Kuolleita isiä ja yksinäisiä vanhuksia: Ensihoitajan työvuoro tuo esiin korpiseudun kaikki kasvot

Ensihoitaja saattaa kohdata yhden päivän aikana täysin toisistaan poikkeavia ihmisiä ja kohtaloita. Millaiset ihmiset ratin takana oikein istuvat? Seurasimme kahden ensihoitajan vuoroa Kainuun ensihoidossa.

ensihoito
Ensihoitajat kuljettavat vanhusta paareissa ulos asunnosta.
Ensihoitajat Heikki Polojärvi ja Tarja Matilainen kohtaavat työssään paljon erilaisia ihmisiä ja tilanteita. Minidokkarissa seuraamme hetken työparin päivää. Video: Kimmo Hiltunen / Yle

Kajaani– Luvassa voi olla kiireinen päivä, tai sitten saatatte juoda kahvia koko päivän, varoittelee etukäteen Kainuun soten ensihoidon päällikkö Jukka Angerman.

Kello on puoli kahdeksan aamulla. Kainuun keskussairaalan ensihoidon tiloissa on vielä hiljaista, vaikka väkeä alkaakin rauhallisesti saapua paikalle.

Nämä ihmiset työskentelevät ammatissa, jossa yhtään tehtävää ei voi suunnitella etukäteen, eikä kaikki ole aina niin kuin luulee. Lisähaasteen työpäivään tuovat myös Kainuun pitkät välimatkat.

Jos he tekevät yhden virheen, voi seurauksena olla menetetty ihmishenki.

Tänään ei onneksi menetetty ketään.

Rauhallinen aamu

Ensihoidon henkilökunta kokoontuu vuoron aluksi ensihoidon autohalliin vuoronvaihtoa varten. Hallittu puoliympyrä on kuin elokuvista, vaikka mitään suurempaa ilmoitettavaa ei johdolta kentälle olekaan.

Elokuvamaisesta ympäristöstä loikataan takaisin arkeen. Kahvihuoneessa kerätään työporukan lottorinkiin rahaa ja kahvia kuluu kuin ylioppilasjuhlissa. Varovaista ja kahvintuoksuista naurua sekoittuu hiljaiseen ilmatilaan.

Välillä rajuksi yltyvä huumori on erittäin tärkeä työkalu ensihoidossa.

– Huumorilla on tärkeä rooli tässä työssä, tapahtuu se sitten työparin tai muun henkilökunnan kanssa. Kun työ on niin raskasta, niin on tärkeää aina hetkeksi päästää irti, ensihoitaja Heikki Polojärvi kertoo.

Ilmeisesti näin vakavaa työtä tekevän hoitajan pitäisi olla jatkuvasti vakava.

Tarja Matilainen

Joskus ambulanssissa hymyilevälle hoitajalle on tullut negatiivista palautetta.

– Ilmeisesti näin vakavaa työtä tekevän hoitajan pitäisi olla jatkuvasti vakava, toteaa Polojärven työpari Tarja Matilainen.

Perinteisesti aamulla oltaisiin jo tässä vaiheessa päästy liikkeelle. Kainuu on kuitenkin tänään rauhallinen. Liekö lähestyvä joulu rauhoittanut koko maakunnan?

Toisaalta rauhallisuus ei ole paha asia. Kun tällä kaksikolla on töitä, jossain on hätä.

Linjastolta tositoimiin

Kun päivä on rauhallinen, on aikaa hoitaa valmisteluja ja työhyvinvointia kuntoon.

Ensin tarkistetaan luonnollisesti, että ambulanssi on kunnossa. Tarja Matilainen ja Heikki Polojärvi käyvät läpi tarkasti jokaisen yksityiskohdan ja täydentävät uupuvat osat ja varastot.

Taukohuoneessa järjestetään pitkä palaveri, jossa puidaan koko osaston hyvinvointia ja käytännön asioita. Tiivistettynä voi sanoa, että palaveri on kuin missä tahansa muussakin työpaikassa. Epäkohdista huomautetaan ja keskustelua käydään aktiivisesti.

