"Taistelen joka päivä" – Pyörätuoliin joutunut Hassan uhmasi Turun torilla puukottajaa, mutta miksi juuri hän uskalsi toimia?

Tukholmalainen ensihoitaja Hassan Zubier opettelee elämään Turun puukotusiskussa saamiensa vammojen kanssa.

Turun puukotukset 2017
Hassan leikkii lapsen kanssa.
Isän roolin muuttuminen on Hassanille suuri suru. Puolivuotias poika tuo kuitenkin valtavasti valoa elämään.Nella Nuora / Yle

TukholmaSe oli se katse. Lehtitelineen takana seisova tyttö katsoi Hassan Zubieria muutaman sekunnin ajan suoraan silmiin.

Suomessa lomaillut Hassan oli viettänyt päivän kesäisessä Turussa. Hän oli kierrellyt katsellen nähtävyyksiä avovaimonsa, anoppinsa ja kahden kuukauden ikäisen vauvansa kanssa.

Vain hetki katseiden kohtaamisen jälkeen kaikki särkyi. Hassan kuuli sydäntäsärkevän huudon ja käänsi katseensa takaisin lehtitelinettä kohti.

Tyttö, jota hän oli katsonut silmiin, makasi maassa. Tytön yläpuolella oli mies, jolla oli iso veitsi kädessään. Tytön vieressä seissyt ystävätär lähti juoksemaan kauhuissaan karkuun.

On joulukuu lumisessa ja rauhallisessa Märstan lähiössä Tukholman pohjoispuolella. Hassan Zubier lepää kotisohvallaan ja nousee hitaasti istuma-asentoon.

Kun Hassan kertoo Turun elokuun 18. päivän tapahtumista, hän kutsuu iskussa kuollutta naista koko ajan tämän etunimellä.

– Juoksin vain eteenpäin. En ajatellut mitään, juoksin vain hänen luokseen ja karjuin. En yhtään muista, mitä huusin, Hassan kertoo.

Hassanin juostessa naista kohti, viiltelijä katsoi ylös ja nousi. Hassan laittoi sormensa naisen aukiviilletylle kaulalle ja yritti lopettaa vuodon.

Hassan ulkona pyörätuolissa.
Ulkona Hassanin on käytettävä pyörätuolia. Hän toivoo saavansa pian sähkökäyttöisen tuolin, jotta hän pystysi liikkumaan ulkona helpommin.Nella Nuora / Yle

Kun Hassan kertoo elokuun tapahtumista hän katsoo kaukaisuuteen ja välillä hänen silmänsä kostuvat.

Hassanin toiminta torin laidalla perustui syvällä oleviin inhimillisiin rakenteisiin, sillä vaaratilanteissa ihminen reagoi hyvin vaistomaisesti. Selviytymistä auttaa se, että rankassa tilanteessa hienosäätöisemmät tunteet puuttuvat.

Puolustautumistamme ohjaa hierarkinen järjestelmä, jossa ensisijaista on antaa ja hakea turvaa toiselta ihmiseltä.

Välitöntä uhkaa kokiessaan ihmisen aivot käynnistävät autonomisen hermoston sympaattisen osan. Stressihormonia alkaa erittyä, mikä varmistaa sen, että ihminen pystyy pakenemaan tai taistelemaan hyökkääjää vastaan.

– Jos ihminen pystyy vaaratilanteessa jostain syystä säilyttämään oman sisäisen turvallisuudentunteensa, ovat sankaripelastamiset mahdollisia, selittää kriisipsykologi Eija Palosaari, joka on ollut mukana useiden suuronnettomuuksien jälkihoidossa. Silloin oman hengen pelastaminen ei välttämättä ole ensimmäinen tavoite.

Auttamisammateissa toimivistakin vain pieni osa pystyy vaaran kohdatessaan reagoimaan heti järkevästi.

Pystyykö pyörätuoliin loppuiäkseen sidottu mies selittämään, miksi hän ryntäsi puukotetun naisen avuksi Turun torilla?

– En ajatellut mitään enkä ollut peloissani. Se oli niin yksinkertaista, Hassan sanoo.

Hassan kuvailee toimineensa ikäänkuin automaatiolla, ottaen ensihoitajan roolin. Kun hän pääsi kolmekymppisen naisen luo, oli tämä vielä elossa. Hämmentynyt nainen liikutti silmiään ja yritti puhua.

