Hiljentymistä, joululauluja, muistoja – saattohoitokodissa joululla on aivan oma merkityksensä

Saattohoitokodissa joulua viettävälle Le Hai Bangille joulu tuo mieleen suloisia ja haikeita muistoja lapsuudesta.

saattohoito
kuoro laulaa kahvipöydässä istujille
Joululaulutilaisuus Terhokodissa.Mårten Lampén / Yle

Sairaalamuusikko säestää pianolla ja saattohoitokodin kuoro Terhoset aloittaa: ”On jouluyö, sen hiljaisuutta yksin kuuntelen…”

Pian lauluun yhtyvät muutkin paikalla olevat. Pöydissä on hoitajia, vapaaehtoisia, potilaita ja heidän omaisiaan, yhteensä parisenkymmentä henkeä.

Le Hai Bang laulaa tarkasti sävelen mukaan. Välillä hän hymyilee katsoessaan kuoroa, välillä hän lukee paperista jo unohtumaan päässeitä sanoja.

Välillä hän vaihtaa muutaman sanan tilaisuuteen tulleen ystävänsä kanssa.

”Äiti vähän fiksaili joulusafkoja vietnamilaisiksi”

Kolmekymppinen Le Bang on syntynyt Vietnamissa mutta hän tuli muutaman kuukauden ikäisenä Suomeen.

Potilas tukihenkilönsä kanssa Terhokodissa.
Le Hai BangMårten Lampen / Yle

Vaikka koti on buddhalainen, se ei ole estänyt Le Hain perhettä millään tavalla viettämästä joulua. Varsinkin perheen lapset olivat innokkaita laulamaan joululauluja, joita opittiin koulussa. Joulua olivat viettämässä vanhempien ja isovanhempien lisäksi neljä lasta ja joskus enokin.

Joululauluja Le Bang tapailee edelleen muististaan. ”Joulu on taas..” Miten se menikään? En muista enää.

Hän tarkastaa sanoja paperista. Ne ovat päässeet unohtumaan sairauden takia.

Le Bang hymyilee taas, kun hän muistelee jouluruokia kotonaan. Ne olivat perinteisiä suomalaisia ruokia mutta äiti vähän fiksaili niitä vietnamilaisiksi. Hyviä ne olivat, niin kuin lahjatkin, erityisesti ne lapsuuden leluautot.

Yhtäkkiä Le Bang muistaa, että pitääkin soittaa enolle, että tulee käymään.

”Voimme olla vierellä öitäkin”

Saattohoitoon erikoistuneessa Terhokodissa joulu on tärkeä perhejuhla, johon kuuluu paljon yhteisiä hetkiä. Yksi tärkeimmistä on puurojuhla. Siihen kutsutaan kaikki, joiden läheinen on kuollut Terhokodissa vuoden aikana. Juhlaan osallistuu yli kaksisataa läheistä, hoitajaa ja vapaaehtoisesta.

ihmisiä pöydän ääressä
Mårten Lampén / Yle

– Yritämme järjestää sellaisen juhlan, jossa korostetaan yhteenkuuluvuutta. Puurojuhlassa voi tavata tuttuja hoitajia ja vapaaehtoisia, sanoo vapaaehtoistoiminnan ohjaaja Hilkka Heikkilä-Granskog.

Potilaat kaipaavat yhteisiä hetkiä juuri jouluna, pääsiäisenä ja juhannuksena. Useimmat ovat viettäneet niitä perheensä kanssa, ja monille ne ovat edelleen hyvin tärkeitä juhlia.

Yhteisiä juhlia Terhokodissa olisi kuitenkin vaikea järjestää ellei apuna olisi vapaaehtoisia työntekijöitä. Vapaaehtoiset hoitavat sekä käytännön järjestelyitä että ovat läheisinä niille potilaille, joilla ei ole omaisia.

Armi Ellilä
Armi ElliläMårten Lampén / Yle

Armi Ellilä on ollut Terhokodissa vapaaehtoisena jo seitsemän vuotta. Vuosien aikana hän on nähnyt kuinka tärkeää potilaille on, että vierellä on joku toinen ihminen ja kuinka elämän loppumetreillä ihminen kaipaa yhä enemmän toisten läheisyyttä.

– Saatamme olla vierellä öitäkin ja ehkä lievittää pientä pelkoa, Armi Ellilä kertoo.

Varsinkin joulun aikaan Terhokodissa käy paljon omaisia. Vapaaehtoiset ovat tarvittaessa myös omaisten tukena mutta kenellekään ei tukea tyrkytetä.

– Me olemme tarjolla mutta emme ole tyrkyllä.

Joskus Ellilä istuu aulan kiikkutuolissa. Se on viesti siitä, että hän on käytettävissä.

Korjattu 22.12. klo 8:55. Jutun ensimmäisessä kappaleessa luki virheellisesti sairaalapastori. Kyseessä on sairaalamuusikko.