Matias Möttölän kolumni: Lahja ei kaipaa järkisyitä

sijoittaminen
Matias Möttölä
Matias MöttöläTiina Jutila / Yle

Tutkin ammatikseni sijoitusrahastoja. Joku voisi olettaa, että se saisi minut myös antamaan sijoituksia lahjoiksi. Sellaista en kuitenkaan ole tainnut tehdä kuin kerran, kummipoikani syntymälahjaksi.

Minusta on nimittäin mukava antaa mieluisia lahjoja. Nimenantojuhlassa lahjan saaja on vielä niin pieni, ettei osaa näyttää naamallaan, miltä sijoituslahja tuntuu. Jos osaisi, hän luultavasti nyrpistäisi nenäänsä.

Varsinkaan joululahjaksi on vaikea kuvitella antavansa sijoitusta, kuten rahastoa tai osakkeita. Sijoitus kun on aivan eri puusta kuin tyypillinen joululahja.

Arvopaperi on satsaus tulevaisuuteen. Lahja on intohimon lähde, tässä ja nyt.

Kun säästämme rahaa ja sijoitamme sen markkinoille, jätämme kuluttamatta rahaa. Haluamme myöhemmin tuottoa, kuin palkintona pidättyväisyydestämme. Sijoittamista harrastavat muistuttavatkin usein yksinkertaisesta reseptistä: vauraaksi eivät tee suuret tulot vaan pienet menot. Säästää voi vain, jos kuluttaa vähemmän kuin tienaa.

Joskus myöhemmin menot voivat alittaa tulot. Säästöt täyttävät erotuksen. Niin yksinkertaista se on.

Toki joululahjojakin ostetaan välillä järkisyistä: Äidille kauan kaivattu kattila; mummolle kylpysaippuaa loppuneen tilalle; lapsille lämpimät hansikkaat. Mutta yleensä joululahjat ovat muuta kuin arkipäiväistä käyttötavaraa. Ne ovat tapa välittää tunnetta. Antaa jotakin, joka nostaa arjen yläpuolelle.

Tätä kulutustavarateollisuus tietysti hyödyntää kekseliäästi. Lastenohjelmien mainokset herättelevät himoa joulun hittileluun. Tavaratalot mainostavat ah-niin-tarpeellista kosmetiikkaa, koruja ja sisustustavaraa. Odotukset viritetään korkealle: Jos kerran rakastaa jotakuta, ei mikään lahja ole liian kallis? Eihän?

Kun yksilö ei itse valitse mitä ostaa, hän saa helposti lahjan, jonka arvo on saajalle hintalappua alhaisempi.

Taloustieteilijät ovat rationaalisuuden esitaistelijoita, ja heidän teoriansa paheksuvat tietysti lahjoja. Lahjat kun ovat kansantalouden näkökulmasta tuhlausta. Kun yksilö ei itse valitse mitä ostaa, hän saa helposti lahjan, jonka arvo on saajalle hintalappua alhaisempi. On villapaitoja, joita ei laita päälleen edes maksusta.

Joulun taloustieteestä on julkaistu (siirryt toiseen palveluun) jopa kirjoja. Se on sikäli uskaliasta, että suuri osa kirjoista myydään jouluksi. Onnea vain sille, joka antaa lahjaksi tutkimuksen lahjojen tarpeettomuudesta.

Lahjojen talousteoria onkin melkoista huuhaata. Lahjoissa tärkeintä on nimenomaan ajatus: toisen ilahduttaminen, anteliaisuus. Se, että joku on viettänyt kaupassa – tai ompelukoneen ääressä – edes hetken ajatellen juuri minua.

Tänä jouluna olisi toki mahdollista antaa myös sijoituslahja jolla on viihdearvoa: murunen bitcoinista. Tämä digitaalinen valuutta on kallistunut yhtäkkiä raketin lailla. Yhden ”kolikon” hinta saattaa hyppiä tuhansilla dollareilla päivässä. Bitcoinin kurssia voisi seurata jälkikasvun kanssa yhdessä. Samalla pääsisi lausumaan muutaman opettavan sanan aiheesta ”finanssikupla”.

Matias Möttölä

Kirjoittaja on rahastoanalyytikko, jolla on taustaa myös toimittajana ja tietokirjailijana.