103-vuotias: "Kiitollinen saan olla, että tuli sekin elämä nähtyä” – Lue sata suomalaista tarinaa

Millaisia kohtaloita tähän maahan mahtuu? Mikä hetki muutti elämän? Kuvagalleria esittelee sata ihmistä Pirkanmaalta.

Pirkanmaa
Kuvakooste pirkanmaalaisista henkilöistä
Yle

Klikkaa kuvat auki ja lue sadan pirkanmaalaisen tarinat. Pidempänä tekstit ovat luettavissa mm. Yle Tampereen Facebook-sivulta (siirryt toiseen palveluun). Kuvagallerian lopussa Lisää aiheesta -nappia painamalla löytyy laajempia nettijuttuja samoista henkilöistä.

Suomi 100: Ihmisiä Pirkanmaalta -tarinoiden keräämiseen on osallistunut koko Yle Tampereen toimitus vuoden 2017 aikana.

Pekka Rintamaa
"Isä vei minua pilkille ja ongelle jo ihan tappina. Opin kalastamaan samaan aikaan, kun rupesin kävelemään. Kalastusharrastukseni laajeni, kun muutimme järven läheisyyteen. Aluksi kalastettiin vain ruokakalat. Nyt olen ainakin 10 vuotta kalastanut ammattimaisesti. Kalastamisessa kiehtoo se, että ikinä ei osaa ennustaa, että mitä järvellä tapahtuu. Luonto sanelee pelisäännöt." Pekka Rintamaa, 35, LempääläJussi Mansikka / Yle
Merja Laine
"Minusta tuli yökyöpeli olosuhteiden pakosta. Puolisoni työvuorot alkavat aamuyöstä, ja kuljemme työmatkat yhdellä autolla. Kello herättää varttia vaille kaksi yöllä. Juomme miehen kanssa rauhassa aamukahvit ja sitten hyppäämme autoon. Jonkun mielestä rytmini voi varmaan vaikuttaa hankalalta, mutta olen tyytyväinen. Jaksan hyvin, ja talvellakin on työpäivän jälkeen aikaa touhuilla päivänvalossa." Merja Laine, 56, ParkanoPetra Ketonen / Yle
Taikuri Aatu Itkonen
"Aloitin taikurina 13-vuotiaana. Taikuudessa kiehtovat sen lukuisat mahdollisuudet. Alussa jännitin esityksiä paljon. Vieläkin hermostuttaa, jos on satojen ihmisten yleisö tai esimerkiksi esitys striimataan nettiin. Nyt 16-vuotiaana teen noin sata taikashow’ta vuodessa. Työllistän kaksi ihmistä: autonkuljettajan ja valokuvaajan. Viestini nuorille on, että älä pelkää. Usko itseesi ja asioihin, joita tahdot, ja tee ne." Aatu Itkonen, 16, TampereAntti Eintola / Yle
103-vuotias Laura Vainionpää
"Synnyin vuonna 1914. Olin jo pienenä kova huusholliska, puuhasin äideen kanssa aina. Sisällissodan aikana punaiset tulivat hakemaan isää. Minä luulin, että isä on vintillä piilossa, mutta eivät ne miehet sieltä ketään löytäneet. Isä tuli kotio vasta sodan jälkeen. Elämässäni parasta aikaa oli se, kun sain kasvattaa viittä lastani kotona ja olla heidän kanssaan. Kiitollinen saan olla, että tuli sekin elämä nähtyä." Laura Vainionpää, 103, IkaalinenAnna Sirén / Yle
Antti Härkönen
"Kun on yksin keskellä aavaa ulappaa ja sattuu olemaan aivan tyyni sää, niin se on jotain sellaista, mitä ei rahalla saa. Olen melonut vuodesta 2003 lähtien. Olen käynyt meloen kaikilla Suomen merimajakoilla ja melonut Suomen rannikon Venäjältä Ruotsiin. Porkkalassa Kallbådanin majakalle meloessa sattui jotain unohtumatonta. Se on hylkeensuojelualuetta. Vastaan tuli hylkeitä kajakin ympärille ihmettelemään, että mikä kaveri sieltä on tulossa." Antti Härkönen, 52, TampereMauri Tikkamäki / Yle
Outi Koskinen
"Kerran huoneeni ovelle tuli välitunnilla kolme tyttöä. He kysyivät suoraan, että millä sä purat vitutusta. Sanoin, että nostan Pepsi-pullon pöytään ja juttelen. Niin sitten tehtiin, ja vartin päästä kaikki lähtivät tyytyväisinä. Kouluterkka ei ollut nuoruuden toiveammattini. Keksin sen vasta kolmikymppisenä, mutta tajusin nopeasti löytäneeni kutsumukseni. Näen oppilaiden naamasta, olenko onnistunut työssäni." Outi Koskinen, 41, HämeenkyröAnna Sirén / Yle
Pentti Lehtinen
"Menin Marjolahden sahalle töihin heti armeijasta päästyäni. Ehdin olla sahalla töissä 25 ja puoli vuotta. Olin viimeinen, joka tästä tuotantolinjasta lähti yhdeksän vuotta sitten, kun saha suljettiin. Huolsin, öljysin koneistot ja laitoin ovet säppiin. Mulle tuli alan vaihto. Sitten sain puhelun, joka hämmensi. Kysyttiin, tulisinko sahaa vetämään. Sen edestäni löysin, minkä taakse jätin. Poistettiin pölyt ja alettiin hommiin." Pentti Lehtinen, 56, ParkanoHeli Mansikka / Yle
Johanna Lindgren
"Opiskeluaikoina menin ystäväni kanssa ravintolaan syömään. Hän tarjoutui maksamaan, mitä aluksi vastustelin. Hän sanoi minulle, että se jolla on, sillä on mahdollisuus antaa. Vaikka se lausahdus liittyi ruokaan, niin tämä konkreettinen osoitus lähimmäisenrakkaudesta on kantanut. Teen töitä Fidalle. Täällä Suomessa meillä on asiat tosi hyvin. Koen, että meillä on ja me voimme antaa." Johanna Lindgren, 31, TampereMari Vesanummi / Yle
Henri Rikander
"Poliisin ammatti oli lapsuuden haave. Olin 25-vuotiaana nuoriso-ohjaaja, kun päätin vaihtaa ammattia. Siihen vaikutti juttelu erään poliisin kanssa, joka oli itsekin lähtenyt tälle uralle vähän vanhempana. Poliisiksi haluavalta vaaditaan henkistä tasapainoa, oppimiskykyä ja kuormituksen kestämistä. Niitä ihmisellä joko on tai sitten ei. Veikkaan, että tulevaisuudessa poliisin ammatti on yhä enemmän asiantuntijan rooli." Henri Rikander, 40, TampereMarko Melto / Yle
Leila Suutarinen
"Sain vanhemmiltani vuoden 1938 Studebaker Commanderin, kun olin 16-vuotias. Se on edelleen alkuperäisessä kunnossa. Vaikka en pääsisi lempiautollani ajamaankaan, niin käyn istuskelemassa sen takapenkillä. Auton ilma on hiukan tunkkaantunut. Siinä voi haistaa verhoilumateriaaleissa käytetyn liiman, autossa poltettujen sikarien ja parfyymien tuoksun. Se on kuin menneeseen maailmaan menisi." Leila Suutarinen, 59, KangasalaPetri Aaltonen / Yle
Jarkko Haapanen
"Pienestä pitäen ei mikään oikein osunut, eikä koulumenestyskään ollut kovin kaksinen. Kaksikymmentä vuotta sitten olin työharjoittelussa kirjakaupassa. Omistaja sanoi, että luepa kirjoja. Ensimmäistä kertaa tieto jäi päähän. Olen lukenut kaikki kirjat, jotka olen suomalaisesta kansanparannuksesta saanut käsiini. Kaikesta oppimastani olen johtanut perinnehoitajakoulutuksen." Jarkko Haapanen, 41, SastamalaAntti Palomaa / Yle
Pirjo Sirola
"Minusta ei pitänyt tulla kauppiasta, mutta mieheni Seppo oli saanut kaupanpidon verenperintönä. Vuonna 2010 mieheni kuoli yllättäen. Se oli iso isku. Olin pitkään sairauslomalla. Ajattelin, että tämä tie on käyty loppuun. Mutta ei se mennyt niin. Puolentoista vuoden mietinnän jälkeen päätin jatkaa. Häärään täällä kattieni kanssa. Se on hienoa, että pienellä paikkakunnalla tunnemme kaikki toisemme. Se on muutakin kuin vain kassalle ja ulos." Pirjo Sirola, 59, KihniöHeli Mansikka / Yle