Tarja Matilainen ja Heikki Palojärvi ensihoidon autohallissa tarkistamassa ambulanssia
Tarja Matilainen ja Heikki Polojärvi eivät tee jatkuvasti töitä yhdessä, mutta luottamusta toisen ammattitaitoon löytyy.Kimmo Hiltunen / Yle

Kellon lähestyessä jo puolta päivää, aletaan ensihoidossa jo tarkkailla lounaslistoja ympäri Kajaania. Lounaalle lähdetään rennossa tunnelmassa.

Lounaspaikassa on tarjolla hyvät eväät pitkän työvuoron ensimmäiselle evästauolle. Koko päivän kestävä vuoroon sisältyvät myös tauot levolle, vaikka juuri nyt näyttää siltä, ettei päätä tarvitse laskea tyynyyn ainakaan seuraavien kymmenen tunnin aikana.

Pian tähän kuitenkin tulee muutos, sillä samalla hetkellä kun Polojärvi ja Matilainen ovat lastaamassa lounasta, alkavat molempien Virve-puhelimet laulaa.

Hälytys.

Luotettava kaveri

Ensihoidossa ei toimita vakituisilla työpareilla koko työuraa. Heikki Polojärvi ja Tarja Matilainen ovat nyt työskennelleet muutaman kuukauden ajan samassa vuorossa, mutta vaihtelevuutta työparien suhteen on.

– Paikat vaihtelevat paljon. Käymme välillä tekemässä vuoroja muuallakin maakunnassa, Polojärvi kertoo.

Kaksikko kuitenkin tuntee toisensa hyvin.

– Omaan työpariin pitää pystyä luottamaan, se on tärkeintä kun kentällä kahdestaan mennään, Polojärvi kertoo.

Ensihoitajat Heikki Polojärvi ja Tarja Matilainen.
Ensihoitajat Heikki Polojärvi ja Tarja Matilainen ovat työskennelleet muutaman kuukauden samassa vuorossa.Ville Muikkula / Yle

Matilainen nostaa työparistaan ensihoitajan tärkeimpiä piirteitä.

– Heikki on rauhallinen ja luotettava. Pystyn luottamaan siihen, että kun olemme kentällä, että hän ei hätäänny missään tilanteessa, vaan pystyy pitämään itsensä kasassa, Matilainen kuvailee.

Puheeksi nousevat myös Polojärven ajotaidot, kun ambulanssin vauhti nousee vilkkujen syttyessä.

– Ei tarvitse pistää turvavyötä tiukemmalle, vaan Heikki osaa liikkua turvallisesti ja vauhdikkaasti, Matilainen toteaa naurahtaen.

Kiireetöntä

Päivän teeman mukaisesti, myös ensimmäinen tehtävä osoittautuu kiireettömäksi. Muutaman kilometrin päässä Kajaanista kohti pohjoista on sattunut rekan ja henkilöauton peräänajo.

Viranomaisia on jo paikalla kun ambulanssi kaartaa onnettomuuspaikalle. Poliisi jututtaa henkilöautonkuljettajaa. Kolarin kohteena ollut auto on vähän matkan päässä ilman suurempia vaurioita. Takakontti on saanut ison kuopan, mutta auto vaikuttaa olevan ajokunnossa, kuten myös kuljettajakin.

Ambulanssi ja poliisiauto tien reunassa.
Ensimmäinen tehtävä osoittautui kiireettömäksi.Ville Muikkula / Yle

Tehtävä osoittautuu helpoksi. Ensihoito varmistaa henkilöautonkuljettajan hyvinvoinnin ja pääsee palaamaan pian takaisin lounaspaikkaan jatkamaan ruokailua.

Joskus asiat eivät kuitenkaan kulje näin sulavasti, ja asioista saattaa muodostua traumaattinenkin kokemus.

Kokemukset elämästä ja kuolemasta

– Kyllä kaikista raskain keikka on aina nuoren ihmisen kuolema, Tarja Matilainen kertoo mietteliäänä ja jatkaa.

