Pistooli käsilaukussa – Näin yhdysvaltalaisnaiset aseistautuvat: "Lapset tietävät, ettei äidin aseeseen kosketa"

Aseen omistavien yhdysvaltalaisnaisten määrä on neljässä vuodessa lähes kaksinkertaistunut. Nyt joka viidennellä heistä on ase.

aseet
Nainen harjoittelee ampumista.
Kansasilainen Tanesha Quick harjoittelee ampumista kerran kuukaudessa. Hän on valinnut rintasyövän vastaista taistelua tukevan pinkin maalitaulun. Paula Vilén / Yle

Kun kiinteistönvälittäjä Lesia McMillin lähtee esittelemään asuntoja, hän pakkaa käsilaukkuunsa mukaan avaimet, kännykän – ja aseen.

– Yli 20-vuotisen kiinteistönvälittäjäurani aikana olen joutunut tilanteisiin, joissa minua on lähestytty pahat mielessä. Sen sijaan että olisin pystynyt puolustamaan itseäni, minun on täytynyt poistua paikalta, McMillin kertoo.

Lesia McMillinin mukaan hänelle ei ole tapahtunut koskaan mitään pahaa, mutta pari vuotta sitten hän päätti, ettei enää pakita. Tuolloin kansasilaisrouva hankki käsilaukkuunsa puolisen kiloa turvallisuutta: pinkin pistoolin.

Pistooli painaa vähemmän kuin meikkipussi

Pinkin värin ei pidä antaa hämätä. Kyseessä ei ole lelu, vaan tehokas, 9 mm short-patruunaa ampuva pistooli. Saman valmistajan käsiaseen isompi malli on Yhdysvalloissa viranomaiskäytössä.

McMillinin aseessa on pienempi kahva, joka sopii paremmin pienempään käteen. Pistooli painaa vain vähän yli 400 grammaa. Se on vähemmän kuin monen naisen meikkipussi.

McMillin käsittelee henkilökohtaista henkivakuutustaan tottunein elkein. Toisinaan ase kulkee mukana vyötärökotelossa paidan alla katseilta piilossa.

Pinkki ase.
Lesia McMillinin pistooli mahtuu hyvin käsilaukkuun. Paula Vilén / Yle

"Ampumisesta tulee loistava olo"

Lesia McMillin kertoo, että ennen aseet kauhistuttivat häntä. Hyppäys aseiden pelkääjästä niiden tottuneeksi kantajaksi on ollut iso.

– Olin niistä superpeloissani. Nyt kunnioitan niitä ja tunnen itseni vahvemmaksi ja voimautuneemmaksi, McMillin sanoo.

Hän harjoittelee ampumista kotipihallaan Kansasin pääkaupungissa Topekassa miehensä Floyd McMillinin opastuksella. Maalitaulu on kiinnitetty McMillinin omaan kiinteistönvälittäjämainokseen. Siinä hän hymyilee vaaleassa kiharapilvessään, huulet punattuina.

Hymy on herkässä myös ampumisen jälkeen.

– Ampumisesta tulee loistava olo. Tunnen itseni oman elämäni supersankariksi! McMillin naurahtaa.

Hän huomauttaa, ettei koskaan kuvittele ketään maalitaulun paikalle.

Nainen ampuu

Äiti ei voi tuoda asetta lasten kouluun

Maalitauluksi toki voisi valita vaikkapa Osama bin Ladenin, lasta kaulasta kuristavan asemiehen tai zombien. Niitä roikkuu Kansasissa Junction Cityssä sijaitsevan ampumaradan seinällä.

Tanesha Quick valitsee harjoitteluaan varten rintasyövän vastaista taistelua tukevan pinkin maalitaulun roosanauhoineen. Quick pääsee ampumaradalle ilmaiseksi, koska se on hänen työsuhde-etunsa: Quick on Godfrey’s Ranges -ampumaradan ja asekaupan apulaisjohtaja.

Quick kertoo ampuvansa noin kerran kuukaudessa. Useamminkin pitäisi, hän sanoo, mutta tietää jo olevansa taitava aseenkäyttäjä. Hän lataa sujuvasti kuusi ammusta lippaaseen ja sujauttaa lippaan kiinni hempeän vaaleansiniseen pistooliinsa.

