yle.fi-etusivu

Marja Irjalan eläkesuunnitelmat sortuivat suureen suruun – nyt hän käyttää aikansa puolustamalla vammaisia, joille maksetaan viisi euroa päivässä

Oululainen tohtori Marja Irjala puhuu vimmaisesti vammaisten puolesta. Hän on sitä mieltä, että ihmisiä pidetään palkattomassa työssä, mikä on perusoikeuksien vastaista.

vammaiset
Marja Irjala
Marja Irjalan vammaisten työntekoa käsittelevä väitöskirja alkoi surutyönä, mutta aiheesta muodostui hänelle elämäntehtävä.Hanna Juopperi / Yle

Oulu

Marja Irjala oli toiminut yli kaksikymmentä vuotta pääsihteerinä lastensuojelu- sekä vammais- ja mielenterveysjärjestö Nuorten ystävissä. Työura alkoi olla loppusuoralla ja suunnitelmat eläkepäivien varalle olivat valmiina.

Ne kuitenkin sortuivat, kun Irjalaa kohtasi suuri suru. Reilun puolentoista vuoden aikana hän menetti sekä aviomiehensä että vanhempansa. Elämä mullistui täysin.

Läheisten kuoleman jälkeen Irjala päätti palata niiden asioiden äärelle, joiden parissa oli uransa tehnyt. Hän alkoi ajaa entistä vimmaisemmin vammaisten ja osatyökykyisten asiaa. Häntä ärsytti, että aiheesta oli aina puhuttava lakki kourassa.

Nämä ovat kuin armonpaloja, joilla monet vammaiset eivät pysty kustantamaan edes päivän lounasta.

Marja Irjala

Sen oli Irjalan mielestä muututtava, mutta ensiksi aihetta oli tutkittava lisää.

Irjala oli opiskellut aikanaan ekonomiksi, mutta nyt hän päätti hypätä uudestaan opiskelijamaailmaan. Hän lähti eläkkeelle jäätyään Tampereen yliopistoon opiskelemaan. Hänen päämärään oli päivittää aikanaan suoritetut kandidaatin paperit kasvatustieteen maisterin tutkintoon ja tehdä sen jälkeen väitöskirja.

– Elämääni jäi suuri aukko ja päätin toteuttaa äitini toivomuksen väitöskirjan tekemisestä.

Kului kolme vuotta ja tavoite oli suoritettu.

Viittomakielinen koti

Marja Irjalan toinen äidinkieli on viittomakieli, sillä hänen molemmat vanhempansa olivat kuuroja. Tästä huolimatta he olivat normaalisti työelämässä: isä työskenteli puuseppänä, äiti pesulassa.

Myöhemmin järjestötyössään Irjala alkoi ihmetellä miksi vammaisten työllistyminen on niin vaikeaa. Kotonaan hän oli nähnyt kuinka hänet omat vanhempansa olivat olleet normaalisti työssä kuulovammastaan huolimatta.

Aihe oli muutenkin tärkeä, sillä Irjalan aviomies Juhani oli kehitysvammaisten hoitolaitoksen johtaja. Vammaisten arki on siis ollut Irjalaa lähellä koko elämän ajan.

Korvaus 0–12 euroa/päivä

Marja Irjalaa harmittavat erityisesti vammaisten avotyöhön liittyvät ongelmat. Asiasta puhutaan Irjalan mielestä lakki kourassa, liian nöyrästi. Avotyötä ei tehdä työsuhteessa ja siitä saatava 0–12 euron työosuusraha on avustus toimintaan osallistumisesta. Se ei siis ole palkkaa. Keskimääräinen toiminta-avustus on noin viiden euron luokkaa päivässä.

Asenteet puistattavat minua.

Marja Irjala

Avotyöhön liittyvistä ongelmista on pidetty meteliä myös muuten. Esimerkiksi Kehitysvammaisten tukiliitto on nostanut asiaa esille. Työelämänasiantuntija Kari Vuorenpää kertoo, että toimintakeskusten kautta tehtävä avotyö on todellista ja oikeaa. Tavallisesti samasta työstä joku toinen saa oikeaa palkkaa.

– Meidän pitää tehdä jotakin tälle perinteelle. Enää ei pitäisi voida vammaisuuden perusteella toistaiseksi voimassa olevana käytäntönä teettää työtä ilman palkkaa.