Pitäessään sormiaan naisen kaulalla Hassan tunsi yhtäkkiä iskun selässään. Hän luuli, että joku potki häntä päähän.

– Hetken päästä kuvittelin jonkun kaatavan vettä selkääni. Minä ihmettelin, kuka ihme tekee niin, oikein suutuin siitä. Avovaimo yritti tukahduttaa Hassanin niskaan tehtyjä puukoniskuja vaipalla, Hassan itse piti kättään maassa makaavan naisen kaulalla.

Englantilaista Hassania puukotettiin Turun torilla neljä kertaa. Ensimmäinen puukonisku niskaan osui selkäytimeen. Hartiassa ja sydämen alapuolella olevat puukoniskut olisivat myös voineet olla myös kuolettavia, mutta ne eivät onneksi osuneet verenkierron suurimpaan valtimoon, aorttaan.

Hassan Zubier
Nella Nuora / Yle

Monilla kuluneen vuoden terrori-iskujen auttajilla on ollut joko pelastustyöntekijän tai poliisin koulutus. Esimerkiksi kesäkuun Lontoon terrori-iskun tekijöitä yritti estää vapaalla oleva poliisi, jota puukotettiin hänen yrittäessään taklata terroristeja.

Myös pelastustyön koulutuksesta ja kokemuksesta on apua. Esimerkiksi sairaankuljettajille ja päivystyksessä työskenteleville hätäensiapu on rutiini, joka osataan tehdä erikseen ajattelematta.

– Koulutuksen läpikäynyt ihminen on jollakin tavalla tietoinen siitä, että jotain pahaa voi tapahtua. Heitä on koulutettu toimimaan, ja heillä on valmiuksia toimia nopeammin yllättävissä tilanteissa, traumapsykologian uranuurtaja Soili Poijula sanoo.

Kriisipsykologit sanovat, ettei meistä kukaan voi etukäteen tietää, kuinka toimisimme yllättävässä tilanteessa. Myös auttaja voi lamaantua vaaran hetkellä, vaikka olisi ollut aiemmin lukuisissa vastaavissa tilanteissa.

–Auttamisammateissa toimivistakin vain pieni osa pystyy vaaran kohdatessaan reagoimaan heti järkevästi. Vaikka ihminen olisi koulutettu sairaanhoitaja, ei hän välttämättä pysty hätätilanteessa toimimaan kuin ohjeistettuna, painottaa Poijula.

Lontoossa kesäkuussa terroristit ajoivat ensin ihmisten päälle pakettiautolla ja sen jälkeen puukottivat ohikulkijoita. Tuolloin uhreja auttoivat myös skeittaava espanjalainen pankkivirkailija ja romanialainen leipuri.

Manchesterin itsemurhapommittaja räjäytti pomminsa konsertista poistuvien nuorten joukossa. Uhrien avuksi riensi juna-asemalla nukkunut koditon mies, joka yritti irrottaa uhreista pommista lentäneitä nauloja. Barcelonassa uhreja puolestaan auttoivat tavalliset turistit.

Hassan käsi kädessä naisen kanssa.
Hassan on ollut ruotsalaisen avovaimonsa kanssa yhdessä jo kymmenen vuotta. Vaimo ei halua esiintyä julkisuudessa.Nella Nuora / Yle

Auttaja voi siis olla kuka tahansa. Heillä voi olla elämänfilosofia, jossa muiden auttaminen korostuu tai vahva velvollisuuden ja oikeudenmukaisuuden tunne. Toisaalta auttajat voivat tuntea syvää rakkautta vaarassa olevia kohtaan. Näin käy, kun esimerkiksi oma perhe on vaarassa.

Kriisitilanteessa auttajiksi ryhtyvissä voi olla sellaisia ihmisiä, jotka ovat olleet jo aiemmin vaaratilanteissa eivätkä siksi sävähdä yllättäviäkään hetkiä. Hassankin on ollut töissä ensiavussa.

Tajusin, että avovaimoni kuolee, jos en tee jotain.

Turun torilla Hassan huomasi puukottajan tulevan uudelleen heitä kohti. Hän huusi avovaimolleen, että tämä lähtisi karkuun. Vaimo yritti juosta karkuun, mutta kompastui katukiveen. Puukottajan veitsi osui häntä käsivarteen.