Aleksi Virolainen
"Olin 12-vuotias, kun isä pakotti minut mukaan valvomaan tervahautaa yhdeksi yöksi Seitsemiseen. Sillloin en vielä innostunut. Aloin kuitenkin osallistua talkooleireille, joilla tuli seurattua tervamahtareiden työskentelyä. Kahdeksan vuotta sitten vastuu siirtyi minulle. Tervamahtarin tehtävänä on pitää silmällä haudan muotoa ja savun väriä. Tällä samalla paikalla tervaa on poltettu jo pitkään." Aleksi Virolainen, 34, Ylöjärvi Anne Savin / Yle
Kristiina Karhu
"Olin tuomassa päihtyneiden päivätoimintakeskukselle itselle tarpeettomaksi jääneitä pyyhkeitä ja vaatteita. Silloin täältä vinkattiin, että Huoltsulla tarvitaan käsiä vaatetta enemmän. Siitä se sitten lähti, nyt käyn täällä pesemässä, kuivaamassa ja viikkaamassa pyykkejä. Me kaikki tarvitsemme erilaisia asioita maailman rakastamiseen ja tunteaksemme itsemme tarpeellisiksi. Tämä on minulle sopivin tapa auttaa muita." Kristiina Karhu, 72, Ylöjärvi Katri Rauska / Yle
Eemeli Hursti
"Oon viihtynyt metsässä pienestä pitäen. Perustin oman metsäyrityksen 13-vuotiaana 4H-kerhon avulla. Saa itte määrittää mitä tekee ja milloin tekee. Kun menee umpimettään niin ei siellä ole ketään muuta. Saa olla metsän omassa rauhassa. Puu on toinen kotini." Eemeli Hursti, 19, Ruovesi Petri Aaltonen / Yle
Sarjakuvataiteilija Emmi Nieminen
"Jossain vaiheessa lapsuutta se vain tuli itsestään selväksi, että sarjakuvaa pitää ruveta tekemään. Joskus ajattelin, että apua, eihän tämä ole aikuisen ammatti. Mutta tässä minä kuitenkin olen. Minua kiinnostaa todella paljon ihmisten kommunikaatiovaikeudet. Kaikesta kulttuurin jakamisesta huolimatta meidän on todella vaikea ymmärtää toisiamme. Se ilmenee monella tavalla ja se kiinnostaa." Emmi Nieminen, 28, TamperePetri Aaltonen / Yle
Ari-Pekka Juureva
"Olen itse urheillut koko ikäni. Tuntui niin pahalta, kun yleisurheilijat kaikkosivat Vehmaisten Urheilijoista. Tuntui, että oli pakko auttaa vanhaa seuraa. Kahdeksan vuotta sitten aloimme järjestää kesäaamuisin urheilukouluja. Tärkeimpänä tehtävänä on tarjota lapsille tekemistä lomalla. Kilpailu ei ole tärkeää, vaan liikkuminen ja kavereiden kanssa oleminen." Ari-Pekka Juureva, 53, Kangasala Anne Savin / Yle
Mervi Kujala-Lamberg ja hänen Reino-poikansa
"Kun Reino syntyi, katsoin häntä ja ajattelin, että onpa jännän sininen lapsi. Kohta meille selvisi, että Reinolla on Downin syndrooma. Reinon saaminen on ollut minulle iso juttu. Aiemmin olin aina karttanut erilaisia ihmisiä. Enää en tykkää puhua kehitysvammaisista. Puhun erityisistä. Olen alkanut puolustaa kaikkia erityislapsia, ihan valtavasti." Mervi Kujala-Lamberg, 42, RuovesiMarko Melto / Yle
Pertti Vesterinen
"Torstaille ei buukata muuta. Kyllä se on kalenterissa aina, jo yli kymmenen vuoden ajan. Toimin vapaaehtoisena yksinhuoltajien kahvilassa vaimoni Irma Karjalaisen kanssa. Haluamme molemmat antaa tukea vanhemmuuteen. Täällä äidit saavat hetkisen omaa vapaa-aikaa. Olen ainoa mies siellä. Välillä ei tahdo syli riittääkään. Lapsista saa paljon voimaa itsekin." Pertti Vesterinen, 69, Tampere Jussi Mansikka / Yle
Tanja Töyrylä-Kannisto
"Taitoluistelu imaisi minut jo nelivuotiaasta. Vanhempani kuskasivat minua Hervannan jäähalliin harjoituksiin. Siitä tuli elämäntapa. Nyt valmennan samassa paikassa. Soveltava taitoluistelu on hyvä harrastus kehitysvammaisille. Valmentajalle se on haaste, joka panee katsomaan lajia uudesta näkökulmasta. Tuloksiin pääsee vain pitkäjänteisellä työllä. Menestys Special Olympics -kisoissa keväällä innosti valtavasti. Saimme neljä kultamitalia." Tanja Töyrylä-Kannisto, 44, TampereMarko Melto / Yle
Juha-Pekka Keränen lennostosta
"Harrastin nuorena jääkiekkoa. Kun sitten rikoin olkapääni, piti löytää uusi harrastus. Sukulaismies sanoi, että tuossa on lähellä lentokenttä, mitä jos lentäisit. Ensimmäisen kerran nousin ilmaan purjekoneella. Siellä ylhäällä olemiseen jäi aika nopeasti koukkuun. Vuodesta 1996 olen lentänyt Hornetilla. Hävittäjä kulkee ääntä nopeammin, mutta lentäessä vauhti ei tunnu. Edes äänivallin rikkoutumisesta kuuluva pamaus ei kantaudu ohjaamoon." Juha-Pekka Keränen, 49, TampereAnna Sirén / Yle
Marjo Lindberg
"Kun näin jääkarhun jäljet lumessa, tiesin heti, mitä pitää tehdä. Pysähdyin, otin kiväärin selästäni ja latasin paukut. Takana oli 26 vuorokautta Grönlannin jäätiköllä. Vain muutama päivä ja minä, Jaana ja Jenni saapuisimme ensimmäisenä täysin suomalaisena naisretkikuntana jäätikön ylittävältä hiihdolta. Jääkarhua ei kuitenkaan näkynyt. Onneksi. Minulle, joka haluan ehdottomasti suojella arktisia eläimiä, olisi ollut kauhea paikka joutua ampumaan." Marjo Lindberg, 58, KangasalaPetra Ketonen / Yle
Teemu Kotiranta ja uusi auto
"Katselin netistä paperista rakennettujen autojen malleja ja mietin, kuinka helppoa olisi rakentaa autoja pahvista. Taisin olla seitsemän tai kahdeksan silloin. Aluksi väänsin vaan auton sisustan, mutta se levisi koko autoksi. Ajan myötä autot kehittyivät ja nyt ollaan siinä pisteessä, että ne ovat ihan aidon näköisiä. Parasta on juuri se, että saa tehdä semmoisen kuin haluaa. Saa päättää värit ja muodot, ja muokata niitä niin kuin haluaa." Teemu Kotiranta, 15, JuupajokiAnne Savin / Yle
Ulla Kiili
"Sairastuminen vakavaan suolistotulehdukseen oli kova isku. Siihen loppui nousussa ollut kilpaurheilu-urani hiihdossa. Kaipasin taas urheilun pariin. Ultimate tuntui heti omalta lajilta. Vaikka tarkoitus oli pelata vain rennolla otteella, niin kilpailuhenkisyys ajoi eteenpäin. Kaksi vuotta sitten olin Suomen maajoukkueen kapteeni, kun voitimme Euroopan mestaruuden. Tuntuu hienolta olla elävä esimerkki siitä, että sairaus ei välttämättä ole este urheilussa pärjäämiselle." Ulla Kiili, 31, TampereAnne Savin / Yle
Mehiläisten keinosiementäjä Kari Pirhonen
"Olin viisivuotiaana papan kanssa mehiläispesillä hunajaa ottamassa. Papalla oli kahvisäkki päässä ja siinä pieni aukko ommeltuna kärpäsverkkoa. Minua pisti korvan taakse mehiläinen. Vieläkin muistan sen kivun ja itkun. En tiedä myrkkykö sen aiheutti vai mikä, mutta mehiläisiä piti saada. Olen harrastanut mehiläisten jalostusta vuosikymmeniä. Työ on tarkkaa, mutta palkitsevaa. Itse kehittämäni laitteen avulla olen siementänyt noin tuhat emoa." Kari Pirhonen, 57, TampereMatias Väänänen / Yle
Soile Harju
