Titta Court kiertää Lapin syrjäkylissä ja kysyy ihmisiltä: Saanko tanssia olohuoneessasi?

Muutto pohjoiseen olisi voinut koitua tanssijanuralla kohtaloksi, mutta Titta Court alkoi näyttämöiden puutteessa tanssia missä vain.

tanssijat
Orvokki Lousujärven mökissä Niesissä elokuussa 2016 Lappiballadi-projektissa. Titta Court tanssii.
Eräs kohtaaminen on jäänyt Courtin mieleen toissa kesältä. He olivat silloin kuvaaja Heikkilän kanssa Lappiballadi-matkalla Niesissä. Mökin asukas Orvokki Lousujärvi pyysi vieraat sisään mökkiinsä. Hän toivoi Rantamökki-kappaletta ja istui itse leivinuunin viereen katsomaan. Courtin punaisen mekon helmat heilahtavat ja harmaa lankkulattia natisee kun hän hyppää kappaleen tahtiin. Lousujärvi huudahtaa: Rietas ko on hyvännäkönen. Voi helkatin pimhaus.Jaakko Heikkilä

Toukokuussa Sevettijärvellä oli vielä lähes metri lunta. Aivan Suomi-neidon päälaella porot ovat laiduntamassa ja vasomassa tunturien suojassa. Kello lähenee puoltayötä ja on edelleen valoisaa. Keskellä luonnonrauhaa puhelimen kaiuttimesta alkaa soida Vesa-Matti Loirin haikea tulkinta Lapin kesästä.

Silloin torniolainen tanssitaiteilija Titta Court aloittaa tanssin.

Tanssia tunturissa ovat katsomassa sevettijärveläinen porotilallinen Tanja Sanila ja hänen miehensä. Titta Court tanssii sammaloituneen kiven päällä ja valokuvaaja Jaakko Heikkilä ottaa kuvan.

– Se oli kuin SuomiLOVE. Pariskunta oli todella miettinyt, minkä kappaleen ja missä haluaa sen kuulla, Court sanoo.

Torniolaiset Titta Court ja Jaakko Heikkilä olivat kiertäneet koko päivän ympäri Sevettijärven kylää. He menivät tuntemattomien ihmisten koteihin ja pyysivät lupaa tanssia sekä kuvata. Taiteilijat eivät koskaan tiedä, millaisen vastaanoton he reissuillaan saavat. Harvoin tanssista kuitenkaan kieltäydytään. Monet myös antavat luvan ottaa kuvia.

Sevettijärvellä vietetyn päivän viimeinen talo on Sanilan pariskunnan koti. Heikkilä on opettanut Tanja Sanilalle aikaisemmin valokuvausta ja pariskunta on tarjonnut matkaajille yöpaikkaa. Court ja Heikkilä tekevät heille saman tarjouksen kuin muillekin: Saammeko tanssia ja valokuvata?

Lupa heltiää, mutta tällä kertaa tanssipaikkana ei olekaan koti. Pariskunnalla on mielessään erityinen miljöö, jonne pääsee vain moottorikelkalla. Porotilalliset lähtevät ruokkimaan porojaan ja Court ja Heikkilä hyppäävät reessä olevien heinäkuormien päälle. Tunturien suojaan saavuttaessa vastassa on porolauma sekä vastasyntynyt poron vasa.

Porojen ruokintareissu Tanja Sanilan ja hänen miehensä kanssa Sevettijärven tuntureilla. Lappiballadi-projektissa Titta Court tanssii.
Titta Court tanssii Sevettijärvellä tunturimaisemassa. Porotilallinen Tanja Sanila katsoo tanssia miehensä kanssa.Jaakko Heikkilä

Porot ruokailevat ja pariskunta istahtaa lumen alta pilkistävien kivien päälle. Court on pyytänyt paria miettimään musiikkikappaleen, jonka tahtiin hän tanssii. Lapin lakeuksilla ongelmana on löytää verkkoyhteys puhelimeen. Nytkin he ajavat ensin tunturin päälle etsimään verkkoyhteyttä. Lopulta musiikki saadaan ladatuksi ja esitys voi alkaa.

– Porot olivat todella lähellä meitä vaikka niitä ei kuvassa näy. Oli myös jo myöhä, mutta silti aivan valoisaa, Court sanoo.

