuluttua Juhani irtisanottiin. Sen jälkeen hän ei ole ollut töissä.

Miehen siluetti hämärästi valaistulla käytävällä.
Vaikka skitsofreenikko leimaantuu helposti muiden silmistä, on Olavi Sydänmaanlakan mukaan ihmisten tieto ja ymmärrys psyykkisistä sairauksista lisääntynyt.Allan Swart / AOP

Sairauksistaan huolimatta Juhani on aina ollut toiminnan mies. Burn outin aikana hän ryhtyi tutkimaan enemmän mielenterveyteen liittyviä asioita. Samoihin aikoihin Juhanin veli ehdotti, että veljekset ryhtyisivät tekemään yhdessä erilaisia pelejä. Idea oli valmis.

– Perustimme yhdistyksen, jonka ajatuksena on tehdä pelejä yhdessä mielenterveyskuntoutujien kanssa. Pyrimme valmentamaan ihmisiä yhdistyksen avulla työelämään ja samalla pidämme yllä työtaitoja, Juhani kertoo.

Yhdistyksen toiminta on kehittynyt kahden vuoden aikana.

– Olemme tehneet erilaisia projekteja media-alaan liittyen, esimerkiksi videoita. Järjestämme myös ilmaisia koulutuksia, sillä yhdistys pyörii vapaaehtoistoiminnalla.

Historiamme on aika vahvasti leimaava.

Olavi Sydänmaalakka

Jukka Hintikan mukaan lähes aina pyritään siihen, että skitsofreenikko palaa takaisin työelämään.

– Jos ihminen on ollut jo pitkään työelämässä ja sairastuu akuuttiin psykoosiin, on päämäärä poikkeuksetta se, että töihin yritetään palata. Aina se ei onnistu.

Olavi Sydänmaalakan mukaan skitsofreniaan sairastuneen ensimmäinen polku ei tulisi olla työkyvyttömyyseläke ja vetäytyminen työelämästä.

– Olisi hyvä, jos sairastuneen ensimmäinen viitoitettu polku olisikin se, on kysymys sitten skitsofreniasta tai masennuksesta, että mitä työnantaja voisi tehdä: miten työn tekeminen luonnistuisi?

Kaikki eivät edes kerkeä päästä mukaan työelämään ennen sairastumista.

– Jos ote elämään on nuoresta asti lähtenyt menemään niin, ettei ole pystynyt käymään peruskoulua loppuun tai ei saa suoritettua ammattitutkintoa ja jossain vaiheessa tulee psykoosi, niin realiteetti on, että työelämän suhteen ennuste on huono, Jukka Hintikka kertoo.

Skitsofrenia jättää leiman

Vaikka Juhani on ollut avoin sairautensa kanssa, hän ei halua kertoa asiasta kaikille. Leimautumisen vuoksi hän haluaa esiintyä jutussa nimettömänä.

– Kaikki eivät ymmärrä mielenterveysongelmia, joten asiaa ei kannata mainostaa kaikille.

Skitsofreenikon leimautuminen "hulluksi" on yksi syy siihen, miksi heihin saatetaan suhtautua nihkeästi esimerkiksi työpaikoilla ja miksi työpaikan saaminen voi olla vaikeaa.

Eräs Juhanin kaveri, joka sairastaa myös skitsofreniaa, on ollut 10 vuotta pois työelämästä. Hän haluaisi palavasti palata työelämään, sillä hänellä on siihen jälleen voimia.

– Aina kun työhaastattelussa kysytään syytä siihen, miksi kaveri on ollut 10 vuotta pois työelämästä, tulee puheeksi, että hän on mielenterveyskuntoutuja. Työhaastattelu loppuu siihen. Kukaan ei palkkaa mielenterveyskuntoutujaa, jos on muita ihmisiä saatavilla. Juhani sanoo.

Myös Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaalakka tietää, että skitsofrenia leimaa helposti koko ihmisen.

– Ongelma on, että historiamme on aika vahvasti leimaava. Meidän ajattelun historia skitsofrenian suhteen on ollut se, että kun sairastuu skitsofreniaan, kuuluu pöpilään. Ja heidän ei kuulu olla muualla kuin siellä, Olavi Sydänmaalakka sanoo.

Sydänmaalakan mukaan ihmisten olisi hyvä havahtua siihen, että skitsofreenikot elävät keskuudessamme ja kuka tahansa meistä voi sairastua.

– Kun huomaamme ja näemme sairauden olemassa olon, silloin on mahdollisuus vaikuttaa siihen, että sairastuneille annetaan keinoja toipumiseen. Sitä kautta he voivat osallistua esimerkiksi työelämään.

Se on pieni prosentti, jolle koko juttu natsaa.

Juhani

Juhanin skitsofrenia on tällä hetkellä lähes oireeton. Haaveena on palata vielä joku päivä takaisin töihin.

– Tykkään työn tekemisestä, mielestäni on hienoa olla mielenkiintoisissa töissä ja saada hyödyllisiä asioita aikaan, se on motivoivaa, Juhani kertoo.

Yhdistystoimintaa vetäessä Juhani pystyy pitämään paljon taukoja, joiden avulla hän jaksaa päivän. Oma jaksaminen ei kuitenkaan vielä riitä työn tekoon.

– Se on pieni prosentti, jolle koko juttu natsaa.

Nuorissa tulevaisuus

Skitsofrenia on sairaus, jonka kanssa on mahdollista elää hyvää elämää.

Tämän Mielenterveyskeskusliiton toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaalakka on huomannut työskennellessään useiden nuorten skitsofreenikkojen kanssa. Hänen mukaansa nuoret puhuvat rohkean avoimesti skitsofreniastaan.

– Silloin kun sairaus ei ole salattu, se on käsiteltävissä oleva. Se on vain osa elämää, ei koko elämää määrittävä sairaus,

kuvituskuva jossa nuori ihminen ja synkkä taivas
Mielenterveyskeskusliiton toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaalakan mukaan nuoret puhuvat yhä rohkeammin sairaudestaan. Avoin keskustelu mahdollistaa sen, että skitsofrenia voi jäsentyä osaksi elämään, eikä ole koko elämää määrittävä tekijä.AOP

Myös Jukka Hintikalla on kokemusta nuorten skitsofreenikkojen kanssa työskentelystä. Kelan asiantuntijalääkärinä hän lukee vuosittain kolmesta ja puolesta tuhannesta neljään ja puoleen tuhanteen B-lausuntoa.

– Psykoosiin sairastuvilla on nuorilla yleistä tippua kaikkien tukijärjestelmien ulkopuolelle, mutta pelkästään se ei ole ongelma. Suurempi ongelma on, jos 10-15 prosenttia ikäluokasta putoaa ammatillisen koulutuksen ulkopuolelle ja sosiaalitukien varaan.

– Silloin voi miettiä, miten tälle maalle käy, Hintikka kommentoi.

Lue lisää:

Arjen vaatimukset ovat kovat – niin kovat, että skitsofreniasta toipuminen ei yleisty

Skitsofrenia ei ole enää toivoton sairaus

Tiina Hyttinen kuntoutui skitsofreniasta työelämään