"Teini-iässä me tapeltiin aina pikkuveljen kanssa. Vain kolmen vuoden ikäerolla oltiin tosi läheisiä lapsina ja aikuisiässä pidettiin taas yhtä. Elämään tuli särö, kun veljeni sairastui. Kesällä 2009 selvisi, että hänellä ei ole kauan elinaikaa. Pidin häntä kädestä kiinni loppuun asti. On rankkaa kun omainen kuolee eikä meinaa jaksaa nousta siitä surusta. Sitten yhtenä aamuna kuuntelin radiota. Äänessä oli kovin elämäniloinen ja pirteä radiojuontaja, aivan ihana. Radio pelasti mut." Soile Harju, 56, TampereMarjut Suomi / Yle
Jani Veijonen
"Moottoripyöräharrastus on aina ollut osa minua. 6-vuotiaana ajoin jo motocrossia. Harrastuksesta tuli työ, kun aloitin Ajo Motorsportin mekaanikkona ja kilpailuinsinöörinä vuonna 2002. Myöhemmin toimin tiimissä myös teknisenä johtajana. Yhdeksän vuotta olin unelma-ammattissani, mutta se sai riittää. Perustin Valkeakoskelle rakennusalan yrityksen vuonna 2010. Nyt yritykseni työllistää kymmenkunta kovaa ammattilaista Pirkanmaalla." Jani Veijonen, 42, ValkeakoskiJussi Mansikka / Yle
Sinipetra Paatola
"Olen ollut ahkera roolipelien pelaaja teini-ikäisestä lähtien. Gootit astuivat mukaan kuvaan, kun aloin pelata kavereiden kanssa Vampire the Masquerade -peliä. Tapasin myös mieheni pelien parissa. Ainoa tauko pelaamisessa oli silloin, kun tyttäremme syntyi. Tällä hetkellä teen väitöskirjaa, joka tutkii, kuinka paljon Raamattu ja länsimainen kristillinen kulttuuri tulevat tutuksi vampyyripelien mytologian kautta. Goottiharrastus on lähtemätön osa minua." Sinipetra Paatola, 37, TampereAnne Savin / Yle
Kaarlo Hoppu
"Kyllä mä kattelin sitä isoveljen menoo mielenkiinnolla. Olin aluksi hieman ihmeissäni itsekin. Mutta sitten se otti mut mukaansa soutamaan, että se alkoi tuntua aika kivalta idealta. Kyllä mä jo tiesin, että kun yläaste koittaa, niin mäkin alan soudella salmen poikki koulumatkaa. Kyllä mä jatkan soutamista niin pitkään kun kelit antaa myöden. Koulutaksilla kestää kauemmin ja siinä pitää odotella ihmisiä. Soutaen ja polkien on kivampaa, ja kouluun tullessa olo on virkeä." Kaarlo Hoppu, 13, VesilahtiMari Vesanummi / Yle
Karoliina Nikitin
"Minulla on sellainen jatkuva maailmantuska. Maailma on täynnä tavaraa, ja kun mitään en voi heittää pois, niin materiaaleille oli keksittävä uutta käyttöä. Näin netissä kierrätysmateriaaleista tehdyt kengät ja matkustin Lontooseen niitä ostamaan. En niitä kuitenkaan saanut. Ajattelin, että täytyy opetella tekemään sellaiset itse ja menin suutarikouluun. Nyt alkaa kuudes vuosi kengäntekijänä, enkä aio antaa periksi. Minulla on turvana kesätyö: hoidan mehiläisiä. Tarjoan makeaa elämää ja kepeitä askeleita." Karoliina Nikitin, 43, Sastamala Jari Hakkarainen / Yle
Tauno Tarna
"Kerran olin kylässä Hämeenkadun varrella, kun näin sisäpihalla kuormalavan, jossa oli päällimmäisenä kauniit vanhat jugend-ikkunat. Kävin saman tien nostamassa ne turvaan ja vein varastoon. 1971 oli erityisen paha purkuvuosi, ja silloin heräsi ajatus, että tälle pitää pystyä tekemään jotain. Olin mukana perustamassa Pirkanmaan perinnepoliittisen yhdistystä. Tampere on kaunis kaupunki, ja täällä on yhä paljon arvokasta jäljellä." Tauno Tarna, 73, KangasalaAnna Sirén / Yle
Helena Tiililä
"Innostuin rypäleiden villjelystä kaksikymmentä vuotta sitten. Kuulemma tästä talosta lähtöisin oleva kouluneuvos Kaarlo Tiililä kirjoitti 1800-luvulla päiväkirjoissaan haluavansa kasvattaa näillä mailla rypäleitä. Hän oli todella aikaansa edellä. Alussa oli todella vaikea löytää taimia. Lajikkeiden määrä lisääntyy minulla koko ajan, samoin kasvihuoneiden määrä. Uskon, että viininkasvatuksella on tulevaisuutta Suomessa." Helena Tiililä, 54, PälkäneRiikka Nurmi / Yle
Alabatou Sane
"Aloin soittaa viisikielistä kannelta 7-vuotiaana kun siskonikin soitti. Nykyään olen Lempäälän Helkanuorten basisti ja käyn myös esiintymässä. Tykkään soittaa, mutta kaikkein eniten tykkään koripallosta. Ajattelen sitä koko ajan: mietin kuviot valmiiksi ja suunnittelen miten teen koreja tai puolustan. Haaveilen ammattipelaajaksi pääsemisestä. Haluan NBA:han niin kuin Lauri Markkanen. Siellä kyllä tuskin ehtii soittaa kannelta." Alabatou "Patu" Sane, 12, LempääläAnna Sirén / Yle
Eeva Autio
"Pelkäsin maailmani pienenevän myydessäni autoni, mutta bussi vie ja bussi tuo minut lähes kotiovelle. Laaja ystäväpiiri on siis säilynyt, vaikka viihdyn hyvin myös yksin. Uusia ystäviä vuosien mittaan olen saanut myös paikallisesta pubista, jossa vedän aika ajoin myös pubivisoja. Lukeminen, luonto ja viime vuosikymmeninä myös viljelypalstan hoito sekä valokuvaaminen ovat minulle läheisiä harrastuksia. Toivon, että jos jalat pelaavat, pelaisi myös pää." Eeva Autio, 79, TampereKai Pohjanen / Yle
Miksaaaja Reijo Hammar
"Keikkabussi kutsui. Yhdessä Raaka-Arskan kanssa aloimme tehdä Virtanen-yhtyeelle roudaus- ja miksaushommia. Keikkoja oli niin paljon 1970-luvulla,että jatko-opinnot jäivät. Mutta tulihan sitä sentään insinöörin paperit hommattua. Olen siis puoliksi insinööri ja puoliksi ihminen. Moog Konttisen kanssa alkanut yhteistyö johti Eppu Normaalin miksaajaksi. Ja tässä sitä nyt ollaan, Akun Tehtaassa kehitysjohtajana." Reijo Hammar, 62, YlöjärviMauri Tikkamäki / Yle
Kukka Kerppilä
"Tultiin konsertista vaarin kanssa, kun sanoin että haluan soittaa klarinettia. Sain klarinetin, lähdin musiikkileirille ja pääsin musiikkiopistoon. Klarinetti on aika helppo, kun vertaa vaikka viuluun. Täytyy vaan kielittää hyvin kun puhaltaa, ettei tule huono ääni. Varmaan klarinetti kulkee aina mukana. En näe yhtäkään syytä, miksi joskus lopettaisin sen soittamisen. Musiikki vaan on niin kaunista, siitä tulee aina hyvälle mielelle." Kukka Kerppilä, 13, TampereMarko Melto / Yle
Mika Väkeväinen nostaa silinterihattua
"Kun olin pikkupoika, muutimme maalle. Syrjäisellä kylällä ei mitään tekemistä. Sain lahjaksi taikatemppukirjan, ja aloin harjoitella. Taikureiden symbolihan on kiiltävä silinterihattu. Näin televisiossa pääministeri Mauno Koiviston silinterihattu päässä. Kysyin kirjeessä, mistä Koivisto oli hattunsa hankkinut. Pari kuukautta myöhemmin tuli paketti, jossa oli silinterihattu. Saatekirjeessä Koivisto toivotti menestystä harjoitteluun. Hattu on vieläkin priimakunnossa ja kunniapaikalla kotonani." Mika Väkeväinen, 47, KangasalaMatias Väänänen / Yle
Anu Mätäsniemi
