Lukijat kertovat: Kaikille ei tule joulu kultainen – "Perhejoulu on salaa itkemistä ja hampaiden kiristelyä"

Moni kyselyyn vastannut haaveilee omannäköisestä joulusta, mutta päätyy silti jatkamaan perinteitä negatiivisista tunteista huolimatta.

joulu
Ahdistunut, stressaantunut mies jouluna alla.
Tommaso Altamura / AOP

Kysyimme joulun alla teiltä, ahdistaako joulu vanhempien luona. Saimme lähemmäs 150 vastausta. Niistä käy ilmi, että joulu ei ole kaikille vuoden ihaninta aikaa, vaikka sen puitteet olisivatkin ainakin pintapuolisesti kunnossa.

Olemme koonneet lähettämiänne tosielämän joulutarinoita tähän juttuun.

"Viettäisin kaikista mieluummin joulua yksin. Joululla ei ole minulle mitään merkitystä. Söisin pizzaa ja joisin punaviiniä kaikessa rauhassa, stressaamatta mistään. Näin vain ei voi olla."

Psykoterapeutti Nora Lindgren psykoterapiakeskus Vastaamosta ei ihmettele vastausten suurta määrää. Jouluun liittyvä stressi ja ahdistus on aihe, joka on pinnalla hänen asiakastapaamisissaan aina loppuvuodesta.

Perhe- ja parisuhdeterapeuttina työskentelevä Lindgren palaa monen kollegansa lailla heti välipäiviksi töihin. Tiiviisti yhdessä vietettyjen joulunpyhien jälkeen mielenterveyden ammattilaisille on kysyntää.

– Jouluun liitetään meidän yhteiskunnassamme niin paljon odotuksia. Siihen valmistaudutaan pitkin syksyä, ja moni ajattelee, että jouluna kaikki ovat onnellisia.

Ja sitten ei välttämättä käykään niin.

"Meillä perhesuhteet ovat aina olleet vaikeat. Pienestä asti minua on ahdistanut ajatus siitä, että jouluaatosta tapaninpäivään asti tulee viettää perheen kesken eikä kavereita saa 'häiritä'. Vanhempien luona vierailu jouluna on kiusallista ja epäluontevaa, onnea on, kun joulu on ohitse."

"Yleensä stressi joulunvietosta alkaa jo hiipiä mieleen lokakuulla, joulukuun alussa se kääntyy ahdistukseksi. Aikuiselle sinkkunaiselle ei ole meidän perheessämme mitään hyväksyttävää syytä jäädä pois joulunvietosta. Jos et tule, saat kuulla olevasi välinpitämätön ja vaikea ihminen, alkaa murjottaminen ja täydellinen eristäminen, tai vaihtoehtoisesti puhelinterrorismi (soitetaan vähän väliä). Jos tulet, lopputulos on kuitenkin sama, onnistut olemaan se, joka pilaa koko joulun, tai saa kantaa ainakin syyn siitä niskoillaan. Joka joulu ensimmäiset riidat on käyty jo ennen joulurauhan julistusta, sen jälkeen kaikki on enää salaa itkemistä ja hampaiden kiristelyä."

Tekstisitaatti

Joulu muiden nurkissa, toisten säännöin

Monista vastauksista kävi ilmi, että mielipahaa tai suoranaista ahdistusta aiheuttaa eniten se, missä joulun viettää. Moni haluaisi viettää joulunsa omassa kodissaan, mutta päätyy jatkamaan hampaat irvessä vuosikymmeniä vanhoja jouluperinteitä satojen kilometrien päähän.