– Varsinkin jos kyseessä on tehtävä, jossa pelastettavana on lapsi, joka voi olla vaikeasti vammautunut tai haavoittunut. Silloin ei hoideta pelkästään lasta, vaan myös vanhempia.

Kun viesti tällaisesta tehtävästä ilmoitetaan, nostaa se pakostakin sykettä.

– Yksi tähän vaikuttava tekijä on varmasti se, että tällaiset tehtävät ovat todella harvinaisia täällä Kainuussa. Sanotaanko, että jos yhdellä ensihoitajalla on saman vuoden aikana kahdesta kolmeen lapsitehtävää, on hänellä käynyt mahdottoman huono tuuri, Heikki Polojärvi jatkaa.

Vanhusten kanssa pitäisi olla vielä kun pystyy.

Heikki Polojärvi

Ikääntyvä Kainuu näkyy Kajaanissa pääosin päivystävälle kaksikolle.

– Noin 90 prosenttia keikoistamme liittyy ikäihmisiin, Polojärvi arvelee.

Yksinäisyys on läsnä kun hätäkeskukseen soitetaan.

Polojärvi on huolissaan iäkkäämmän Kainuun puolesta. Usein ensihoidon potilaiden kotona ei ole ketään muuta kuin vanhus.

– Täällä vanhukset ovat harmittavan yksin. Yksinäisyydestä seuraa se, että meille soitetaan kun ei ole ketään muuta kenelle voisi puhua, Polojärvi toteaa.

– Vanhusten kanssa pitäisi olla vielä kun pystyy. Olla lähellä ja läsnä.

Kainuun soten ensihoidossa onkin pyritty vähentämään yksinäisten ikäihmisten hoitotehtäviä yhden hoitajan ensihoitoyksiköllä.

"Porukalla tehdään ja puretaan"

Kriisityö on osa ensihoidon ryhmähengen ylläpitämistä.

– Viime vuosina työhyvinvointi on mennyt mielestäni parempaan suuntaan. Jos tulee rankka keikka, niin kerätään porukkaa kasaan ja pidetään defusing-palaveri jossa kaikki saavat purkaa tunteensa, Heikki Polojärvi kuvailee.

– Kun yhdessä tehdään, niin yhdessä myös puretaan. Silloin ei toivottavasti jäisi enää mitään kummittelemaan kun kotiin lähtee, Polojärvi jatkaa.

Tarja Matilainen muistelee, että uran alkuvaiheissa oli haastavaa päästää irti rankoista keikoista.

– Kyllä sitä huomasi usein miettivänsä, että olisiko voinut tehdä jotain eri tavalla. Se oli varmasti silloin vielä kokemattomuutta, Matilainen kertoo.

Kokemus on paras purkukeino, mutta apua löytyy vielä ensihoidon ulkopuoleltakin.

– Kyllä niitä raskaita aiheita voidaan käsitellä vielä vapaa-ajallakin, jos työkavereiden kanssa rentoudutaan. Viimeistään silloin kummituksista pääsee eroon, Polojärvi kertoo.

Olosuhteet muuttuvat

Työpäivä jatkuu. Ensihoitajat Heikki Polojärvi ja Tarja Matilainen saavat tukipyynnön siirtyä paikkaamaan Sotkamon ja Kuhmon vajaata miehitystä. Kahvit napataan mukaan ja auton nokka käännetään kohti itää.

Matkalla kuitenkin kaikki muuttuu. Puhelimeen tulee ilmoitus kiireellisestä tehtävästä: Kajaanissa iäkäs henkilö on alustavien tietojen mukaan ollut kaatuneena kotonaan kaksi päivää.

Auton vauhti kasvaa ja sireeni huutaa tasaiseen tahtiin.

Ambulanssi hälytysajossa.
Kohti kohdetta.Ville Muikkula / Yle

Paikalle saavutaan nopeasti. Kaatuneen omaiset ovat vastaanottamassa ambulanssia. Huoli näkyy omaisten kasvoista ja olemuksesta.