"Silloin kun olin pieni, mä olin paljon mummun luona. Muistan aina, miten mummun perunamuusi oli erityisen hyvää. Ja nakkikeitto. Viime talvena oltiin siinä pisteessä, että se ympyrä pyörähti ympäri. Hän oli sairaalan vuoteella ja minä syötin häntä. Siinä kiteytyi kaikki. Miten yhtäkkiä nämä roolit meni ihan toisin päin. Hän oli jo valmis lähtemään, minä pidin vielä kiinni. Sitten hän jo pian pääsikin taivaan kotiin. Minä näin, miten elämä jatkuu sitten taas minussa." Anu Mätäsniemi, 33, IkaalinenAntti Eintola / Yle
Katukokki Daniel Lewis
"Isäni on kotoisin Karibialta. Hän teki meille kotiseutunsa ruokaa kotona. Siitä sain idean, että voisin itsekin tehdä karibialaista ruokaa. Kaikki tekemäni ruoka on vegaanista. Tänä kesänä myin ruokaa Sastamalassa ja Tampereella. Ensi kesäksi suunnittelen, että varaisin jo etukäteen vähän enemmän markkina- ja festaripaikkoja. Saisin tehtyä tätä isommassa mittakaavassa." Daniel Lewis, 19, SastamalaAntti Palomaa / Yle
Heli Ojaniemi
“Kirjoittaminen on kuulunut elämääni aina. Alkoikohan se kirjeistä, joita kotiimme tuli, kun olin pieni. Isoisä kertoi ohuen ohuissa air mail -kirjeissään säännöllisesti Kanadan-kuulumisensa. Työurallani tein teollisuuden viestintää ja mainontaa. Kun mainosalan työt loppuivat, halusin kokeilla luovaa kirjoittamista. Kun ihminen kirjoittaa, ei hän ole koskaan yksin." Heli Ojaniemi, 61, TampereHeli Mansikka / Yle
Mikko Kiio
"Olen maalaistalon poika. Meillä oli kotona sahat, porat ja kirveet käden ulottuvilla ja vapaasti käytössä. Siitä se oma innostus nikkarointiin on lähtenyt. Ensimmäinen monista nikkariverstaistani lapsille syntyi Sallassa 1970-luvulla. Haluan tarjota lapsille mahdollisuuden käsillä tekemiseen. En halua ohjata tai opastaa, vaan tarjota sellaiset puitteet, missä luovuus pääsee valloilleen. Vanhempien pitäisi laittaa valmiit lelut varastoon ja tuoda esille käsityövälineet." Mikko Kiio, KangasalaKatri Rauska / Yle
Petra Dunai
"Tapasin Nikon heti ensimmäisenä iltana, kun tulin Suomeen vaihto-opiskelijana. Pian kävimme elokuvissa. Halusin soittaa kitaraa, oikeastaan vain siksi että Niko opetti minua. Keväällä palasin Unkariin, kesällä oli Skype ja marraskuussa tulin takaisin. Oli helppo tulla, kun joku odotti. Odottamassa oli myös unelmien työ. Ulkomaille lähtö on iso askel, ja minulle se oli hyvä kokemus. Kun alkaa kertyä kokemuksia ja muistoja, tietää että on kotona. Nyt olen." Petra Dunai, 27, TampereJussi Mansikka / Yle
Jukka Lintusaari
"Japanin ruuhkat tekivät minusta taas moottoripyöräilijän. Tokion sää oli ihanteellinen lähes ympärivuotiseen ajeluun ja pyörät edullisia. Auton käyttö oli hankalaa ruuhkissa ja hikiset matkat metron ihmismeressä ärsyttivät. Myöhemmin on tullut tehtyä Suomesta reissuja ulkomaille. Kotimaassa on ilo ajella maisemateitä viileämmälläkin säällä, kun on kunnon varusteet. Näin kausi jatkuu pitkään." Jukka Lintusaari, 59, TampereMauri Tikkamäki / Yle
Kirsi Aurasto
"Yrittäjäksi ryhtymistä mietin kyllä jonkun aikaa. Olisi pärjättävä tietysti taloudellisesti ja aika pitäisi saada riittämään myös muuhun elämään. Perustin noin vuosi sitten gluteenittomiin leivonnaisiin erikoistuneen leipomon. Tällä hetkellä omat kädet vielä riittävät ja jopa vapaa-aikaa jää välillä. Nyt vanhempana on ihana olla oman ajankäyttönsä herra." Kirsi Aurasto, 50, SastamalaKatri Rauska / Yle
Kusti Vuorinen
"Pienestä pitäen olen tehnyt esineitä puusta. Tämä on verenperintöä äidin puolelta. Eläminen luonnon keskellä kynttilän valossa ei ole minulle ongelma vaan lähinnä rikastuttava kokemus. Parhaillaan rakennan hirrestä ateljeeta tänne Kuhmalahteen. Kovin suuri se ei ole. Se on vanha hirsinen viljavarasto, joka kootaan uudelleen. Luonnonmukainen rakentaminen on aina kiinnostanut minua. Myös kasvimaa tässä vieressä kuuluu samaan kokonaisuuteen." Kusti Vuorinen, 43, KangasalaMauri Tikkamäki / Yle
Sisko Taipale
"Kun oli sopiva kone alla, se tuntui heti omalta. Pidän työssäni siitä, että oman työn jäljen näkee ajokoneen hytistä. Mies kaataa puita ja minä seuraan samoja uria ajokoneella ja ajan pöllit pinoon. Oman miehen kanssa työskentely on mukavaa, vaikka siinä omat haasteensa onkin. Mä arvostan metsää. Metsä on myös valtava hiilinielu. Kun metsää harventaa ja hoitaa, se saa voimaa kasvaa ja sitoo itseensä enemmän hiilidioksidia kuin vanha tai liian tiheä metsä." Sisko Taipale, 30, KangasalaMari Vesanummi / Yle
Tuukka Ahvenus
"Kun astuin valtuustosaliin ensimmäisen kerran, jännitti. Miten minut otetaan täällä vastaan? Nyt voin sanoa ettei olisi tarvinnut jännittää. Olen yksi heistä ja minut otetaan vakavasti, vaikka olenkin nuorin ja kokemattomin. Nyt takana on useampi valtuusto- ja lautakuntakokous. Tällä hetkellä valmistaudun jo ensi kevään pääsykokeisiin ja opiskelupaikka Tampereelta on päällimmäisenä ajatuksissa. Jatkan valtuutettuna kotikunnassani vaikka elämä veisi muualle." Tuukka Ahvenus, 19, UrjalaPetri Aaltonen / Yle
Kirsi Marie Liimatainen
"Tämän päivän liikehdintä Suomessa, Saksassa ja Euroopassa on yllättävää. Esimerkiksi Saksassa olen huomannut rasistisia puheita ihmisiltä, jotka olen luullut tuntevani. Kynnys rasistiseen puheeseen näyttää madaltuneen. Berliinissäkin on vappuisin suurin piirtein sota, jossa heitellään pulloja ja kiviä. Lähdin Tampereelta opiskelemaan silloiseen DDR:n nuorisoakatemiaan. Minulla oli unelma oikeudenmukaisuudesta. Tämä unelma ei ole minulta vieläkään kadonnut mihinkään." Kirsi Marie Liimatainen, 49, Tampere / BerliiniMarko Melto / Yle
Kimmo Kestinen
"Historia on minulle elävä asia. Esimerkkinä on tämä Epilänharjulla sijaitseva salaperäinen muistokivi, jonka joku on pystyttänyt sisällissodan punaisille uhreille. Aihe on edelleen ajankohtainen, vaikka tapahtumista on kohta sata vuotta. Muistaminen on tärkeää, sillä kuten George Santayana kirjoitti: "Ne, jotka eivät muista menneisyyttä, ovat tuomittuja toistamaan sitä". Siksi on hyvä, että uusia muistomerkkejä pystytetään ja vanhoja, ehkä jo unohdettujakin nostetaan uudelleen tietoisuuteen." Kimmo Kestinen, 58, TampereMauri Tikkamäki / Yle
Teija Waaramaa
"Se oli aivan erityinen kohtaaminen. Olin oman alani konferenssissa Belgiassa. Yhtäkkiä vastaani käveli herrasmies. Tunnistin hänet heti. Edessäni oli ilmielävänä tutkimusalani gurujen guru, sveitsiläinen emeritusprofessori Klaus Scherer. Minulla oli sekunnin murto-osan verran aikaa ratkaista, voisinko mennä tervehtimään häntä. Rohkeus kannatti. Sovimme, että kirjoittaisimme yhdessä pari tutkimusartikkelia. Jatkoin matkaani muutaman sentin ilmassa leijuen." Teija Waaramaa, 58, TampereJussi Mansikka / Yle
