"Pyllistys ei ole kutsu kosketteluun" – Näyttelijä Mia Hafrén patistaa miehiä mukaan #metoo-keskusteluun

Näyttelijän mukaan taistelu seksuaalista häirintää vastaan on vasta alussa.

seksuaalinen häirintä
Uutisvideot: Missä menee flirtin ja ahdistelun raja?
Uutisvideot: Missä menee flirtin ja ahdistelun raja?

Nahkavöihin sonnustautunut Mia Hafrén astuu kesken Fork –yhtyeen shown näyttämön etureunalle, katsoo tiukasti yleisöön ja alkaa puhua.

– Viime aikoina on ollut epäselvää pitääkö flirttailu lopettaa? Ei tietenkään. Kyse on siitä, mikä on sinun ja mikä on minun.

Näyttelijä nostaa hieman paitansa helmaa ja paljastaa tiukkojen housujensa takamuksen. Hän kumartuu liioitellun hitaasti muka nostamaan jotain maasta. Terävä katse pitää yleisön otteessaan.

– Näet ihmisen kumartuvan ja huomaat takapuolen…

Saako tälle edes nauraa?

Helsingin Aleksanterin teatterin täysi katsomo naurahtaa varovasti. Aihe on vakava, mutta näyttelijä hauska. Hafrén jatkaa:

– Kumartuminen ei ole kutsu koskettaa takapuolta. Kyseessä on yksinkertaisesti ihminen, joka kumartuu.

– Mutta jos tunnet pakottavaa tarvetta koskea, voit yksinkertaisesti kysyä: "Anteeksi, saisinko koskettaa takapuoltasi?”

Yleisö remahtaa nauruun. Pointti ymmärretty: ilman lupaa ei kosketa ketään.

Taiteilijalla on velvollisuus ottaa kantaa yhteiskunnan epäkohtiin

Esityksen jälkeen Mia Hafrén haluaa kertoa, miksi otti esityksessä kantaa seksuaaliseen häirintään.

– Metoo-kampanja oli tämän syksyn pommi. Sen esiin nostaminen tuntui melkein velvollisuudelta.

Fork-yhtye lavalla
FORK

Viihteellisen esityksen sekaan ympätty poliittinen tai yhteiskunnallinen kannanotto menee helposti saarnaamiseksi, ja vie rentoutumaan tulleen yleisön fiilikset. Mia Hafrén tekeekin paljon työtä löytääkseen sanomaansa tasapainon saarnaamisen ja silkan vitsailun välille.

– Artistin tehtävä on nostaa esiin asioita, jotka vaativat muutosta.

Joulukuun alussa yli tuhat kulttuurialan vaikuttajaa allekirjoitti kannanoton (siirryt toiseen palveluun), jossa vaaditaan vaikenemisen kulttuurin murtamista. Hafrén on yksi vetoomuksen allekirjoittajista.

Asia on nostettu sen jälkeen esiin lähes kaikissa ammattikunnissa (siirryt toiseen palveluun). Härinnästä ovat kertoneet muun muassa juristit, puolustusvoimissa työskentelevät ja kansanedustajien avustajat.

Haaveena parempi maailma kaikille

Moni katsoja on tullut jälkeenpäin kiittämään seksuaalisen häirinnän nostamisesta teatterin lavalle. #metoo-kampanjan saama laaja julkisuus ja lukemattomat kertomukset seksuaalisesta häirinnästä ovat jo nyt muuttaneet ainakin keskustelutapoja.

Kampanjan tärkein saavutus on ollut paljastaa häirinnän yleisyys. Sitä on tapahtunut aina, mutta tähän asti uhrien kokemuksia on vähätelty ja naurunalaistettu.

Uhreja on vaiennettu ja syyllistetty tapahtumista. Heidän on ollut ikään kuin pakko vain sietää ahdistelu. Nyt asia on muuttunut.

– Vihdoin koulussa oppilas uskaltaa kertoa lähentelystä ja aikuisten on pakko tehdä jotain. Työmaailmassa kollegan on helpompi sanoa, että ”tuo ei ole ok.”

Hafrén haaveilee, että hänen teini-ikäisen tyttärensä aikuistuessa maailma olisi selkeämpi: että jokainen uskaltaisi sanoa mielipiteensä ilman pelkoa kenenkään suuttumisesta. Ettei tyttöihin vieläkin iskostettu kiltteys ja kuuliaisuus estäisi oman koskemattomuuden puolustamista.

Muutos vaatii rohkeutta – myös miehiltä

Häirintä on ollut viime päivinä esillä eduskuntaa myöten. Koko syksyn lainehtinut keskustelu alkaa monen mielestä jo riittää. Mia Hafrén on eri mieltä.

– Muutos on kiinni sitkeydestä. Keskustelun pitää jatkua myös silloin, kun mediaseksikkyys on mennyt ohi.

Mitään syyllisten ajojahtia ja nimilistoja Hafrén ei kannata. Mutta miesten osallistumista keskusteluun kyllä. Vaikka ei olisi itse syyllistynyt ahdisteluun, miehet voisivat kantaa yhteisvastuuta ongelman ratkaisemisesta.

– Tärkeintä olisi nyt, että miehet uskaltaisivat rohkeasti puuttua näkemäänsä ahdisteluun. Aihe jää helposti vain naisten asiaksi.