Ensihoito alkaa, kun hoitohenkilökunta saa siirrettyä asunnon eteisessä olevan jääkaapin pois edestään. Jääkaapin ovi on vuosien käytössä löystynyt ja pamahtaa suoraan Matilaista päähän, mutta se ei tehtävän jatkamista haittaa.

Miehen hengitys on raskasta, mutta hän vaikuttaa olevan pääosin kunnossa. Liikkuminen tekee kuitenkin kipeää. Autosta haetaan paarit ja mies nostetaan omaisten avustamana ambulanssin kyytiin.

Polojärvi ja Matilainen kertovat omaisille milloin kaatunutta pääsee katsomaan päivystykseen. Tämä on tärkeä osa omaisten hoitoa, on kyseessä sitten pieni lapsi tai iäkkäämpi ihminen.

"Kyllä siinä sanattomaksi jäi"

Aina omaisten huomioiminen ei ole helppoa.

– Oli tehtävä, jossa neljän lapsen isä oli kuollut. Hän oli samanikäinen kaveri kuin minä. Yritimme elvyttää häntä ja tehdä kaiken hänen pelastamisekseen, mutta mitään ei ollut tehtävissä, Heikki Polojärvi muistelee.

Polojärvi alkoi kirjoittaa kuljetukseen liittyviä tietoja ylös, kun edesmenneen kaksi lasta astelivat hänen vierellensä ja istuivat syliin.

– He kysyivät minulta: mihin isi on mennyt?

Kysymys veti miehen hiljaiseksi, mutta samalla hän tajusi ettei vastausta voinut kaunistella.

– Sanoin vain, että isä on kuollut. Ei siinä oikein muuta voinut ja osannut sanoa, Polojärvi kertoo.

Ambulanssista kioskiin ja takaisin

Heikki Polojärven ura ensihoidossa alkoi jo vuosia sitten. Ensihoitajan työ on ollut miehelle sydäntä lähellä, vaikka aina ei ole tuntunutkaan siltä.

– Jossain vaiheessa mietin, olisiko elämässä muutakin kuin ensihoito. Päädyin hakeutumaan R-kioskin yrittäjäksi ja sitä tulikin tehtyä kolme vuotta, Polojärvi kertoo.

Veri veti kuitenkin takaisin entiseen ammattiin.

– Tässä työssä parasta on arvaamattomuus. Koskaan ei tiedä, millainen päivä on tulossa, Polojärvi jatkaa.

Tarja Matilainen on työskennellyt ensihoidossa pian 17 vuotta.

– Koskaahan et voi keikkaa ajaa etukäteen. Täytyy lähteä sillä ajatuksella, että on puhdas paperi, jota täytetään sen mukaan, miten keikka etenee, Matilainen sanoo.

Yhtä kyytiä vietetty työura on katkennut vain äitiyslomaan ja koulutuksen edistämiseen. Matilainen kokeekin, että opiskelu on antanut hänelle täysin uusia työkaluja laadukaan hoitotyön ylläpitämiseen.

– Jotkut sanovat, että tieto lisää tuskaa, mutta ei se niin mene. Tieto päinvastoin vähentää tuskaa, Matilainen kuvailee.

Havainnot ja arviointi

Ambulanssi matkaa kohti päivystystä kaatunut mukanaan. Heikki Polojärvi siirtyy auton takaosaan, Tarja Matilainen hoitaa ajamisen.

Jos keikalle tultiin kiireellä, nyt voidaan jo hieman vähentää vauhtia. Polojärvi keskustelee kaatuneen kanssa ja yrittää selvittää erilaisten kysymysten kautta aikaa, jonka potilas on viettänyt lattialla.

Takaosassa meteli on hetkittäin suurta, joten kysymysten on oltava suoria ja tarkkoja.

– Vieläkö kessu maistuu? Polojärvi kysyy hiljaisuuden keskeltä.

Potilas ambulanssin kyydissä.
Heikki Polojärvi kyselee potilaalta tietoja.Ville Muikkula / Yle

Hän oli havainnoinut asunnosta tuhkakupin eteisestä.