– Tajusin, että avovaimoni kuolee, jos en tee jotain. Nousin nopeasti ylös ja tunsin, että koko kehoa kutitti. Huusin niin kovaa kuin pystyin: Katso minua pirulainen! Katso minua! Tule tänne!

Puukottaja kääntyi häntä kohti ja nosti veitsensä. Hassan ei pystynyt nostamaan vasenta kättään suojakseen, mutta onnistui kääntämään vartaloaan sen verran, että veitseniskut osuivat rintakehän sijasta olkapäähän.

Sankaritekoja ei tehdä lämpimien tunteiden varassa, vaan ihminen toimii automaattisesti. Uhkaa kohdatessaan ihminen joko taistelee ja pakenee tai lamaantuu.

Vaaraan voi myös reagoida antautumalla täysin eli tekeytymällä kuolleeksi. Tuolloin ihminen kuulee kaiken, mitä ympärillä tapahtuu, mutta ei pysty sormeaan nostamaan.

Ihmisen reaktio tapahtuu millisekunneissa mielen syvissä rakenteissa ja lihaksistossa eikä siihen voi tietoisesti vaikuttaa.

– Jähmettymisreaktiossa ihmisen mieli saattaa sanoa, että nyt pitäisi lähteä tai heittää tekijää jollain välineellä, mutta ihminen ei pysty. Hänen lihaksensa eivät vaan tottele, kriisipsykologi Palosaari sanoo.

Hassan Zubier  pitelee lenkkareitaan kohti kameraa
Nämä lenkkitossut Hassanilla oli jaloissaan Turun torilla. Nella Nuora / Yle

Turun torin kaaoksessa, Hassanin vieressä, oli ryhmä ihmisiä, joilla oli kännykät esillä ja jotka vain kuvasivat, vaikka olivat itsekin vaarassa.

– He eivät olleet lainkaan peloissaan tai paniikissa. He olivat kuin robotteja, jotka vain kuvasivat, Hassan kuvailee. Hän huusi tytölle, jolla oli kännykkä kädessä ja pyysi häntä soittamaan ambulanssin.

Tyttö ei millään reagoinut. Hassan huusi monta kertaa ja todella kovaa ennen kuin tyttö alkoi naputtamaan hätänumeroa kännykkäänsä.

Psykologiassa puhutaan niin sanotusta sivustakatsojaefektistä (bystander effect). Se tarkoittaa, että jos uhria on auttamassa joku toinen, ihminen ei välttämättä reagoi hätään.

– Kyse ei ole empatian puutteesta, vaan siitä, että ihminen ei tulkitse tilannetta hätätilanteeksi eikä ryhdy toimimaan, Poijula painottaa. Jos ihminen on yksin tilanteessa, on todennäköisempää, että hän auttaa hädässä olevaa.

Kännykällä kuvaaminen on puolestaan nykyajan ilmiö, joka liittyy siihen, että osa ihmisistä käyttää jatkuvasti sosiaalista mediaa. Hätätilanteessa ihminen voi jatkaa itselleen tuttua tekemistä, vaikka olisi uhattuna.

Suurten tekojen jälkeen normaaliin arkeen palaaminen ei ole sankareillekaan helppoa.

– Siinä käydään niin syvällä niissä primitiivisissä inhimillisissä reaktioissa, että se ottaa veronsa ja siitä palautuminen on hidasta, kriisipsykologi Palosaari sanoo.

Hassan  makaa sohvalla.
Hassania turhauttaa se, että oma elämä on toistaiseksi rajoittunut kodin seinien sisälle. Väsymyksen ja kipujen takia hän lepää usein kotisohvallaan.Nella Nuora / Yle

Hassanin elämä muuttui täysin Turun terrori-iskun jälkeen. Puukoniskut aiheuttivat hänelle vakavia terveysongelmia, joiden tuomiin kipuihin hän hakee apua olohuoneen sohvan viereen kasatuista pilleripurkeista.

–Vedin aiemmin koko ajan täysillä ja olin koko ajan menossa. Nyt vauhtini on hidastunut 120 kilometristä tunnissa nollaan, Hassan kertoo.