"Vanhempieni luona käyminen on aina raskasta. Äitini ei ole kovin vieraanvarainen: hänellä on kirjoittamattomia sääntöjä, joita myös vieraiden täytyy osata noudattaa. Eteisen kynnykselle ei saa astua ulkokengillä. Jos lattialta löytyy kuivahtanut kahvitippa, hän syyttää muita sotkemisesta ja pohtii ääneen kukakohan oli syyllinen. Astiat täytyy huuhdella tarkasti ennen tiskariin laittamista, suihkukaappi täytyy kuivata käytön jälkeen. Ja lista on loputon... Eniten käy sääliksi miestäni, joka ei voi kaikkia sääntöjä tietää. Stressaan äitini ja mieheni välejä niin paljon, että kotiin tullessa olen uupunut useamman viikon."

"Joka vuosi kun olen ollut joulun vanhemmilla sisarusporukan kanssa, olen vain odottanut, että suoritus on tehty ja pääsen kotiin rauhoittumaan joulunviettoon. Kauheaa säätöä ja teennäistä pönöttämistä. Pakko ostaa jotkut tarpeettomat lahjat muille ja samaten saan kaikkea tarpeetonta. Parempi olisi olla antamatta mitään tai vaikka konserttiliput. Hirveä vaiva tehdä ruoat, joista kukaan ei hirveästi edes välitä. Kaikki kun on vaan pakko suorittaa, niin kuin kuuluu."

Tekstisitaatti

"Etukäteen tehdään sotasuunnitelma, kuka saa meidät minäkin päivänä. Me juoksemme sitten muiden pillien mukaan. Aatto siellä, joulupäivä täällä ja tapaninpäivä vielä tuolla, ennen kuin saa lähteä kotiin lepäämään ja palautumaan joulusta. Kaikilla muilla on joulun rauha, paitsi meillä."

Psykoterapeutti Lindgren tunnistaa ihmisten tarpeen pitää kiinni perinteistä – luovathan ne kaikessa ikävyydessäänkin jonkinlaista turvaa ja jatkuvuutta. Joululla on tuttu kaava, jonka mukaan edetään vuodesta toiseen, vaikkei kukaan enää tuntisi oloaan luontevaksi.

Hän epäilee, ettei edes kaikista lähimpien joulunviettoa uskalleta kyseenalaistaa.

– Voi olla, että nykypäivänäkin on liian vaikea puhua siitä, mitä ihmiset oikeasti joulultaan haluavat. Ehkä halutaan olla yhdessä, mutta millä tavalla. Se keskustelu jää monelta käymättä, kun ei uskalleta avata suuta, Lindgren sanoo.

"Koen, että joudun väkisin miellyttämään ja muistamaan sukulaisia. Kenenkään luona ehdi viettää niin paljon aikaa kuin kyseinen sukulainen toivoisi, kun itse haluan vain päästä omaan kotiini."

"Ehkä ensi vuonna kokeilen joulua yksin, mutta ainakin vielä tänä jouluna menen esittämään yhteistä näytelmäämme. Itse en kaipaa jouluna lahjoja, rutiineja tai tiettyjä ruokia. Haluaisin vain olla ja nauttia olostani. On ahdistavaa mennä vanhempieni luokse seuraamaan, miten joulua tulee heidän mielestään suorittaa.".

Tekstisitaatti

Olisiko aika kyseenalaistaa se vanha tuttu kaava?

Joissain perheissä perinteinen joulu tuttuine traditioineen saattaa olla ajan myötä merkityksensä menettänyt illuusio, jota moni ei välttämättä edes kaipaa.

Aikuiseksi kasvaneet lapset olettavat vanhempiensa haluavan pitää kiinni perinteistä ja vanhemmat puolestaan ajattelevat jälkikasvunsa haikailevan jonkinlaista tarttumapintaa lapsuudenjouluihin.

"Tyttäreni sanoi minulle juuri, että hän haluaisi viettää joulun kahdestaan kotona minun kanssani. Aikaisemmin olen ajatellut, että menemme mummojen luokse hänenkin takiaan, että hänen joulunsa ei mene pilalle, kun ei näkisi sukulaisia. Jännä, että lapsetkin osaavat toivoa rauhallista joulua pelkän vanhemman seurassa."

