Hoo, jos minä olen musta! – Tiernapoikien murjaani on osa alentavaa blackface-perinnettä

Hollannissa kipuillaan paikalliseen jouluperinteeseen kuuluvan Musta Pekka- eli Zwarte Piet -tradition kanssa. Suomessa murjaanista ei vielä edes keskustella.

rasismi
Alppilan yhteislyseon tiernapojat esiintymässä Tuomarinkylän museossa 1977
Alppilan yhteislyseon tiernapojat esiintymässä Tuomarinkylän museossa 1977.Helsingin kaupunginmuseo

Iloisen näköinen joukko kävelee läpi vehreän lontoolaisen puiston. Hovinarrin asuihin sonnustautuneet hahmot herättävät ihmisten huomion. Moni suuttuu, yhtä moni ällistyy. Huomiota herättävät hahmojen kasvot, jotka on maalattu kenkälankinmustalla kasvomaalilla. Henkilöt maalin alla ovat kuitenkin tunnistettavasti valkoisia.

Kohtaus on hollantilaisen ohjaajan Sunny Bergmanin elokuvasta Our Colonial Hangover, Kolonialistinen krapulamme. Se kertoo Alankomaissa suositusta joulutraditiosta. Siinä joulupukki, Sinterklaas, saapuu hevosella ratsastaen tai jokilaivan kyydissä. Hänellä on ympärillään palvelijoita, noita mustanaamaisia hovinarreja. Zwarte Piet- eli Musta Pekka -hahmot heittelevät yleisölle karkkeja ja käyttäytyvät hölmösti.

Yksi herra ja kuningas Murijaanein maalta.

Tuntematon

Lontoolaisia suivaannuttaa rasistinen ilmiö nimeltä blackface. Valkoinen ihminen, joka esiintyy tummaihoisena tökerösti mustatulla naamalla. Hollannissa mustanaamaiset Pietit ovat osa joulutraditiota ja siksi rakastettuja. Rasismia kukaan ei myönnä. Kuulostaako tutulta?

Ja tähteemme kynttilän pätkää

Tiernapoikia esitetään joulun alla kaikkialla Suomessa. Sen juuret ovat keskiaikaisissa mysteerinäytelmissä ja kuvaelman keskiössä on kolmen tietäjän käynti Jeesus-lapsen luona. Muualla Euroopassa esitykset ovat liittyneet lähinnä loppiaisen aikaan. Suomeen perinne rantautui Ruotsista.

Oulussa on järjestetty Tiernapoika-kilpailu vuodesta 1933 lähtien ja perinnettä ylläpitämään on perustettu säätiö. Eniten tiernapoikaesityksiä nähdään jouluisin suomalaisissa kouluissa. Yhä yksi pojista maalataan mustaksi.

Musiikinopettaja, tutkija Minja Koskelan mielestä tiernapojat eivät kuulu enää kouluun.

– Blackface on rasistinen käytäntö, sillä on rasistiset juuret, ja vaikka sitä ei ymmärrettäisi rasistiseksi, sitä se silti on. Piste.

Kansalaisaktivisti Maryan Abdulkarimin mukaan blackface pilkkaa alisteisessa asemassa olevien tilannetta ja ominaisuuksia. Se tekee vähemmistön edustajista karikatyyrejä. Perinne perustuu vallan väärinkäyttöön ja sortoon, sanoo Abdulkarim Taideyliopiston IssueX-julkaisussa. (siirryt toiseen palveluun)

Toimittaja Siji Jabbar kirjoittaa Guardian-lehdessä (siirryt toiseen palveluun), että Hollanti tunnetaan monessa asiassa avarakatseisena ja edistyksellisenä maana. Zvarte Piet -perinne sen sijaan on jäänne maan kolonialistisesta historiasta. Keskustelu Piet-hahmojen rasistisuudesta käynnistyi jo toistakymmentä vuotta sitten, mutta se ei ole johtanut juuri mihinkään.

Katsokaatte nyt tuota Murijaanein kuningasta, kuinka sen pitää rukoileman Herodesta.

Tuntematon

Siji Jabbar kertoo jutussaan näytelmäkirjailija Mark Walravenista, joka teki aiemmin joulunaikaan keikkaa Sinterklaasin apurina naama mustattuna. Pikkuhiljaa Walraven huomasi loukkaavansa esiintymisillään tummaihoisia työkavereitaan. Hän kirjoitti aiheesta näytelmän amsterdamilaiselle teatterille.