– Tämä pistooli on hyvin kapea, joten sen voi helposti piilottaa. Otan sen mukaan aina kun poistun kotoa, ellen sitten ole menossa lasten kouluun, jossa aseenkanto ei ole sallittu, Quick kertoo.

Kansasilainen Quick pitää kännykkäkotelon kaltaista asekoteloaan farkkujensa vyötärönauhalla. Farkkujen ja paksun collegepaidan alta se ei näy lainkaan.

Mianoksia ampumaradalla
Kansasilaisella ampumaradalla voi valita erilaisia maalitauluja.Paula Vilén / Yle

Tanesha Quickin 12- ja 7-vuotiaat lapset tietävät, että heidän äitinsä kantaa asetta eikä siinä ole heidän mielestään mitään kummallista. Molemmat lapset myös tietävät, ettei äidin aseeseen kosketa, vaikka se on kotona helposti saatavilla.

Quick pitää pistooliaan aina kätensä ulottuvilla, nukkuessaankin. Silloin se on sängyn vieressä.

Joka viides yhdysvaltalaisnainen omistaa aseen

Sekä ampumaradalla työskentelevä Tanesha Quick että kiinteistönvälittäjä Lesia McMillin ovat huomanneet, että naiset ovat yhä kiinnostuneempia aseista.

Useat ystävättäret ovat kyselleet McMillilta aseen hankinnasta. Quick, asekaupan apulaisjohtaja, puolestaan myy aseita monille naisille. Hiljattain pistoolin osti nainen, joka oli tulla siepatuksi supermarketin parkkipaikalla.

– Tämä nainen koki tapahtuneen jälkeen, että tarvitsee aseen. Nykypäivänä mitä vain voi tapahtua milloin vain, ja naiset haluavat puolustautua, Quick kertoo.

Tuoreet tilastot tukevat Quickin ja McMillinin arkikokemusta. Pew-tutkimuslaitoksen mukaan aseen omistavien yhdysvaltalaisnaisten määrä on neljässä vuodessa lähes kaksinkertaistunut 13 prosentista 22 prosenttiin.

– Naiset ovat tulleet entistä itsenäisemmiksi, eivätkä halua turvallisuutensa riippuvan kenestäkään muusta, Quick pohtii.

Lesia McMillin on samoilla linjoilla: naiset jakavat enemmän perheenpään roolia. Hänen mielestään poliisi tekee yleensä hyvää työtä, mutta ei ehdi aina paikalle.

– Maailmassa tapahtuu paljon sellaista, mikä huolestuttaa naisia, kuten rikoksia ja ampumatapauksia. Toisinaan kuulee, että joku ampumataitoinen on pelastanut ihmishenkiä.

Käsiase lähikuvassa henkilön vyötäröllä.
Yhdysvaltalaiset naiset ovat tulleet itsenäisemmiksi, mikä voi olla yksi syy aseiden ostamiseen. David Ryder / AFP

Puoliautomaattinen "pink muddy girl camo"

Asevalmistajat näyttävät hoksanneen, että naiset ovat yhä varteenotettavampi asiakasryhmä.

Perusmustien ja metallivärien lisäksi usealla asevalmistajalla on valikoimissaan hempeämpiä värejä kuten ruusukultaa ja pinkkihelmiäistä. Tarjolla olisi myös värimallit "pinkki äiti" tai "lady lila".

Tanesha Quickin pistoolin väri on "munankuoren sininen". Quickin mukaan kaunis väri on hieno lisäetu.

McMillin hankki hiljattain pienen pistoolinsa rinnalle ison pinkkisävyisen kiväärin. Väriä lukuun ottamatta se on suomalaisin silmin erehdyttävästi sotilaskiväärin näköinen. Käytännössä aseen rakenne on hyvin lähellä Yhdysvaltain asevoimien palvelusasetta, mutta se ei ammu sarjatulta. Aseen väritys jäljittelee maastopukuvärejä ja kulkee nimellä "pink muddy girl camo".

Kahden lapsen äiti kertoo varautuvansa kiväärillä ääritilanteita varten.

– Jos Yhdysvalloissa tapahtuu jotain "radikaalia", osaan pitää sillä kotiväen turvassa, hän perustelee.

– Tai sitten metsästän.

Väri vaikuttaa myös Lesia McMillinin tuleviin asehankintoihin.

– Pidän asustamisesta, joten saatan hankkia samoja malleja erivärisinä, McMillin nauraa.