Suomen itsenäisyyden alkuvaiheessa sukuja hajosi eri puolille rajaa Karjalassa

Nykyisen itärajan tuntumassa sijaitsevan Repolan pitäjän tarinoita ja kohtaloita on koottu tuoreeseen kirjaan

Karjalan tasavalta
Valentina kuoroknserttia odottelemassa
Valentina Afanassievan perheen matka on kulkenut Repolasta Kiroviin ja sieltä Petroskoihin. Nyt Valentina viettää eläkepäiviä Joensuussa.Matti Asikainen / Yle

JoensuuValentina Afanassievan perhe jäi puolivahingossa rajan taakse Repolaan Venäjän vallankumouksen jälkeen vuonna 1917. Valentinan ukki ja mummo olivat lomailleet pienten lastensa kanssa useasti Repolassa. Viimeinen reissu venähti, kun Valentinan äiti syntyi siellä.

– Olemme sitä miettineet jälkeenpäin ja ehkä isovanhempani eivät vain ymmärtäneet tilannetta. Jos he ajattelivat että "kahakka mikä kahakka, onhan näitä ollut maailmassa paljon". Ehkä he luottivat tilanteen rauhoittuvan ja pääsevänsä palaamaan Repolasta kolmen pienen lapsen kanssa takaisin Helsinkiin. Mutta se ei enää sitten onnistunut.

Entinen Repolan pitäjä sijaitsee Lieksan ja Kuhmon korkeudella Venäjän puolella, aivan rajan tuntumassa. Sen vuosisataan mahtuu heimosotia, vallankumous, kansalaissota, puhdistuksia, kollektivisointia, maailmansota sekä kerran vielä puhdistuksia.

– Ne karjalaiset maanviljelijät, ketkä uskalsivat ja pääsivät, lähtivät rajan yli Suomen turvaan. Siihen liittyi kuitenkin niin paljon riskiä ja ampumista, että minä luulen etteivät isovanhempani uskaltaneet, pohtii Valentina.

Kuvassa kolme sukupolvea repolaisia.
Raija-äiti, Valentina ja Valeri-veli sekä Hulda-mummo 1950-luvun alussa Petroskoissa.Repolainen-lehti

Valentinan perheen matka on myöhemmin kulkenut Repolasta Kiroviin, Petroskoihin ja lopulta Valentina kotiutui Suomeen ja Joensuuhun. Hänen perheensä kertomus on osa hiljattain julkaistua kirjaa Repola - Elämää ja ihmisiä kahdella puolella rajaa. Pääpaino teoksessa on ihmisten ja sukujen tarinoissa.

Vuosikymmenten hiljaisuus

Valentina ei koskaan saanut tietää tarkkaa syytä Repolaan jäämiseen. Tuosta ajasta ei kotona ylipäätään paljoa puhuttu. Ukki kuoli toisen maailmansodan aikana evakossa Kirovissa, mummo ei koskaan kertonut varsinaista syytä.

– Mummo ei koskaan selitellyt niitä syitä. Jonkin verran hän puhui asiasta, mutta vasta 90-vuotiaana ja silloinkin hyvin varovaisesti.

Mummo ei koskaan selitellyt niitä syitä. Jonkin verran hän puhui asiasta, mutta vasta 90-vuotiaana ja silloinkin hyvin varovaisesti.

Suomeen paenneilla repolalaisilla ei myöskään ollut helppoa. Ville Pänttösen isä pakeni 1920-luvun alussa veljensä kanssa Suomeen, mutta vastaanotto ei joka paikassa ollut ystävällinen.

– Asiakirjojen mukaan ainakin Pielisjärvellä on ollut pientä negatiivista suhtautumista tulijoihin. Samoja selityksiä siellä oli käytetty kuin nykyäänkin, ne vievät työpaikat ja naiset ja kaikkea semmoista, kertoo Ville Pänttönen.

Presidentin myöntämä suomen kansalaisuus
Tasavallan presidentti P.E.Svinhufvud myönsi Martti Pänttöselle ja hänen perheelleen Suomen kansalaisuuden kesäkuussa 1931.Nelli Kallinen / Yle

Rajaseutu oli pitkään levotonta

Sata vuotta sitten Suomen itärajan molemmin puolin oli levotonta. Ensin Suomen sisällissota aiheutti kuohuntaa rajaseudulla kun sodassa alakynteen jääneet punaiset, tai heistä ne, jotka kykenivät, ryntäsivät pakoon vallankumouksen ja pian sisällissodan kourissa kipuilevaan itänaapuriin.

Toiseen suuntaan pakolaisaalto kulki pari vuotta myöhemmin, kun olot alkoivat Karjalassa tulla liian tukaliksi maata tai muuta omaisuutta omistaville. Tuolloin myös Repolasta paettiin Suomeen.

Repola sijaitsee Lieksanjärven rannalla nykyisessä Karjalan tasavallassa, Mujejärven piirissä. Historiallisesti sitä on asutettu silloisten suurvaltojen, Ruotsin ja Venäjän suhteista riippuen sekä idästä että lännestä. Samalla tavalla sitä on poltettu molemmista suunnista. Karjalaiset ovat historian hämäristä kulkeneet Laatokalta Vienanmerelle Repolan kautta.

Suomeen Repolan on sitonut Lieksanjoki ja puukauppa. Jokea pitkin on puuta virrannut idästä jo 1800-luvun puolivälistä saakka. Laajimmillaan Repolan pitäjässä arvioidaan olleen kolmisenkymmentä kylää. Nyt niitä on kolme.

Vaikka Valentina pitää itseään enemmän petroskoilaisena, on Repola kuitenkin se paikka joka on ehkä lähinnä sydäntä.

– Kyllä minä melkein sanoisin, että Repola nostaa enemmän tunteita. Petroskoissa olen asunut vuosikymmeniä ja vielä Suomessa työskennellessä siellä käytiin jatkuvasti. Repolalaisiin taas tutustui paremmin oikeastaan vasta eläkkeellä ollessa.

Ville kotonaan Joensuussa
Ville Pänttösen sukua on molemmin puolin rajaa.Nelli Kallinen / Yle

Ville Pänttönen puolestaan tapasi Neuvostoliittoon jääneitä sukulaisiaan ensimmäisen kerran Lenigradissa 1970-luvun alussa.

– Nyt olen sitten käynyt Repolassa useamminkin. Pidän sitä maailmankuvaa avartavana kokemuksena, perusturistina ei pääse samalla tavalla kiinni paikkaan kuin sukulaisten kautta.