Court ja Heikkilä ovat seikkailleet Lapissa lukuisia kertoja. Yksi reissu kestää 2–3 viikkoa. He kyläilevät ventovieraiden ihmisten luona ja monesti myös saavat majapaikan tapaamiensa ihmisten luona tai avulla. Kyseessä on kaksikon Lappiballadi-projekti. Siinä yhdelle ihmiselle tarjotaan tanssi heidän kotonaan ja Heikkilä ottaa tilanteesta kuvia ja videoita.

Porot olivat todella lähellä.

Titta Court

Kolme vuotta sitten Court haki Taiteen edistämiskeskukselta rahoituksen Lapin kylissä ja ihmisten kotona esitettävään tanssiprojektiin. Hänen piti miettiä: Voiko taidetta tarjota vain yhdelle ihmiselle kerrallaan? Katsojaluvut eivät välttämättä kerro, kuinka vaikuttava esitys on ollut. Harvoin katsojan henkilökohtaisen palautteen saa kuulla suoraan esityksen jälkeen. Court saa.

Hän toteaa saavansa paljon enemmän aikaiseksi esiintyessään yhdelle.

– Minua ei tyydytä, että vain tanssin ja luon upean maailman. Pyrin aina vuorovaikutukseen yleisön kanssa, mutta Lappiballadissa se on vielä välittömämpää.

Kun Court tanssii ihmisten kotona, hän on fyysisesti lähellä. Ihmiset istuvat ja katsovat. Ennen tanssia ja musiikkikappaletta juodaan kahvit. Jutellaan niitä näitä. Puhutaan myös suruista ja kipeistä asioista. Taiteilijakaksikko viettää ihmisten kodeissa useita tunteja. Court tanssii aina asukkaan toivoman kappaleen. Hän tunnustelee kodin ja tilanteen tunnelmaa. Tanssi syntyy hetkessä ja liikkeet kumpuavat ihmisistä.

– En tiedä itsekään mitä tanssissa tapahtuu. Ennen tanssia yleensä keskustellaan aivan muusta kuin sen jälkeen. Ihan kuin tulisimme kavereiksi, Court sanoo. Tanssin jälkeen juodaan toiset kahvit.

Tanssi telkkarin ja sohvan välissä

– Kop kop. Onko ketään kotona?

Lapissa pienissä kylissä on tavanomaista, että ovet eivät ole lukossa. Harvassa talossa on ovikello tai sitä ei käytetä. Tapana on kopauttaa ovella ja huudella isäntäväkeä kuistilla. Jos ovet ovat auki, tanssija Titta Court ja valokuvaaja Jaakko Heikkilä astuvat aina peremmälle.

Court ja Heikkilä ajavat pitkin pikkuteitä ja etsivät taloja. Kun molemmilla on tunne, että talo on sopiva, he pysähtyvät. He pitävät vanhoista taloista. Toissa kesänä elokuussa Court ja Heikkilä liikkuivat Keski-Lapissa Niesin kylässä. He pysähtyivät rannassa olevan omakotitalon pihaan. Portailla oli juuri maasta nostettuja perunoita säkeissä.

Tuvassa heitä vastassa oli Lauri Holmi. Court ja Heikkilä esittelivät itsensä ja kertoivat asiansa.

– Saanko tanssia sinulle? Ja valokuvata?

– Totta kai, Holmi vastaa.

Siitä juttu lähtee. Ensin Holmi pyytää heidät kahville. Mies rullaa mattoja pois lattialta. Court aloittaa tanssin ja Holmi katselee esitystä sohvalla tyytyväisen näköisenä.

Lauri Holmin mökki Niesissä, elokuu 2016. Titta Court tanssii. Lappiballadi-projekti.
Lauri Holmi katsoo Titta Courtin tanssiesitystä.Jaakko Heikkilä

Joka kerta kun Court ja Heikkilä valitsevat talon, heitä jännittää vähän; mitä tällä kertaa tapahtuu ja minkälaisen vastaanoton saamme. Court pitää päiväkirjaa jokaisesta kohtaamisesta. Ihmiset antavat heti palautetta taiteilijoiden vierailusta:

– Hienoa, että tuotte taidetta koteihin.

– Olen käynyt teatterissa, oopperaa katsomassa ja konserteissa, mutta parasta on kyllä tanssi kotona.

Näyttämöllä katsoja ja esiintyjä ovat eri tilassa. Ihmisten kotona Court tanssii keittiössä tai olohuoneessa, metrin tai puolentoista metrin päässä katsojasta.

– Telkkarin ja sohvan välissä, Court sanoo.