Syksyllä esimerkiksi Helsingin Sanomat kertoi Tuusulan kunnan käytännöstä, (siirryt toiseen palveluun) jossa kehitysvammaiselle maksettiin avustusta kaksi euroa, mutta ruokakustannus oli viisi euroa. Vuorenpää tietää tapauksen, mutta toteaa, että Tuusula ei suinkaan ole ainoa kunta, joka toimii näin.

Marja Irjala kotimaisemissaan Oulussa
Marja Irjala sanoo haluavansa vaikuttaa jatkossa Suomen lisäksi myös Saksassa, jonka vammaistyöhön ja lakeihin hän perehtyi väitöskirjaansa tehdessään.Hanna Juopperi / Yle

Irjalaa ärsyttää. Hänen mielestään vammaisissa on olemassa työvoimareservi, jota ei Suomessa haluta hyödyntää kunnolla. Esimerkiksi Kehitysvammaisten tukiliitossa lasketaan, että Suomessa on nyt töissä noin 500 kehitysvammaista ja määrä voisi helposti olla kuusin-seitsemänkertainen.

Irjala viittaa amerikkalaiseen filosofiin Iris Marion Youngiin, joka puhuu marginalisoimisesta.

– Avotyö-sana kuulostaa positiiviselta, mutta en tykkää siitä ollenkaan. Tarkoitetaan näennäisesti hyvää, mutta tämä on pahinta sorron muotoa. Ihmisiä pidetään palkattomassa työssä, joka on ihmisen perusoikeuksien vastaista. Nämä ovat kuin armonpaloja, joilla monet vammaiset eivät pysty kustantamaan edes päivän lounasta.

Mallia Saksasta

Marja Irjala tutki väitöskirjassaan Suomen ja Saksan suhtautumista vammaisiin työntekijöihin. Hän vertaili kahden eri maan käytäntöjä, ja Saksa oli luonteva valinta, sillä hänen siskonsa on asunut maassa jo pitkään.

Saksassa on pitkät perinteet oppisopimuskoulutuksesta ja samanlaista mallia hän toivoisi myös Suomeen.

Irjala lainaisi Saksasta Suomeen myös kiintiölain. Se velvoittaa sakkomaksun uhalla palkkaamaan myös vammaisia työntekijöitä vähintään kahdenkymmenen työntekijän yrityksiin.

Oli hyvä, että sain tällaisen työn.

Antti Bäck

Hän kertoo nähneensä, kuinka vaikeavammaiset ihmiset ovat edenneet urallaan hyvin, kun vain ovat ensin päässeet työnsyrjään kiinni. Joukossa on todellisia huippuosaajia, hän kertoo.

Jos maksetaan palkkaa, niin työtehon pitää olla tietyllä tasolla.

Eveliina Pöyhönen

– Asenteet puistattavat minua. Luulemme, että vammaiset ovat joku homogeeninen ryhmä, vaikka vammaisuuden kirjo on valtava. Haluaisinkin, että pääsisimme vammaisuuden käsitteestä kokonaan pois ja puhuttaisiin vain toimintarajoitteisista ihmisistä. Vammainen ei aina ole osatyökykyinen. Hän voi olla huippuosaaja siinä työssä, mihin hän on kouluttautunut.

Päiväkodissa hyviä kokemuksia

Oululainen Antti Bäck tietää mistä Marja Irjala puhuu. Lievistä kehitysviivästymistä kärsinyt mies on itsekin ollut avotyössä ja sai silloin noin neljän euron päiväkorvauksen. Nyt hän on oikeassa palkkatyössä oululaisessa päiväkodissa ja se on miehen mielestä mahtavaa.

– Tykkään kauheasti olla täällä. Oli hyvä, että sain tällaisen työn.

Toimitilahuoltaja Antti Bäck leikkaa leipää päiväkodin keittiössä
Antti Bäck on toimitilahuoltaja, joka huolehtii oululaisen päiväkoti Taikatahdin keittiöstä ja siivouksesta. Hän on ollut samassa työpaikassa jo pian kahdeksan vuoden ajan.Hanna Juopperi / Yle

Antti Bäck on toimitilahuoltaja. Hän huolehtii päiväkodissa esimerkiksi keittiön ylläpidosta ja tilojen siisteydestä. Hän tekee osapäivätöitä ja saa siitä palkkaa eläkkeensä lisäksi. Ajatus siitä, että hänen pitäisi palata takaisin avotyöhön muutaman euron korvauksella, tuntuu miehestä kaukaiselta.