Vesa Kapanen
"Minulta usein kysytään, olenko tehnyt monta sutta. Teen aina eläintä täyttäessäni parhaani, keskityn katseeseen ja eläimen anatomiaan. Pääsääntöisesti saan eläimiä täytettäväksi metsästäjiltä ja kalastajilta. Moni eläintentäyttäjä on myös luontokuvaaja. Kuvaamisen kautta syntyy kokonaisuuteen tarvittava muototaju. Näin on mahdollista saada taiteellinen loppuvaikutelma, missä asiakkaalle tärkeä saalistushetki on mukana." Vesa Kapanen, 55, VirratKatri Rauska / Yle
Elina Jouppi
"Minä haluan auttaa. Siksi toimin partiossakin, nyt lippukunnan johtajana. Se on palkitsevaa kun näen, miten nuoret täällä kehittyvät. Itse aloitin partiossa 14-vuotiaana. Siinä on ehtinyt nähdä, kuinka nuoret ovat oppineet uusia, fyysisiäkin taitoja. Siitä saan motivaatiota. Toivon, että täällä toimivista ihmisistä kehittyy yhteiskunnallisesti aktiivisia - sellaisia, jotka haluavat vaikuttaa ja kehittää asioita." Elina Jouppi, 22, AkaaMauri Tikkamäki / Yle
Antti Piirainen
"Tämä syksy on kyllä ollut teiden kunnosta vastaavan ihmisen painajainen. Olen tehnyt tätä työtä yli 30 vuotta, eikä tule yhtä surkeata syksyä ihan heti mieleen. Tienhoitajalla ja maanviljelijällä on varmasti ollut samanlainen tuska, vesi seisoo pelloilla ja sorateillä. Vastuullani on 2 300 kilometriä pirkanmaalaisia teitä. Tässä työssä vuodenkierto on todella läsnä ja talvi yllättää meidät suomalaiset aina." Antti Piirainen, 61, LempääläKatri Rauska / Yle
Inga Ärnfors
"Olin parikymppinen, kun tajusin, että minusta ei tule huippupesäpalloilijaa. En ollut koskaan joukkueen paras pelaaja vaan ennemminkin hengenluoja. Minua pyydettiin kuuluttajaksi. Se meni hyvin. Aloin tehdä myös kaikkea muuta. Tänä syksynä sain kutsun Tampereelle Manse PP:n edustuksen toiminnanjohtajaksi. Haluan näyttää nuorille, että rakasta lajia ei kannata hylätä, vaikka kyvyt eivät riittäisikään huipulle. Kaikkia tarvitaan." Inga Ärnfors, 39, TampereMarjut Suomi / Yle
Petri Sorvali / Nokia
"Minusta tuli Nokian Renkaiden pääluottamusmies vuonna 2007. Silloin elettiin vielä taloudellisesti hyviä aikoja, ja minulla taisi nousta vähän pissa päähän. Sitä ajatteli olevansa tärkeä mies, suurin piirtein maailman napa. Ei siinä kovin kauan mennyt, kun arki tuli vastaan. Haaveet ropisivat vuoden 2008 lopulla ja vuonna 2009. Silloin täältä laitettiin pihalle 250 työntekijää. Ammattiyhdistysliikkeen tulevaisuus pelottaa. Joukkovoimaa on vielä jäljellä, käytetään sitä." Petri Sorvali, 48, NokiaJani Aarnio / Yle
Panostaja Jaana Rantanen
"Maanrakennusalalle päädyin oikeastaan vahingossa. Aviomieheni tarvitsi kipeästi työvoimaa ratin taakse parikymmentä vuotta sitten. Totesin heti, että tässä se on. Parasta työssäni on vaihtelevuus. Parhain mahdollinen työpäivä on sellainen, että pääsen louhimaan. Siinä näkee heti työnsä jäljen. Räjäytystöissä pitää olla kaikki aistit hereillä. Kun sitä nappia painaa, on aina perhosia vatsassa." Jaana Rantanen, 37, SastamalaKatri Rauska / Yle
Ari "Selkä" Pulkkinen
"Pispalaan piti päästä! Pispalan karnevaalit oli ensimmäinen kosketus. Täällä asui jo silloin paljon taiteilijoita ja se ilmapiiri houkutti. Muutin tänne Hämeenlinnasta 1990-luvun alussa. Rannassa grillailu on yksi parhaista jutuista. Venekin vie nopeasti Saunasaareen. Musiikki on minulle rakas työ. Studiostani on näköala Pyhäjärvelle. Maisema innoittaa. Ollaan tehty useita albumeja paikallisin voimin. Puhalletaan samaan hiileen." Ari "Selkä" Pulkkinen, 54, Tampere Mauri Tikkamäki / Yle
Satu Halinen
"Kun aloittelin tätä romukioskia Lempäälään, vanhat herrat naureskelivat idealleni. Alaa ei voi oppia kirjoista. Kaiken mitä nyt tiedän, olen selvittänyt kysymällä tai kantapään kautta. Romubisnes on yllättänyt minut positiivisesti. Tärkein työkaluni on ehdottomasti vaaka. Toiseksi tärkein on magneetti, sillä varmistamme sen, että romu on sitä, mitä pitääkin." Satu Hallinen, 38, NokiaAntti Eintola / Yle
Heimo Leivonniemi
"Ensimmäiset markkani tienasin myymällä joululehtiä kouluaikana. Kansakoulun jälkeen sahan omistaja tuli pyytämään minua töihin. Kun yrittäjät joutuivat jatkosotaan, jäin 16-vuotiaana pyörittämään firmaa. Puolentoista vuoden kuluttua minullekin tuli lähtö rintamalle. Sodan jälkeen perustin tukkukaupan ja myöhemmin turkistarhan ja -kaupan. Nyt pojanpoikani johtaa perheyritystä." Heimo Leivonniemi, 92, TampereElina Nieminen / Yle
Doaa Al-Shmes
"Sairaalatulkkaukset ovat usein hyvin raskaita. Lääkäri saattaa sanoa potilaalle, että sinulla on pari kuukautta elinaikaa - ja tulkki kääntää sen, kaunistelematta. Toimin asioimistulkkina kielillä arabia ja suomi. Olen mukana Pirkkalan hyvinvointifoorumissa. Olin järjestämässä Suomi 100 -etkoja Pirkkalan kirjastossa. Minulle tulee hyvä olo siitä, että pystyn tekemään jotakin toisten ihmisten hyväksi." Doaa Al-Shmes, 40, PirkkalaHeli Mansikka / Yle
Hortonomi Esa Kallio
"Ensimmäinen sana, jonka opin oli kukka. Jo lapsena keräsin äidille sinivuokkoja - juurineen, tietenkin. Kasvit ovat aina kiinnostaneet, mutta elämä vei toiseen suuntaan. Päädyin poliisikouluun Tampereelle. Minusta tuli siis "sinivuokko". Tunsin kuitenkin edelleen halua puutarhurin työhön. Alan vaihto oli edessä. Viimeaikaisin voimanponnistus on ollut Hörtsänän Arboretumin kunnostaminen." Esa Kallio, 60, OrivesiMauri Tikkamäki / Yle
Talonmies Lea Hautaviita
"Olin tanssipaikalla töissä, kun tuttava vinkkasi avoimesta talkkarinpaikasta. Menin talonmieskurssille, ja tiesin heti, että tämä on minua varten. Sain pestin jo ennen todistusta. Asukkaat soittavat minulle kun vessa vuotaa tai viemäri on tukossa. Haistan ongelmat etukäteen. Yritän keksiä asukkaille jotain kivaa. Kesäkukkapenkkiin kylvän yrttejä ja laitan sitten hissin oveen tietoa siitä, mikä on syötävää." Lea Hautaviita, Tampere Anna Sirén / Yle
Harri Salminen
"Nuorempi poikani sairastui diabetekseen 7-vuotiaana. Silloin tajusin, että mitä vain voi tapahtua. Minäkin kuolen joskus. Se oli ahdistava tunne. Meni hetki ennen kuin löysin tasapainon elämääni. Olin noihin aikoihin paljon tien päällä keikkamuusikkona. Pojan sairastumisen jälkeen lapset menivät kaiken edelle. Jätin musiikin neljäksi vuodeksi, mutta pikkuhiljaa musiikki tuli takaisin. Musiikin syke on elämänikäinen." Harri Salminen, 60, AkaaPetra Ketonen / Yle