Court on tanssinut paljon myös julkisissa tiloissa ja kaduilla. Kaduilla ihmiset vilkuilevat esitystä silmäkulmista. Harva uskaltaa pysähtyä katsomaan tanssimista.

– Kodeissa ihmisillä ei ole yhtään vaikea katsoa. Ehkä omassa kodissa on turva ja helppo olla. Myös palaute tulee saman tien, se on konstailematonta.

Suurin osa Courtin ja Heikkilän kohtaamista ihmisistä on iäkkäämpiä. Monesti juttutuokiot ovat niin antoisia, että Court ja Heikkilä eivät malttaisi millään jatkaa matkaa.

Lauri Holmi vinkkaa kaksikolle seuraavan kodin, jossa heidän kannattaisi piipahtaa. He pakkaavat tavaransa ja ajavat Holmin neuvomaa reittiä. Sama tuttu jännitys pyörii kaksikon iholla.

Talo löytyy ja he koputtelevat Niesijärven rannalla sijaitsevan talon porstuassa ja huhuilevat: Onko ketään kotona?

Lapissa piti vain käydä

Titta Court avaa Tornion Laivaniemessä oman tanssistudionsa oven. Kotiovelta piharakennukseen on matkaa vain parikymmentä metriä. Avara, puuverhoiltu tila on tyhjä. Seinällä on monta riviä cd-levyjä. Varpaiden ja muovimaton alla tuntuu mukavasti lattialämmitys. Court riisuu sukat jaloistaan ja aloittaa tanssin – totta kai katsojan toivoman kappaleen mukaan.

Court on valmistunut Helsingin teatterikorkeakoulusta tanssitaiteen maisteriksi vuonna 1991. Siihen aikaan moni ajatteli, että tanssijan työtä voi tehdä vain Helsingissä, vain tietyillä lavoilla. Nuoren maisterin matka päätyi kuitenkin takaisin synnyinseudulle Lappiin. Court ja moni muu todistavat, että ammattitanssija voi työskennellä myös Helsingin ulkopuolella. Tanssi olohuoneessa, telkkarin ja sohvan välissä, ei ollut nuoren maisterin mielessä alusta asti. Tanssi näyttämöiden ulkopuolella alkoi pakon sanelemana.

Court sanoo “roudanneensa” englantilaisen miehensä, Johnin, Lappiin. Court oli raskaana ja hänen ajatuksenaan oli synnyttää esikoinen kotiseudulla, lähellä vanhempiaan Sodankylässä. Pariskunta kuitenkin ihastui Tornioon, joka on aivan Ruotsin rajalla. Lopulta lehti-ilmoituksen ansiosta pariskunnalle tarjottiin vanhaa taloa ostettavaksi Tornion Laivaniemestä. Oma merenrantatontti houkutteli. Samoin piharakennukset, joissa kummallekin olisi työtilaa.

– En ole ikinä asunut missään näin kauan. Olemme asuneet nyt täällä 17 vuotta, Court sanoo.

Yksi tärkeä syy pohjoiseen asettumiseen on tanssistudio, jossa Court käy joka päivä – tanssimassa, lukemassa, kirjoittamassa tai nukkumassa päiväunet. Työtä tanssijana ei löytynyt heti Tornioon muuton jälkeen. Torniossa ei ollut ryhmiä, joihin hakea, tai oikeastaan edes näyttämöä, missä olisi nähty tanssia. Saati koreografeja. Court alkoi kasvattaa yleisöä tanssiin. Tanssipaikoiksi kävivät kadut, julkiset tilat tai oikeastaan mikä paikka vain.

Titta Court
Tanssitaiteilija Titta Court asuu miehensä kanssa Torniossa. Heidän kotoaan on muutaman sadan metrin matka meren rantaan.Minna Aula / Yle

Courtille ei ole tullut vielä vastaan paikkaa, mihin ei voisi mennä tanssimaan. Saunaan, joelle, vessaan, kirjastoon, kyläkauppaan, tunturin päälle, psykiatriseen sairaalaan ja ihmisten koteihin Lapin kylissä. Hänellä on mukanaan punainen matkalaukku, jossa on teksti "Tanssitaiteilijan vastaanotto". Laukusta löytyy erilaisia esiintymisasuja. Viimeisimmäksi Court meni laukkunsa kanssa kuukaudeksi palvelutaloon. Ikäihmisten kanssa vietetty aika avasi Courtin silmät näkemään, kuinka paljon yksinäisyyttä ja odottelua vanhuuteen voi liittyä.