– Monet hollantilaiset pelkäävät, että Zwarte Pietin kritisoiminen johtaa Sinterklaasin häviämiseen. He kokevat tulleensa henkilökohtaisesti loukatuiksi, jos joku arvostelee perinnettä, Walraven sanoo.

Jabbarin mukaan ilmiö paljastaa Hollannissa laajempia ongelmia suhtautumisessa tummaihoisiin ihmisiin. Vaikka viidesosa Hollannin väestöstä on muita kuin vaaleaihoisia, heitä kutsutaan maassa alentavalla nimellä allochtoon, ei-länsimainen. Osa allochtooneiksi leimatuista on kotoisin Hollannin omista siirtomaista Arubasta, Curacaosta tai Sint Maartenista tai aiemmin itsenäistyneistä Surinamista ja Indonesiasta. Heidän lisäkseen Hollannissa on miljoonia jo sukupolvien ajan maassa asuneita tummaihoisia. Näiden kansalaisten ulkopuolisuuden korostaminen leimaa maan henkistä ilmapiiriä.

Eikö saa enää suvivirttäkään laulaa

Suomessa tummaihoisten osuus on ollut viime vuosikymmeniin asti häviävän pieni. Silti suomalainen kulttuuri ei saa synninpäästöä blackface-perinteen levittämisestä. Maryan Abdulkarim sanoo, ettei Suomen konteksti nollaa blackfacen historiaa.

– Kulttuurinen omiminen on käsitteenäkin Suomessa aika uusi. Se on tullut yhteiskunnalliseen keskusteluun mukaan vasta viime vuosina. On ymmärrettävää, että keskustelu etenee hitaasti, musiikinopettaja Minja Koskela sanoo.

– Mitä koulumaailmaan tulee, uudessa, juuri käyttöön otetussa opetussuunnitelmassa on selvät linjaukset siitä, millaisille arvoille opetuksen pitäisi rakentua. Siellä sanotaan selvästi, että monikulttuurisuus ja oppilaiden moninaiset tausta pitää ottaa huomioon.

Miksi loukkaava blackface-perinne jatkuu yhä niin Hollannissa kuin Suomessakin? Miksi niin moni vakuuttaa, ettei ole rasisti, mutta puolustaa perinnettä, joka voidaan nähdä rasistisena?

Jabbar selittää ilmiötä psykologisella ilmiöllä nimeltä kognitiivinen dissonanssi. Se tarkoittaa sitä, että aivot ottavat vastaan uutta tietoa (tiernapojat sisältää rasistisia elementtejä), jotka törmäävät yhteen aiemmin omaksuttujen käsitysten kanssa (tiernanpojat kuuluu jouluun, enkä minä ole rasisti). Silti Jabbar näkee, että vanhojen perineiden jääräpäinen toistaminen edistää tummaihoisten ihmisten erottelua.

– Voit painaa ihmisen maan lokaan symbolisella saappaalla ja se toimii. Usein jopa tehokkaammin kuin konkreettinen, fyysinen teko, Jabbar kirjoittaa.

Ja lankeeman hänen etehensä polovillensa.

Tuntematon

Kouluissa tiernapoikia harjoittaa yleensä musiikinopettaja. Minja Koskelan mukaan musiikkikasvatus kaipaisikin arvotuuletusta. Sen ympärillä käytävä keskustelu pyörii helposti vain opetusmetodien ympärillä. Musiikin välittämistä arvoista olisi myös hyvä puhua.

Koskelan mukaan tiernapojat ja suvivirsi voivat toimia hyvinä keskustelunavaajina. Keskustelua tulisi kuitenkin viedä eteenpäin. Moni tuntuu ajattelevan, että hävitämme kulttuuriperintöä..

– Ei minulla tietenkään ole mitään perinteitä vastaan. Mutta mietin, mitä pitäisi tehdä, jos perinne sotii koulun yhdenvertaisuuden ja demokratian arvoja vastaan. Näitä arvojahan koulun pitäisi niin opetussuunnitelman kuin käytännönkin tasolla toteuttaa.

– Jos tiernapoikaperinne on tärkeä ja se halutaan säilyttää, sitä on voitava muuttaa niin, ettei loukkaa ketään. Ja, jos sitä ei voi muuttaa, onko sen paikka sitten koulussa? Koskela kysyy.

Niin, eivät lapset enää leiki välitunnilla Kuka pelkää mustaa miestä tai ahmi salaa Neekerin Suukkoja. Ajat muuttuvat.

(Poistettu lause: Niistä on kuitenkin turhaa jäädä jankuttamaan ja järkyttymään. Ja sana suomalaisuudenolemus korvattu ilmaisulla kulttuuriperintö.)