Sari Mäyränpää
"Olin kahdeksan vuotta Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksen koordinaattorina. Se oli aika rankkaakin välillä. Eläinkohtaloita ei kuitenkaan voi liikaa jäädä miettimään. Pitää keskittyä siihen hyvään: kun eläimet löytävät uusia koteja ja alkavat voida paremmin. Se on se, miksi tätä hommaa tehdään. Julkaisin esikoiskirjani, oppaan kanien maailmaan. Haluan tällä kirjalla ennaltaehkäistä kodittomia kaneja." Sari Mäyränpää, 33, TampereJyrki Hakanen / Yle
Paul Tiililä
"Lapsuus Viipurissa katkesi sotiin. Evakkotie kulki suvun syntysijoille Pälkäneelle. Ehkä se oli elämäni tärkeimpiä käännekohtia. Tein työurani Nokialla teollisuuden päällikkötehtävissä. Myöhemmin olen innostunut taiteen tekemisestä. Jotkut tietävät jo lapsuudessa, mitä heistä tulee. Itse en ole koskaan tiennyt, enkä tiedä vieläkään. Mutta jos aloittaisin uudelleen, lukisin ehkä historiaa tai oikeustiedettä." Paul Tiililä, 86, PälkäneMauri Tikkamäki / Yle
Seija Halme
"Vielä 12 vuotta sitten työskentelin toimittajana. Olin jatkuvasti ajan hermolla, enkä koskaan tiennyt mitä päivä toisi tullessaan. Sitten rakastuin juupajokiseen luomutilan isäntään. Aikani harkittuani päätin myllertää elämäni uusiksi. Nyt elän aivan toisenlaisen kiireen kanssa. Luomutilan emäntänä työskentelen marjojen ja mehiläisten keskellä. Päivääni rytmittää tilan työt, saan itse päättää koska minkäkin työn teen." Seija Halme, 59, JuupajokiKatri Rauska / Yle
Petri Keskinen
"Kyläläiset sanovat, että talvella minä viheltelen joululauluja ja kesällä talvilauluja ja kyllä se niin taitaa olla, heh heh. Tässä on nyt oltu 16 vuotta. Siinä ajassa on asiakkaat oppineet tuntemaan. Kyllähän se faktaa on, että pienessä kylässä kun baaria pyörittää, niin siinä on ihan omat niksinsä. Kesäaikahan se talven maksaa, kun porukkaa liikkuu." Petri Keskinen, 49, KangasalaMauri Tikkamäki / Yle
Liina Raatikainen
"Aloitin sirkusharrastuksen joskus kahdeksanvuotiaana. En vielä tiedä, haluanko ammattilaiseksi, mutta toistaiseksi tykkään todella paljon esiintymisestä. Sorin Sirkuksessa on ihana ja lämminhenkinen porukka. Esityksissä ollaan jokainen samassa tilanteessa: kaikilla on se pieni mahdollisuus mokata. Jos jollakulla sitten on huono päivä ja sattuu menemään huonosti, niin silloin vaan tsempataan entistä enemmän." Liina Raatikainen, 17, TampereAnna Sirén / Yle
Sauli Petäjistö
"Tulin Tampereen kaupungin palvelukseen vuonna 1978. Olin ensimmäiset vuodet lähettipoikana. Vuonna 1986 minulta kysyttiin haluaisinko virastomestariksi ja halusinhan minä. Virastomestarit olivat kaiken tietäviä. Minäkin halusin kaiken tietäväksi. Tässä työssä näkee kuinka kaupunki elää ja muuttuu koko ajan. En tiedä onko aina ollut yhtä kivaa seurata sitä muutosta. Siihen on vaan totuttava." Sauli Petäjistö, 55, TampereMari Siltanen / Yle
Mirva Ketola
"Heräsin yöllä janoon. Otin hanasta vettä ja laitoin sekaan vähän mehua. Ajattelin, että kylläpä mehu on käynyttä, kun lasillinen poreili niin. Oli marraskuu 2007. Seuraavana yönä havahduin hirvittävään vatsakipuun, joka vei välillä tajun. Tuolloin emme vielä tienneet, että Nokian juomaveden joukkoon oli päässyt jätevettä. En ole sen jälkeen nähnyt yhtään tervettä päivää. Puhdasta vettä en enää pidä itsestäänselvyytenä." Mirva Ketola, 41, NokiaMarko Melto / Yle
Jukka Hynninen
"Ensin vei hirvi ja sitten karhu. Kävin eräkoulun, kun sain töistä kenkää ja mietin, että jotain täytyy tehdä. Sitä kautta löysin kädentaidon ja luun työstön uudestaan. Korun tekeminen on suurimmalta osaltaan hiomista. Karhun luu on tosi kovaa, se on kuin lasia. Karhuhan on kuin ihminen. Se on varmasti yksi syy, miksi karhu on ollut niin pyhä eläin, että sen nimeäkään ei ole saanut sanoa. Luonnon kunnioitus on kaiken takana." Jukka Hynninen, 64, TampereJussi Mansikka / Yle
Susanna Behm
"Olin töissä Alkon kassalla kun näin isäni tulevan sisään vakavina. Minut pyydettiin sivuun. Isä kertoi keskimmäisen siskoni Hannan menehtyneen avopuolisonsa kanssa auto-onnettomuudessa. Putosin polvilleni. Ajattelin, etten selviä tästä koskaan. Hannalla ja hänen miehellään oli puolivuotias poika Harri, ja tiesin, että on minun tehtäväni huolehtia hänestä. Harri on nyt 8-vuotias. Hän kutsuu minua äidiksi, mutta tietää miten asiat ovat." Susanna Behm, 40, LempääläAnna Sirén / Yle
Juhamatti Kauppinen
"Muistan, kuinka poikasena näin unia sähkökitarasta. Kun sitten 12-vuotiaana sain akustisen kitaran, se oli pettymys. Oli siis pakko säästää rahaa ja ostaa sähkökitara. Kavereilla oli levysoittimia, joissa 1970-luvun vinyylit pyörivät ahkerasti. Oli pakko perustaa bändi. Nykyisin soitan karibialaisesta perinteestä ammentavassa bändissä Jing & Jangsters. Tampere Jazz Happeningin taiteellisena johtajana saan kuunnella uutta jazzia mielin määrin." Juhamatti Kauppinen, 57, TampereMarjut Suomi / Yle
Milja Korpela
"Lapsena en oikeastaan ollut prinsessa-fani, enkä unelmoinut, että tulisin prinsessaksi. Minusta tuli kauneusalan yrittäjä. Sitten näin ulkomailta tällaisia prinsessaesiintyjiä. Törmäsin kuvaan, jossa prinsessa ja lapsi halasivat. Mietin, että tuossa on maailman paras työ. Nykyään arkeeni kuuluukin prinsessan työ, eli vierailen lastenjuhlissa ja -tapahtumissa prinsessaksi pukeutuneena." Milja Korpela, 27, TampereAntti Palomaa / Yle
Kalervo Sipi
"Ammatinvalinta oli minulle helppoa, halusin puolustusvoimiin. Haaveenani oli päästä lentäjäksi, mutta lievä karsastus esti sen. Menin sitten ilmatorjuntapuolelle eli ampumaan alas lentäjiä! Kodin perintöä innostus maanpuolustukseen varmaankin on. Suomessa voi olla iloinen maanpuolustushengestä. Se on kansainvälisestikin vertaillen hyvissä kantimissa. Taustana on meidän käymämme sodat." Kalervo Sipi, 71, TampereJani Aarnio / Yle
Sari Virtanen
"Meillä oli ihana opettaja, joka kannusti luovuuteen. Silloin aina näyteltiin, mutta se unohtui yli 30 vuodeksi. Laulamisen olen löytänyt uudestaan. Minulla on ollut haave, että voisin yhdistää nämä molemmat. Tähän tuli mahdollisuus, kun kesäteatterin esityksessä laulettiin ja pääsin myös näyttelemään. Olen kiireinen kolmen lapsen äiti ja taustallani on uupumista työn vuoksi. Kotona on kiva sanoa iltasella kun harjoitukset alkavat että heippa!" Sari Virtanen, 47, YlöjärviMatti Vikman / Yle
Waltteri Torikka Pohjalaisia-oopperan rooliasussa.