"Inhoan sitä että kaiken pitäisi olla niin kuin lapsuudessa ja toistetaan samoja vanhoja kaavoja joka Joulu. Minua kohdellaan kuin pikkulasta vaikka olen 24-vuotias. Haluaisin viettää Joulun omassa kodissamme mieheni kanssa ja joskus vielä rohkaistun siihen."

Ja kuinka moni on muistanut kysyä isovanhemmilta, millaisen joulun he itse haluaisivat viettää?

"Olen mummi ja koen, että lapset katsovat velvollisuudekseen tulla mummolaan jouluna jossain vaiheessa. Heillä on omat perheet ja omat menot. Olen ilmoittanut, että jokainen tekee, miten itselle sopii. Jokainen viettää joulun omalla tavallaan. Silti osa haluaa tulla mummolaan ja odottaa, että jaksan tehdä joulun. Ehdotin viimeksi, että jokainen tuo jotain ruokaa ja teen perinteiset. Se meni hyvin. Nyt ilmoitin saman, eli jokainen viettää, miten itselle sopii. Täällä kaikki haluavat käydä silti."

"Stressaan joulusta, koska lapseni tulevat laumana passattavaksi ja kinaamaan. Pysyisivät omissa kodeissaan."

Joulunviettoa perhe Britannia
Monen kuvitelmissa joulu on yhtä täydellistä kuin tässä siloitellussa kuvapankkikuvassa. Todellisuus on usein jotain toista.Jacob Lund / AOP

"En kutsu lastani ja lapsenlapsiani kotiini jouluksi. Menen johonkin laskettelukeskukseen, kylpylään, maatilamajoitukseen tai hiihtopaikkaan valmiiseen majoitukseen, valmiin ruuan ääreen. Kutsun sinne lapseni ja lapsenlapseni, sukulaisiani, tuttaviani käymään. Tulevat, jos haluavat tulla, kahville tai syömään omalla kustannuksellaan. Yleensä eivät tule, vaan hekin haluavat viettää ja nauttia oman joulunsa omien harrastustensa ja tottumuksiensa parissa."

Lindgren kannustaa ihmisiä terveeseen itsekkyyteen, vaikka tietää, ettei se ole helppoa. Jo pelkkä sana itsekäs on sellainen, joka herättää monenlaisia tunteita.

– Jotta joulu ei olisi vaan suoriutumista, on syytä tunnistaa omat tarpeet ja toimia niiden mukaan. Toki pitää ja saa olla sen verran itsekäs, että tekee myös niitä asioita, jotka ovat itselle tärkeitä.

"Tämä syksy on ollut vaikea ja raskas, ja ylipäätään koko ajatus joulusta on tuntunut ylivoimaisen vastenmieliseltä. Lopulta läheisten ja terapeutin kannustamana päätin, että tänä jouluna en mene vanhempieni luokse. Äiti yritti taivutella moneen kertaan, että jos kuitenkin vielä harkitsisin. Pidin pääni, koska nimenomaan halusin olla yksin ja rauhassa tapaamatta ketään ja joutumatta nyhjäämään toisten nurkissa."

"Lopetin stressaamisen 33 vuotta sitten, kun ensimmäinen lapsemme syntyi ja olimme juosseet jouluaaton neljässä eri paikassa. Sen jälkeen tein selväksi, että loput joulut vietämme kotona. Helpotti kummasti enkä ole katunut. Kaikki silloiset isovanhemmat ymmärsivät ja hyväksyivät valintamme."

Tekstisitaatti

Rohkeus vaatia omannäköinen joulu poistaa stressin

Vastausten joukossa oli mukana myös useita entisiä joulustressaajia. Ahdistus ei luikertele enää osaksi pyhiä, jos on uskaltanut rakentaa joulunvietosta omanlaisensa.