“Syyään ja nukutaan, syyään ja nukutaan”

Hoitokodin arjessa hoitajilla on usein kiire. Asukkailla sen sijaan aikaa on liikaakin. Tanssija Titta Court asui kuukauden ajan torniolaisessa palvelukodissa ja piti tanssitaiteilijan vastaanottoa auki usein.

– Syyään ja nukutaan, syyään ja nukutaan. Minulle sanottiin, että kun nukkuu, niin aika menee nopeammin.

Asiakkaiden toivekappaleet soivat ja Court tanssi aina erilaisessa esiintymisasussa. Jonkin ajan päästä Court huomasi, että vastaanotto tepsi. Esimerkiksi eräs muistisairas ihminen ei päästänyt aluksi häntä lähelleen ollenkaan. Kontaktia oli vaikea luoda. Kuukauden jälkeen ja hyvästien aikana tanssija ja asukas kuitenkin halasivat poski poskea vasten.

– Minut oli hyväksytty ja tunnistettiin jo kaukaa. Tämä henkilö sanoi minulle, että sinä olet hyvä ihminen ja kyllä sinä saat täällä käydä.

Tanssitaiteilijan läsnäolo tarjosi monelle vanhukselle juttukaverin – ja moni nukkui myös vähemmän päiväunia, koska ajan kulumisen odottelun sijaan talossa oli hieman säpinää. Courtin mukaan myös hoitajat olivat tyytyväisiä. Asukkailla oli jotakin mitä odottaa ja selkeitä hyviä vaikutuksia on ollut havaittavissa.

Titta Court ja punainen matkalaukku.
Punainen matkalaukku seuraa Titta Courtia paikasta toiseen.Risto Koskinen / Yle

Lapin Taidetoimikunnassa on parhaillaan käynnissä projekti, jossa etsitään uusia työllistymismahdollisuuksia hyvinvoinnin alalla. Hyvinvointivaikutukset ja yhteisötaiteen menetelmät pyritään liittämään myös osaksi taideopintoja. Courtin työskentelytapa vie tanssin ihmisiä lähelle. Samalla myös hän itse pääsee ihmisiä lähelle. Useissa Courtin kuulemissa tarinoissa mukana on yksinäisyys.

Kaikki palvelukotien asukkaat eivät ole niin onnekkaita, että heillä kävisi vieraita.

– Joillakin omaiset asuvat lähellä ja käyvät usein. Toisilla ei käy ketään, Court sanoo.

Court on pysähtynyt ajattelemaan omaan vanhuuttaan.

– Missähän minun lapset sitten ovat? Varmaan jossakin ympäri maailmaa. Käyköhän minun luonani ketään, jos menen vanhainkotiin?

Hoitokodin arki on pitkälti odottelua. Yksi on päiväunilla, toinen odottaa vieraita ja joku taas iltapäiväkahveja. Odotetaan myös viimeistä lepoa.

– On surullista, jos loppuelämä on odottelua. Yhdessä vaiheessa totesin itsekseni, että luoja varjele minut vanhuudelta ja vanhainkodilta.

Joillakin omaiset asuvat lähellä ja käyvät usein. Toisilla ei käy ketään.

Titta Court

Torniossa asuva tanssitaiteilija täyttää ensi vuonna 50 vuotta. Hän aikoo paeta hiljaisuusretriittiin − tai jonnekin.

− Haaveeni on tanssia vielä 80-vuotiaanakin. Tanssin, vaikka vain yksi sormi liikkuisi. Sekin voi olla vaikuttavaa, Court sanoo.

Tanssijalla voisi olla ikäkriisi. Kun työkaluna on keho, on mentävä sen ehdoilla. Court kuitenkin kieltää kriisin olemassaolon naurun kera. Kymmenen vuotta sitten kipuilua iän vuoksi oli. Hän katsoi silloin 50-vuotiaita kollegoitaan ihaillen. He kukoistivat. Saman voi sanoa Courtista nyt. Takana on työntäyteinen ja antoisa tanssin vuosi.

Lappiballadi tulee saamaan jatkoa. Keväällä Court ja valokuvaaja Jaakko Heikkilä jälleen pakkaavat auton ja lähtevät seikkailulle Lapin kyliin.

– Tästä ei malta päästää irti ikinä. Meillä on vielä monta taloa ja kylää käymättä.

Korjattu Titta Courtin asuinpaikka 2.1.2018 kello 11:06.