1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. joulupukki

Monen jouluun kuuluu yhä harmaa pukki – odotettu mutta pelottava vieras tulee kutsumatta ja metelin kanssa

Suomalainen joulupukki on alkujaan ollut epäsiisti ja pelottava. Perinne elää yhä ainakin Keski-Pohjanmaalla.

Kuva: Kalle Niskala / Yle

Päällä turkinreuhka tai vain rähjäinen takki nurinpäin, kasvoilla ehkä jonkinlainen naamari, kädessä sauva ja mukana muutama kaveri. Lehmänkellon kalkatus kuuluu kauas ja porstuassa sauva paukkuu lattiaan. Tämä porukka tulee kotiin kutsumatta jouluaattona ja tekee monelle yhä joulun.

Kaustislainen Vesa Peltoniemi arvelee, että harmaa pukki on hänen kotikylässään Tastulassa vähintään satavuotinen perinne. Kiertäjät ovat yleensä 13–20-vuotiaita kylän nuoria.

Peltoniemikin on kiertänyt aikanaan, mutta jättänyt homman nyt nuoremmille. Hänellä on lapsenlapsia, joille perinne on ainoa oikea:

– Kyllä he ihmettelisivät, jos ovesta tulisi punainen pukki!

Kuva: Kalle Niskala / Yle

Harmaa pukki on Suomessa perinteisempi kuin sittemmin yleisimmäksi käynyt punapukuinen lahjojen tuoja.

– Harmaa pukki on eräänlainen alkuperäispukki, olemukseltaan karnevalistinen hahmo, joka liittyy kiertueperinteeseen. Se oli hupia siihen aikaan, jolloin ei ollut telkkaria tai nettiä, vertaa arkistotutkija Juha Nirkko Suomalaisen kirjallisuuden seurasta.

Joulupukki, joulupukki -laulun sanoissa "puuhkalakki, karvanuttu" karvanuttu ei suinkaan ole punainen ja pehmeä asu, vaan juuri harmaan pukin käyttämä turkki, sanoo Nirkko.

Pukit pukeutuivat siihen, mitä oli käytettävissä: kasvoille pantiin naamari ja hartioille heitettiin turkki nurinpäin. Eri alueilla asua höystivät erilaiset kapineet: oli sarvia, häntiä, puukkoja ja puntareita.

Pukki seurueineen tuli metelöiden: lehmänkelloa soittaen ja sauvoilla lattiaa ryskyttäen. Pelottavuus oli tärkeä osa hupailua.

– Tämä oli nuorten aikuisten hupia, ja porukalla uskallettiin paremmin: keskushahmo oli parhaiten stailattu, loput kulkivat enemmän siivellä, luonnehtii Nirkko.

Hän muistuttaa, että pukki on aina ollut ja yhä on jossain määrin pelottava vieras, jonka lähtemiseen liittyy aina pieni huojennus.

Kyllä he ihmettelisivät, jos ovesta tulisi punainen pukki!

Vesa Peltoniemi

Harmaa pukki ei alunperin tuonut lahjoja, vaan kulki vaatimassa kestitystä eli käytännössä viinahörppyä. Tästä voi katsoa lähteneen hutikkapukkien perinteen, josta joulupukit viime vuosikymmeninä ovat pinnistelleet eroon mainostamalla raittiita, autoilevia kulkijoita.

Vesa Peltoniemi sanoo, että Kaustisen Tastulassa alkoholi ei tähän perinteeseen kuulu. Osa ei pukille maksa mitään, joku sujauttaa kävijöille mandariinin tai piparin, jotkut rahaa.

Harmaa pukkikin tuo nykyään lahjoja. Tämä kertoo tutkija Juha Nirkon mukaan siitä, että jotain pitää muuttaakin, jotta perinne voi elää. – Mutta paradoksaalista kyllä: oikea suomalainen joulupukki on epäsiisti ja vähän pelottava!

Kuva: Kalle Niskala / Yle

Kaustisella harmaa pukki tulee yhä paikalle kutsumatta. Jos harmaata pukkia ei halua taloon, voi laittaa kiertämään sanan, ettei tänä vuonna tarvitse tulla. Lahjat pukki nykyään jakaa, ne ovat ulko-ovella tai jopa kuusen alla.

Pelottavuutta kuitenkin säädellään: vuosia kiertänyt Henri Lerssi kertoo, että osa haluaa enemmän mekastusta, toiset vähemmän melua. Sen tiedon mukaan liikutaan.

Ja pelkääminenkin on osa pakettia:

– Pelkääminen kuuluu lapsilla asiaan, sanoo Vesa Peltoniemi.

– 3–5-vuotiaat itkevät joka tapauksessa, oli pukki punainen tai harmaa, toteaa Henri Lerssi.

Ensimmäiset todistusaineistot harmaasta pukista ovat 1800-luvulta, mutta tutkija uskoo perinteen olevan vanhempikin. Harmaa pukki oli aikanaan tuttu kaikkialla Suomessa, ja saman “perheen” liikkujia kulki muulloinkin kuin puhtaasti ydinjoulun aikaan: risutuomaat kulkivat Tuomaanpäivänä (21.12.), tapaninpukit tapaninpäivänä 26.12.

Ennen uutta vuotta Karjalassa olivat liikkeellä vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin pukeutuneet ropakot, ja nuuttipukki huipensi tämän kavalkadin joko loppiaisen jälkeisenä päivänä tai varsinaisena Nuutin-päivänä 13.1.

Kekripukki taas on ollut tärkeä erityisesti Pohjois-Savossa. Senkin liikkumiseen kuului pelottelu, joskus jopa siinä määrin, että kekripukki uhkasi kaataa uunin jos ei saa palkkiota.

– Kaikki nämä kuuluvat samaan suurperheeseen, sanoo tutkija Juha Nirkko.

Yleismaailmallinen lahjantuojapukki kehittyi Suomeenkin Nikolauksesta ja Santa Claus -perinteestä. Todellisen vauhtisysäyksen joulun muotoutuminen nykyisekseen sai kansakoululaitoksen kehittyessä itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä: kuusijuhlan myötä syntyi nykyjoulun konsepti.

Kuva: Kalle Niskala / Yle

Perinne elää silti vielä siellä täällä: nuuttipukkeja kulkee Lounais-Hämeessä ja Satakunnassa. Harmaat pukit taas ovat Nirkon mukaan vahvimmin voimissaan Keski-Pohjanmaalla.

Hän uskoo, että syynä on halu tehdä asioita kuten isovanhemmatkin ovat tehneet. Kyse voi olla myös paikallisylpeydestä:

– Selitykseksi voi ottaa vastakulttuurisenkin asenteen. Mukana on varmaan ripaus sitä, että tämä on meidän juttu! sanoo Nirkko.

22-vuotias Henri Lerssi on aina puhunut mustasta pukista. Hän on jatkanut perinnettä Kaustisella pian 10 vuotta. Lerssi kokee vastuuta perinteen säilyttämisestä, mutta ei eteenpäin viemisestä esimerkiksi opiskelukaupunkiinsa Ouluun.

– Tämä kuuluu kotikylälle, siellä sitä on hyvä jatkaa. En näe, että aloittaisin tällaisen perinteen jossain muualla, sanoo Lerssi.

Ihan vielä Henri ei voi hellittää, sillä pikkuveli Mitri on vasta 16-vuotias. Tämä on halunnut harmaaksi pukiksi jo useamman vuoden, ja kun ajokortti heltiää, Henri voi siirtää keikkailun veljelleen. Myös Vesa Peltoniemen perheestä on kasvamassa perinteelle jatkajia.