Analyysi: Älykaiutin on vain yksi korva lisää olohuoneessasi – olemmeko jo matkalla kohti Orwellin painajaista?

Teknologian pelottava tulevaisuus on ollut täällä jo pitkään.

Älykaiuttimet
Älykaiutin
Amazonin Echo-älykaiuttimen tekoäly ymmärtää puhetta ja neuvoo verkko-ostoksilla.AOP

Sinua kuunnellaan, katsotaan ja seurataan koko ajan.

Facebook seuraa, missä sivustoilla surffaat ja valitsee sinulle niiden perusteella mainoksia. Apple kerää kasvojentunnistusohjelman kautta valtavaa ihmiskasvojen tietopankkia. Google tietää, mitä olet hakenut internetistä – ja sijainnin, jossa luet tätä juttua.

Jos nämä esimerkit saavat olosi tuntumaan epämukavalta, teknologiajättien kaavailema seuraava mullistus saattaa kuulostaa painajaiselta.

Se on sinua ja elämääsi kuunteleva älykaiutin. Purkki jonka kautta kotoasi on suora linja ulkomaailmaan eli internetyritysten palvelimille. Se kerää tietoa siitä, mitä aiot ostaa kaupasta, minne suunnittelet lomamatkaasi, milloin lähdet ulos, kenen kanssa ja mistä seuraavana päivänä tilaat krapulapitsan.

Tietenkin se soittaa pyynnöstä lempimusiikkiasi, kertoo minkälainen sää Malagassa on tammikuussa ja kannattaako illalla vetää jalkaan pitkät kalsarit.

Puheohjattavia älykaiuttimia kehitetään tällä hetkellä päät punaisina Piilaaksossa, koska kuunteleva korva jokaisessa kodissa on kultakaivos teknologiayrityksille. Mainostajat maksavat heille tiedosta, jota meistä kerätään.

Nyt on jo liian myöhäistä

Jos et halua missään nimessä ylimääräistä korvaa kotiisi, on myöhäistä valittaa. Puheentunnistustekniikka on hiipinyt elämiimme vaivihkaa – jokaisen taskusta löytyy jo nyt vastaava puheohjattava virtuaaliavustaja kuin älykaiuttimista. Kokeile vaikka: Esimerkiksi Google-sovellus vastaa kysymykseesi puhumalla tai soittaa pyynnöstä kotiin ilman että edes kosket puhelimeesi.

Kodin "koko perheen" älykaiutin on vain pieni lisäaskel kohti älytulevaisuutta. Aikaa, jolloin kaikki on yhdistetty pilvipalvelimiin. Pesukoneet, jääkaapit, autot ja kodit. Ja koko paketin pitävät kasassa virtuaaliavustajat, Alexat, Sirit ja Googlet.

Enää kuluttaja ei valitse, haluaako hän elää Orwellin dystopiassa, jossa Isoveli valvoo kansalaisten kaikkia liikkeitä. Nyt hän valitsee, kenen valmistaman Isoveljen kanssa hän haluaa jakaa elämänsä.

Jos ihmiset ovat nyt jakautuneet pc- tai mac-ihmisiin, jatkossa jakolinjat määräävät suurempia älytavaramääriä: Eihän kukaan halua, että kodin valaistuksen ja lämmityksen hoitaa Alexa ja kodinkoneet Samsungin Bixby. Googlen valinneet eivät osta bemareita, koska niissä virtuaaliavustajana toimii Microsoftin Cortana. Googlen leiri saa ajaa Hyundailla.

Yksityinen on julkista kunhan hinnasta sovitaan

Mikrofonien ripottelu ympäri taloa voi tuntua yksityisyyden murentamiselta, koska se on sitä.

Me maksamme henkilökohtaisilla tiedoillamme teknologiayrityksille mielellämme jokapäiväisistä "ilmaisista" palveluista: sähköpostista, viestisovelluksista, kartoista, sosiaalisesta mediasta… Internetin vanha viisaus kuuluu: jos jokin internetissä on ilmaista, et ole asiakas vaan tuote.

Asenteet muuttuvat hämmästyttävän nopeasti. Kun Facebook vielä kasvatti suosiotaan, monet tietoturva-asiantuntijat varoittivat olemasta siellä liian avoin: älä kerro itsestäsi mitään, mitä et kertoisi pomollesi. Nyt sosiaalisen mediassa jyllää ennennäkemätön vihapuhe ihmisten omilla nimillä ja kasvoilla. Jos yksityisyyden varjelu tarkoitti aiemmin sitä, että sosiaalisen median käyttäjätietoihin ei halua tallentaa syntymäaikaansa, nyt riittää, että vaihtaa puhelimen pin-koodiksi jonkin muun kuin 1234 tai tyhjentää joskus selaushistorian. Kuka jaksaa tehdä edes niin?

Tiedothan päätyvät vain yksityisille yrityksille, ei valtiolle, kuten George Orwellin 1984-teoksessa. Ei siis mitään hätää, eihän.

Kun älykaiutin ilmestyy pian sinunkin olohuoneeseesi, on turha huolestua yksityisyydestä.

Kellot ovat jo aikoja sitten lyöneet kolmetoista.

Juttua korjattu 26.12.2017 kello 13.46. Facebook-sovellus ei kuuntele käyttäjiensä keskusteluja niin kuin jutussa kuvailtiin.

Lue myös:

Tekoäly on jo nyt uusi perheenjäsen – kodin virtuaalisydän paistaa kohta kinkut ja pyytää kaveria kaljalle

Essee: Mihin muistomme tarttuvat digiaikana – bitteihin vai esineisiin?

Viisi syytä, miksi tutkijoita ei huolestuta digitaalisten muistojemme katoaminen