"Minulla on ollut lapsesta saakka pakottava tarve esiintymiseen. Jo tarhan täditkin joutuivat ottamaan huomioon, että tämän pojan täytyy päästä aina välillä esiintymään. Nyt on tullut touhuttua aika monipuolisesti musiikin kentällä. Tämä vuosi on hyvin täynnä klassisia esiintymisiä ja oopperoita. Oli tosi upeaa olla ensimmäistä kertaa Tampereen oopperassa. Tämä työ on jatkuvaa oppimista." Waltteri Torikka, 32, TamperePetri Aaltonen / Yle
Valmentaja Maarit Teuronen nyrkkeilykehän äärellä.
"Kuntonyrkkeilystä se alkoi. Kaveri houkutteli. Sanoin silloin, että se on ihan kauhea laji, en varmana tule. Menin kuitenkin salille ja se puraisi ihan heti, kerrasta. Ensimmäisen kerran jälkeen ymmärsin, ettei nyrkkeily ole turvonneita kasvoja ja valuvaa verta. Nyrkkeily on kuin shakin peluuta, kehässä ei pelkällä fysiikalla pärjää. Olihan se huikee fiilis kun oma valmennettava Mira Potkonen seisoi palkintopallilla olympialaisissa." Maarit Teuronen, 43, TamperePetri Aaltonen / Yle
Kalervo Koskinen
"Pikkupoikana piti tehdä itse puusukset, kun katkoin niin monet, ettei niitä mulle enää ostettu. Pikkuveljellekin tein, mutta koulussa väittivät tehdastuotannoksi. Puutöistä innostuin uudelleen, kun jäin eläkkeelle. On syntynyt tuolia, kulhoja, vaikka mitä. Tämä koira syntyi kolmesta eri puun palasta. Enää en pysty puutöitä tekemään, mutta poika tuo semmosia kolmiulotteisia puupalapelejä. Vaikka eihän se sama oo." Kalervo Koskinen, 91, AkaaMatias Väänänen / Yle
Anu Salminen
"Syksyllä 2005 sain ensimmäisen kerran kuulla lääkärin suusta, että sairastan MS-tautia. Ihmeen hyvin elämäni on kuitenkin jatkunut. Kepit otan liikkumisen avuksi vain vaikeimpina päivinä. 4-vuotiaalle tyttärelleni joudun usein selittämään, että äidin on nyt levättävä. Sairauden antaisin kyllä mielelläni pois, mutta kun se ei ole mahdollista, sen kanssa on vain elettävä ja hyväksyttävä osaksi itseä." Anu Salminen, 38, AkaaKatri Rauska / Yle
Tero Sourala
"Harrastin pilkkikalastusta, ja jo pikkuisena alkoi kiinnostaa hirveän paljon se, että millä niitä kaloja oikein saa. Olin sähköasentajana, mutta minut lomautettiin. Eno on tehnyt pilkkejä kolmekymmentä vuotta. Hän oli puhunut, että hänellä ei ole enää aikaa niin paljon pilkintekoon kuin olisi tarpeen. Minulla on intoa, niin ajattelin että miksi en alkaisi yrittäjäksi. Ihmisen kannattaa tehdä sitä, mistä se tykkää." Tero Sourala, 23, IkaalinenJussi Mansikka / Yle
Leila Viitala
"Paluu Punkalaitumelle lapsuudenkotiin tuntui luontevalta, kun pääsin eläkkeelle kuvataiteen opettajan tehtävistä. Olin yllättynyt, että löytyi niinkin paljon vanhoja tuttuja. Palattuani yli neljänkymmenen vuoden jälkeen Koillismaan maisemista Punkalaitumelle, oli palava tarve tarttua väreihin ja pyrkiä kuvaamaan tätä maisemaa. Viljelymaisema on lapsuudesta tuttu ja turvallinen, näkee kauas yli pellon, lisäksi se tuo leipää." Leila Viitala, 67, PunkalaidunJari Hakkarainen / Yle
Antti Leuku
"Olin Australiassa reppureissulla 10 vuotta sitten. Päädyin yhteen ravintolaan tiskariksi ja keittiöapulaiseksi. Homma tuntui heti mukavalle. Harrastan vapaalaskua ja monina talvina olen asunut kimppakämpissä Alpeilla. Kun valitsi ruuanlaiton, säästyi tiskivuorolta. Siinä se pikkuhiljaa jalostui, että tästä voisi tulla ammatti. Opiskelin kokiksi. Hiljattain sain vakituisen työpaikan. Minulle Bertha on unelmien työpaikka, jossa työt tehdään suurella intohimolla." Antti Leuku, 32, TamperePetri Aaltonen / Yle
Maria Aitomaa
"Työnohjaajan koulutus oli kiinnostanut minua jo pitkään. Lopulta - pari vuotta sitten - ajattelin, että miksi en tarttuisi siihen. Menee sitä rahaa turhempaankin. Koulutuksen aikana vanha yrittäjäminä alkoi kaihertaa. Tuli sellainen ajatus, että jos nyt en hyppää, niin hyppäänkö sitten enää koskaan. Sanoin itseni irti ja perustin oman toiminimen. Kannatti ottaa riski ja tehdä itselleen mielekäs työelämä." Maria Aitomaa, 46, TampereElina Nieminen / Yle
Jesse Forström
"Valmistuin kokiksi, mutta huomasin, että keittiö on liian epäsosiaalinen paikka minulle. Kaipasin asiakkaitten keskelle. Siksi siirryin vähin erin ensin tiskin taakse. Tällä hetkellä toimin Mallashovi-ravintolan bisnesryhmässä. Meille kuuluu myös Trelmun eli Tampereeen elävän musiikin osuuskunnan ravintolabisneksen hoitaminen. Minulle on luontevaa tehdä työtä elävän musiikin parissa, koska olen itsekin soittanut bändimuusikkona." Jesse Forsström, 29, Valkeakoski Mauri Tikkamäki / Yle
Hanna Al-Saedi
"Jo lapsuudenkodissa opin kunnioittamaan elämää. Hätkähdyttävin hetki oli se, kun tajusin, ettei villieläimillä ole ketään. Nyt käsieni läpi on mennyt toistatuhatta eläintä, jotka olen hoitanut takaisin luontoon: lintuja, siilejä, rusakoita, oravia… Onneksi eri eläimet tulevat hoitoon vähän eri aikaan. Rakennan elämäni niin, että voin harrastaa tätä. Talven teen kahta työtä, jotta voin rahoittaa tämän harrastukseni." Hanna Al-Saedi, 48, PälkäneJani Aarnio / Yle
Aapi Vesa
"Se lähti omasta intohimosta ruokaan. Aina kun teen ruokaa, tekee mieli myös jakaa kokemus ja resepti jonkun kanssa. Tallennan kokkaamisen videolle ja lataan sen nettiin. Enimmäkseen laitan itämaisia ruokia. Kyllä siinä aina yksi työpäivä menee kaikkinensa. Haluan sellaisen fiiliksen katsojalle, että hän on mukana mun omassa keittiössä. Jos en voikaan olla tv-kokki, niin ainakin tubessa voin olla oman elämäni kokki." Aapi Vesa, 25, TampereMauri Tikkamäki / Yle
Piia Kärnä
"Olin täällä ravintola Astorissa jossakin tilaisuudessa, ja huomasin flyygelin. Kysyin silloiselta soittajalta, voisiko tänne päästä töihin. Se kävikin yllättävän helposti, ja pääsin heti seuraavassa kuussa keikalle. Sain hirveästi tippejä ja lisää keikkoja. Jäin saman tien koukkuun ja rakastuin tähän työhön. Siksi olen edelleen täällä. Tämä on minulle tosi mieluista työtä, luontainen olotila." Piia Kärnä, 38, TampereJuha Kokkala / Yle