– Ookko tänää ehtinyt käymään vielä tupakilla? Polojärvi jatkaa.

Kaatunut ei muista käyneensä. Polojärvi jatkaa utelemalla kellonaikaa, mutta aihe menee potilaalta hiukan ohi. Potilas kuitenkin tiedostaa olevansa ambulanssissa, joten jotain aavistuksia ympärillä kulkevasta maailmasta on.

Matka kohti Kainuun keskussairaalaa on tällä kertaa lyhyt, mutta Kainuussa matkatkin voivat venähtää valtaviksi. Silloin ensihoitajan roolissa alkaa kovien päätösten tekeminen.

Yllätyksenä lapsi

Tarja Matilainen muistelee kertaa, kun he saivat epäselvän, mutta kiireellisen sairaankuljetuspyynnön. Kyytiin tuli nainen, jota lähdettiin kuljettamaan kohti sairaalaa. Yhtäkkiä epäselvä kuljetuspyyntö saikin selvyyden.

Nainen oli viimeisillään raskaana ja synnytys oli käynnistynyt.

– Oman puolensa tähän tehtävään antoivat kielelliset ongelmat. Meillä ei ollut naisen kanssa lainkaan yhteistä kieltä, Matilainen kertoo.

Tilanne pakotti ensihoitajan siirtymään kätilön tehtäviin. Matilainen muistelee juuri tämän tehtävän olevan yksi hänen uransa ikimuistoisimmista.

– Lapsi syntyi terveenä ja voi hyvin, Matilainen toteaa hymyillen.

– Tehtäviä ei voi kirjoittaa etukäteen, vaan jokainen on aina oma tapauksensa, hän jatkaa.

Yöllä ne tapahtumat vasta alkavat

Kaatunut potilas toimitettiin päivystykseen, joten ensihoitajien Heikki Polojärven ja Tarja Matilaisen oli hyvä hetki palata takaisin ensihoidon omiin tiloihin puhdistamaan autoa.

Kun auton hoitotyöt on tehty, löytyy hyvä hetki hengähtää nopeasti taukohuoneessa. Lähestyvän joulun kunniaksi pöytä on täynnä joulutorttuja ja kahvi on tuoretta.

Koko vuorokauden kestävästä vuorosta on mennyt vain pieni osa. Viimeinen viikonloppu ennen jouluaattoa vaikuttaisi alkavan hyvin rauhallisissa tunnelmissa.

– On kyllä ollut rauhallista. Aamulla aavistelin, että tällaisella säällä tapahtuisi varmasti liikenneonnettomuuksia, mutta onneksi näin ei ole käynyt, Polojärvi toteaa.

Heikki Palojärvi ja Tarja Matilainen Kainuun soten ensihoidosta.
Heikki Polojärvi ja Tarja Matilainen ovat työskennelleet ensihoitajina jo useita vuosia.Kimmo Hiltunen / Yle

Ilta alkaa pimetä. Polojärvi ja Matikainen arvelevat illan tuovan huomattavasti enemmän kyytiläisiä kuin aamu, sillä illan pitäisi olla vilkkain pikkujoulu-päivä.

– Eiköhän sieltä tule sään tarjoamien olosuhteiden, tai virvoitusjuomien aiheuttamia kaatumisia ainakin muutama, Polojärvi veikkaa naurahtaen.

Kaksikon mielestä parasta heidän työssään on vaihtelevuus, jota tämä aamupäivä on edustanut parhaimmillaan.

– Koskaan ei voi tietää mitä vuorossa tulee tapahtumaan, Polojärvi tiivistää.

Matilainen nyökkää ja korostaa heidän työnsä monipuolisuutta.

– Ambulanssi on tavallaan liikkuva konttori, sen avulla pääsee poistumaan sisältä ja tekemään töitä ulkona, Matilainen jatkaa.

Ihmisten tapaaminen on avannut maailmaa.

– Tehtävissä tapaa erilaisia ja erinäköisiä ihmisiä, se on tässä se mukava puoli, Matilainen toteaa hymyillen.