Hassan ei pysty enää kävelemään kunnolla. Kotona hän liikkuu muutaman askeleen ottamalla tukea seinistä, pöydistä ja tuoleista. Jokaisesta askeleesta näkee, miten kivuliasta ja vaikeaa liikkuminen on.

–Minun on hyväksyttävä, että olen rullatuolissa loppuikäni. Minulla on pimeitä hetkiä, mutta taistelen joka päivä enkä anna periksi, Hassan painottaa. Hänen mielestään periksi antaminen tarkoittaisi sitä, että Turun terroristi on voittanut.

Tekisin kaiken ilman muuta uudelleen.

Vaikeinta on kestää jatkuvaa hermosärkyä ja väsymystä, mutta ongelmia aiheuttaa jopa vessassa käyminen. Hän ei tunne, milloin pitäisi pissata eikä ulostaminenkaan onnistu ilman peräruisketta.

Hassan kertoo vaikeuksistaan asiallisesti ja rauhallisesti. Hän ei halua valittaa. Hän on kiitollinen siitä, että on yhä hengissä.

–Ongelmista huolimatta en kadu mitään. Tekisin kaiken ilman muuta uudelleen. Minä olen sellainen ihminen, joka ei käännä katsettaan pois, kun kanssaihminen on hädässä.

Hassanin ja lapsen käsi
Hassanin mielestä siviilirohkeus ja lähimmäisenrakkaus ovat näinä aikoina tärkeitä. Vaimoaan ja lastaan hän haluaa suojella julkisuudelta.Nella Nuora / Yle

Hän kiittää suomalaisia, jotka ovat lähettäneet hänelle tuhansia kannustavia viestejä. Ne auttavat vaikeina hetkinä, mutta hän korostaa, ettei pidä itseään sankarina.

Hassan odottaa avovaimonsa kanssa ensi vuoden oikeudenkäyntiä, jossa Turun puukotusiskusta epäilty nuori marokkolaismies joutuu vastaamaan teoistaan.

–On sääli ja niin surullista, että jotkut ihmiset menettävät ihmisyytensä ja tekevät tällaisia tekoja sen takia, että uskovat oman uskontonsa olevan ainoa oikea, Hassan painottaa.

Turun elokuun puukotuksessa kuoli kaksi ihmistä ja haavoittui kahdeksan. Heistä 5-6:lle aiheutui vakavia vammoja. Hassan on yksi niistä, joille jäi terrrori-iskun takia pysyvä vamma tai haitta.

Elämässäni on nyt alkanut uusi luku. Minun on hyväksyttävä, että olen nyt rullatuolissa.

– Oikeudenkäynti ei tuo menehtyneitä takaisin, mutta antaa uhreille jonkinlaisen hyvityksen. On tärkeää, että tekijä saa kovimman tuomion, mitä Suomessa on koskaan tuomittu.

Hassan yrittää nyt ottaa perheineen ensimmäisiä askelia toipumisen tiellä. Eteenpäin on jaksettava vammoista ja kivuista huolimatta, sillä sohvalla istuu avovaimon sylissä elämän tärkein asia: Hassanin lähes puolivuotias poika.

– Poikani valaisee elämääni. Elämässäni on nyt alkanut uusi luku. Minun on hyväksyttävä, että olen nyt rullatuolissa, Hassan pohtii.

Hyväksyttävää on kuitenkin paljon ja siihen kuuluu myös isän roolin muuttuminen. Aiemmin Hassan oli se, joka sai vauvan parhaiten rauhoittumaan isossa sylissään. Ennen niin vahva mies ei jaksa kantaa vauvaa pitkään. Lapsen kanssa yksin oleminen ei onnistu, sillä jos jotain tapahtuisi, hän ei pystyisi liikkumaan.

– Siviilirohkeudella ja lähimmäisenrakkaudella on hintansa, mutta ne ovat näinä aikoina tärkeitä. Meidän on vastustettava pimeyttä, sillä vain se pelastaa meidät.

Lähikuva hassanin takista jossa lukee Hassan rescue.
Hassan oli ennen puukotusta Ruotsin F1-veneiden pelastustiimissä (Sweden Power Boat Rescue Team) pelastussukeltajana. Hän toivoo voivansa jatkaa tiimissä kuljettajana.Nella Nuora / Yle