Tapio Ylinen
"Tapasin tulevan vaimoni Vuokon kahdeksan vuotta sitten. Hän oli pienen pojan yh-äiti, jolla oli remissiovaiheeseen taltutettu syöpä. Sinkkumiehen arki muuttui vaipanvaihdon opettelemiseksi. Vuonna 2011 lääkäri kertoi kasvaimen aktivoituneen uudestaan. Vuokko kuoli kesällä 2015. Nyt poikani on 10-vuotias. Teemme tavallisia isien ja poikien asioita. Yritän olla sellainen isä, joka uskaltaa halata ja paijata." Tapio Ylinen, 37, TampereAnna Sirén / Yle
Aila Sipilä
"Lapsuurenystäväni palluutti hälle eksyneen vihkon. Ei siihen menny ku meleki viiskytä vuatta. Seittemän vanhana sen olin teheny ja siä oli kaikki lainnauspätkät asiallisesti lähäretietoina ja piirustuksille kuvatiarot. Vissiin kuuretta kirijaani julukastessa 2004 näytin ylleisölle vihkoo juhulapuhheessani ja sille reissulle se taas hukku. Kotiseutuhistorioitten tonkiminen ja tallennus näkkyy olleen mulle osotettu askare." Aila Sipilä, 64, VirratJyrki Hakanen / Yle
Tomi Mandelin
"Tampereella pääsee luontoon jo kotiovelta, ja sitä minä arvostan. Luonto liittyy moniin asioihin mitä teen ja harrastan. Koulutan erä- ja luonto-oppaita sekä luonto-ohjaajia. Luonnossa liikkuminen tuli lähelle myös ensimmäisessä julkisessa dokumenttielokuvassani nimeltään Haaveena Bogskär. Se kertoo melomisesta. Dokkari on samalla kunnianosoitus Suomen majakoille." Tomi Mandelin, 44, TampereMauri Tikkämäki / Yle
Marja-Leena Niittymäki teatterin tarpeistovarastossa
"Tulin Tampereen teatteriin töihin 50 vuotta sitten. Vanha puvustonhoitaja ja kaksi ompelijaa olivat minua vastassa, ja ryhdyimme koristelemaan pukuja. Viiden vuoden jälkeen siirryin tarpeistoon. Olen talon pitkäaikaisin työntekijä. Viimeisenä työpäivänäni työkaverit tulivat hakemaan kotiovelta asti, ja sain astella teatteriin punaista mattoa pitkin. Eläkkeelle siirtyminen on kova paikka, ei se poraamatta mennyt." Marja-Leena Niittymäki, 68, TampereAnna Sirén / Yle
Mikko Saari
"Olen pelannut oikeastaan niin kauan kuin muistan, ihan pienestä alkaen. Se on vaan vaihdellut, että milloin ne ovat olleet lautapelejä, milloin tietokone-, keräilykortti- tai liveroolipelejä. 2000-luvun alusta asti lautapelit ovat olleet se isoin juttu. Olen koettanut tehdä lautapelaamista työkseni minkä ehdin. Minulla on sivusto, missä kerrotaan peleistä kaikki oleellinen. Olen myös kääntänyt lautapelejä, ja kirjottanut yhden kirjan. Parhaillaan olen kirjottamassa toista." Mikko Saari, 37, TampereJouni Tanninen / Yle
Jaana Koskela
"Kun Luna tuli meille, mieheni suukotteli sitä piilossa. Hän ei heti kehdannut myöntää minulle, että iloinen asiahan koiranpentu on. Selasin netti-ilmoituksia koirista ja soittelin eri kasvattajille. Sitten tuli vastaan Luna. Mieheni ei suoraan sanonut ei, niin lähdimme äkkiä hakemaan lasten kanssa koiraa kotiin. Nyt on hyvä." Jaana Koskela, 31, Mänttä-VilppulaMari Siltanen / Yle
Timo Nyman
"Järjestimme O’Hara’s -pubissa Laura Moision keikan. Hän ei vielä silloin ollut niin tunnettu kuin nykyisin. Katsoi ovelta ja näin, että kaikki halukkaat eivät olleet mahtuneet sisään. Tuli tunne, että oikealla asialla ollaan. Vaikka Tampereella onkin paljon live-musiikkia, niin matalan kynnyksen esiintymispaikoista on puutetta. On mukava, kun saa tyydyttää ihmisten artistin nälkää." Timo "Nipa" Nyman, 37, TampereMauri Tikkamäki / Yle
Riitta Palomäki
"Emme saaneet laitettua joulua uuteen kerrostalokotiimme. Emme sitten millään. Lähdimme joulua pakoon mieheni kanssa. Ostimme matkan Dominikaaniseen tasavaltaan. Se oli kahden viikon pikkujoulu, aivan kauhea loma. Se kokemus on tehnyt meille sen, että minä en suostu lähtemään jouluna pois Suomesta. Täällä on musiikkia ja syntyy se oikea joulutunnelma." Riitta Palomäki, 74, TampereKatri Rauska / Yle
Henry Palonen
"Minulla oli jo jonkin verran kokemusta sähköajoneuvojen kanssa puuhailusta, kun lähdin rakentamaan sähkökäyttöistä Porschea. Tämä lähti alunperin siitä, että nähtiin vaimon kanssa viitisen vuotta sitten telkkarissa Nissan-sähköauton mainos. Totesin, että kyllähän tollasen nyt rakentaa itse puoleen hintaan. Kysyin vaimolta, kumpi olisi mukavampi, kuplavolkkari vai urheiluauto? Hän vastasi heti, että urheiluauto. Sen jälkeen en sitten enää kysellytkään, kun lupa oli kerran saatu." Henry Palonen, TampereJuha Kokkala / Yle
Milja Ketomäki
"Kerran istuin Rapolanharjulla katselemassa ympärilleni ja pohdin, mitäköhän kaikkea täällä on tapahtunut. Mietin, että tuossa on ehkä ollut pyykkikota ja tuossa kiehunut pata. Haaveiltuani aika kauan lähdin kotiin ja aloin kirjoittaa. Syntyi esikoisteokseni, jossa ei yllättäen kuulunutkaan naisen ääni. Hämeen Uro on vanhan miehen sotaisa muistelu nuoruudestaan. Tuntui melkein siltä, että joku muu lähti kirjoittamaan minun sormillani." Milja Ketomäki, 52, ValkeakoskiMarko Melto / Yle
Joona Laiho
"Muutin tänne, kun olin 22-vuotias. Yksin asuminen jännitti aluksi. Asuntoni on Kehitysvammaisten Palvelusäätiön omistuksessa. Kaikki on mennyt hyvin, ja onhan minulla ohjaajakin. Häneltä saan tukea arkeen. Kaupassa käyn itse, mutta joskus jos olen ostanut vaikka liikaa jukurttia niin sanotaan, että älä seuraavalla kerralla osta liikaa." Joona Laiho, 27, TampereMarko Melto / Yle
Anne Viitalaakso
"Täällä Tampereen Teiskon luontokoulussa olen ollut nyt muutaman vuoden ympäristökasvattajana - unelmien työpaikka mulle. Kaikki se luontokokemus ja tietämys, mitä mulla on, pystyn hyödyntämään tässä työssä. Positiivinen luontokokemus on tosi tärkeä asia lapsille. Pienten kanssa kun kulkee metsässä, niin näkee sen riemun, mikä niillä voi jostakin ötökästä olla, että mikä toi on. Lapsen uteliaisuus pitäisi olla meillä kaikilla!" Anne Viitalaakso, 59, NokiaJouni Tanninen / Yle