"En, koska emme ole jouluna kummankaan vanhempien luona. Jouluaatto ollaan kotona yöpuvuissa, joulupäivänä vieraillaan mummolat päiväseltään, jos viitsitään. On juteltu jo vuosia sitten selväksi, että haluamme aaton olla lasten kanssa rauhassa ilman aikatauluja ja velvollisuuksia."

"Oman äitini luona joulun viettäminen ei rassaa, koska annamme toisillemme tilaa. Teemme juttuja yhdessä ja onneksi kumpikaan ei pidä perinteisistä jouluruuista – siispä saamme luoda ihan omanlaisen joulun. Olen todellakin onnekas, ettei joulusta ole tullut meille ongelmaa. Olen viettänyt myös yksin jouluni, ja äitini on sen hyvin ymmärtänyt. Kun ei näe joka joulu, on vaihteeksi kiva viettää aikaa yhdessä. Sääliksi käy ystäväni, joka velvoitetaan tulemaan joka joulu oman äitinsä luokse. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Tänäkin vuonna neljä päivää stressaavaa yhdessäoloa ja jatkuvaa valitusta... Häpeämättä voin todeta olevani tosi onnekas!"

Nainen joulu musiikinkuuntelu.
Rauha on asia, jota moni kyselyyn vastannut joulultaan kertoi toivovansa muttei sitä kuitenkaan saa. AOP

"En stressaa joulusta, koska vietän jouluni kumppanini kanssa kaksin. En ylipäätään ymmärrä, miksi joulunvietto vanhempien luona olisi pakollista. Aikuisten ihmisten tulee saada päättää, kenen kanssa ja missä haluavat juhlapyhiä viettää. Yhdessäolo velvollisuuden vuoksi aiheuttaa vain ahdistusta."

"Aiemmin joulu stressasi pahastikin. Kyllästyin kokonaan katselemaan humalaisten toikkarointia ja huutoa. Minulle joulu on lämmin ja pyhäkin juhla, joten päätin (vaikka tiesin loukkaavani vanhempiani), etten enää vietä joulua heidän kanssaan. Nyt saan viettää joulua kotonani ja se on minun näköiseni: rauhaa, musiikkia, hyvää ruokaa ja lämpöä ja rakkautta."

Lindgren epäilee, että moni on kyseenalaistanut perinteisen perhejoulun aiemminkin, mutta nyt sosiaalisen median aikakaudella siitä on tullut aiempaa näkyvämpää ja sitä kautta myös hyväksyttävämpää.

– Vaihtoehtoja joulunviettoon on monenlaisia. Toiset viettävät sen ystävien kanssa, jotkut lähtevät reissuun ja sitten on niitäkin, jotka haluavat olla yksin kotona. Kaikki ne ovat yhtä hyviä, vaikka meidän kulttuurissa edelleen korostetaan sitä tiettyä perinteistä tapaa viettää joulua.

Tekstisitaatti

"Inhoan perhejoulua. Olen aina inhonnut pakotettua joulunviettoa (ensimmäiset dokumentoidut todisteet ovat ajalta kun olen ollut 7-vuotias), mutta vasta kolmikymppisenä olen uskaltanut jättää ihan rehellisesti menemättä. Minua ei kiinnosta jouluruoka (tänä jouluna aion syödä sushia), vihaan joulun kaupallisuutta, enkä osta ensimmäistäkään lahjaa. Haluan olla kotona rakkaani kanssa ja katsoa Netflixiä."

Niille, jotka ovat valinneet ehkä vastentahtoisesti joulunvieton sukulaisten kanssa, psykoterapeutti Nora Lindgren antaa vinkin.

– Kannattaa pysähtyä kuuntelemaan omia tarpeita ja puhumaan niistä ääneen. Kaikki eivät voi saada kaikkea, mutta jos joulua vietetään yhdessä, siihen kuuluu se, että yhdessä myös joustetaan.

Lisää aiheesta:

Leimahtaako teidänkin joulupöydässä aina riita? Ei hätää, neuvoo kiivasta kiistelyä rakastava ranskalainen