– Olisihan se ero aika kauhea.

Kaiken lisäksi Bäck kuuluu jo niin sanotusti päiväkodin kalustoon. Hän on ollut päiväkodissa töissä jo kohta kahdeksan vuotta, sanoo päiväkoti Taikatahdin toimitusjohtaja Liisa Lohilahti.

– Antti on kiinteä osa työyhteisöämme. Hän on mukana pikkujouluissa ja illanvietoissa, ja hän on ihan tasaväkinen työntekijä.

Bäck opiskeli itselleen ammatin oppisopimuksella ja tuli näin tutuksi päiväkodin ja henkilökunnan kanssa, Liisa Lohilahti sanoo.

– Kannatan oppisopimusjärjestelmää, kun siinä näkee, kuinka ihminen pystyy ottamaan työn haltuun, ja riskit ovat siinä vaiheessa pienet, koska lopullinen palkkaus tapahtuu vasta oppisopimuksen päätyttyä.

Päiväkodissa Bäckin työpanos on tärkeä. Jopa niin tärkeä, että hänelle haluttaisiin tarjota enemmänkin työtunteja, mutta se ei ole mahdollista ilman, että Bäck menettäisi osittaisen eläkkeensä.

Lakimuutoksia valmistellaan

Avotyöhön liittyvät ongelmat ovat olleet julkisuudessa paljon. Esimerkiksi vammaisjärjestöt ovat puhuneet jo pitkään siitä, että laki ei ole oikeudenmukainen ja vammaiset tekevät töitä yrityksissä saamatta siitä kuitenkaan oikeaa palkkaa. Ongelma on tiedostettu myös sosiaali- ja terveysministeriössä, sanoo sosiaalineuvos Eveliina Pöyhönen.

– Tämä on yksi syy siihen, että lainsäädäntöä ollaan muuttamassa. Vammaisia henkilöitä pitää kohdella yhdenvertaisesti vammattomien kanssa.

Marja Irjala
Marja Irjala tutki väitöskirjassaan Suomen ja Saksan suhtautumista vammaisiin työntekijöihin.Hanna Juopperi / Yle

Pöyhösen mukaan yksi merkittävimmistä uudistuksista koskisi avotyön muuttamista määräaikaiseksi, kun tähän asti avotyössä on voinut olla kuinka pitkään tahansa. Myös korvausten tasoa aiotaan yhtenäistää, vaikka niiden taso ei merkittävästi muuttuisi.

– Työosuusrahakäytäntö on kunnille vapaaehtoinen ja sen taso on vaihdellut, Pöyhönen sanoo.

Muutosta tarvitaan Pöyhösen mukaan erityisesti asenteissa, sillä lakiuudistuksessa on tarkoitus tasoittaa vammaisten tietä työsuhteiseen työhön.

Asia ei ole kuitenkaan ongelmaton, sillä osalla vammaisista saattaa olla alentunut työkyky, ja palkkatyössä työtehon pitää olla tietyllä tasolla.

– Heitäkin pitää tukea ensisijaisesti työsuhteiseen työhön. Meidän pitää miettiä, ketä tuetaan työsuhteiseen työhön, kenelle järjestetään toisenlaista tukea tai muuta mielekästä tekemistä elämään.

Laaja-alainen lakiuudistus koskee koko sosiaalihuollon työllistymistä tukevaa toimintaa ja osallisuuden edistämistä. Pöyhönen kertoo, että tämänhetkisen aikataulun mukaan hallituksen on määrä antaa siitä esityksensä ensi kesänä ja voimaan laki tulisi vuoden 2020 alusta.

Puhuja

Marja Irjala on kiertää nyt puhumassa toimintarajoitteisten palkkatyöstä erilaisissa tilaisuuksissa ympäri Suomea. Jatkossa hän aikoo ottaa osaa julkiseen keskusteluun myös Saksassa, jonka käytäntöihin hän tutustui väitöskirjaansa tehdessään.

Työnteolla on merkitystä elämänlaatuun. Sen tietää Irjala itsekin. Surutyöstä ja elämään tulleen tyhjiön täyttämisestä on tullut uusi elämäntehtävä.

Hänen eläkesuunnitelmansa muuttuivat, mutta liekki palaa taas. Kalenteriin tulee kutsuja puhujatilaisuuksiin jo seuraavan vuoden lopulle. Se hymyilyttää Irjalaa.