"Onhan suomalaisilla perheilläkin murrosikäisiä" – afganistanilainen Ali sai kodin eläkeläispariskunnan luota

Perheessä asuminen helpottaa Suomeen ilman huoltajaa tulleiden turvapaikanhakijalasten kotoutumista.

oleskeluluvat
Mauri ja Ritva Sulonen keittiössään. Ovat ottaneet luokseen asumaan 14-vuotiaan iranilaispojan, Alin.
Mauri ja Ritva Sulonen eivät ole katuneet päivääkään sitä, että ottivat Alin luokseen asumaan.Jani Saikko / Yle

Perheitä on viime vuodesta lähtien valmennettu tarjoamaan koti Suomeen yksin jääville, oleskeluluvan saaneille lapsille ja nuorille. Koti on tähän mennessä löytynyt muutamalle.

Kunnissa on yli 760 oleskeluluvan saanutta, ilman huoltajaa Suomeen saapunutta alaikäistä.

Satakunnassa Eurassa asuvat Ritva ja Mauri Sulonen ovat Pelastakaa Lapset -järjestön kouluttamista ensimmäisiä, joiden luo tällainen nuori muutti puoli vuotta sitten.

Suloset saivat viime vuonna kutsun valmennukseen Poriin. Pilottikoulutuksen järjestöltä tilasi Porin kaupunki.

– Ensimmäinen kutsu meni roskikseen, ei kuulu meille, kertoo Ritva Sulonen ensireaktiostaan.

Suloset saivat kuitenkin vielä toisen kutsun ja päättivät lähteä mukaan, jotta valmennus saataisiin käyntiin.

Ensimmäinen kutsu meni roskikseen, ei kuulu meille.

Ritva Sulonen

– Koulutuksen myötä olimme sitä mieltä, että ei tästä tule mitään, ei meistä ole siihen. Kun olimme keskustelemassa tilanteesta, huomasimme, että molemmat sanoivat juu juu. Eikä olla kaduttu.

Kesäkuusta lähtien Ritvan ja Maurin luona on asunut Afganistanista monien mutkien jälkeen Euralle päätynyt 15-vuotias Ali. Ali itse ei halua olla julkisuudessa.

Alin lisäksi Sulosen perhe tarjoaa kodin myös suomalaiselle pojalle.

Ritva ja Mauri ovat jo eläkkeellä, joten he ajattelivat, että heillä olisi aikaa ja huomiota annettavana kummallekin.

Sitten huomattiin, että molemmat sanoivat juu juu. Eikä olla kaduttu.

Ritva Sulonen

Yhteiselo on sujunut hyvin, vaikka Alin vauhdikkuus on joskus päässyt yllättämään.

– Välillä poika roikkuu jossain räystäällä ja huutelee. Hän on vuoristossa tottunut liikkumaan, nämä meidän katot on aika pieni juttu hänelle, nauraa Ritva.

Naapuruston reaktiot huolettivat aluksi, mutta kaikki on sujunut hyvin.

– On kauheasti kehuttu, kun poika tuo väriä. Hän menee pyörällä tuhatta ja sataa ja poppikone soi selässä.

Mauri ja Ritva Sulonen keittiössään. Ovat ottaneet luokseen asumaan 15-vuotiaan afganistanilaispojan, Alin.
Jani Saikko / Yle

Suurin osa Suomeen yksin tulleista alaikäisistä turvapaikanhakijoista on Alin tavoin teini-ikäisiä poikia.

Omien kokemustensa perusteella Suloset neuvovat nyt muita. Mauri Sulonen arvelee, että murrosikäisen vastaanottaminen mietityttää.

– Luulen, että pelottaa, mutta ei ole kyllä mitään aihetta pelätä. Olen aina sanonut ja rohkaissut, että lähtekää mukaan vaan.

– Samanlaista perhe-elämää se on kuin omienkin lasten kanssa. Onhan suomalaisilla perheilläkin murrosikäisiä..

Luulen, että pelottaa, mutta ei ole mitään aihetta pelätä.

Mauri Sulonen

Kulttuurierot eivät liioin ole tuottaneet vaikeuksia. Mauri uskoo, että se johtuu siitä, että he ovat lukeneet ja selvittäneet paljon Alin kotimaan tapoja.

– Siellä on paljon hyviä asioita, mutta siellä on myös kielteisiä asioita. Niistä omaksutaan ne, jotka katsotaan parhaiksi.

Ali puolestaan on joutunut totuttelemaan esimerkiksi perheen koiraan, jota hän aluksi pelkäsi. Alin kotiseudulla koiria ei pidetä lemmikkeinä.

Porin kaupunki on edelläkävijä

Alin lisäksi kahdelle muullekin nuorelle on löytynyt perhe Satakunnasta. Porissa koulutus alkoi kaupungin oman aktiivisuuden vuoksi.

Tänä vuonna Pelastakaa Lapset -järjestö on valmentanut EU-rahoituksen turvin Pirkanmaalla ja Uudellamaalla yhteensä kymmenen perhekuntaa.

– Meillä on kauhean kivoja, monenlaisia perheitä: eri-ikäisiä, eri elämäntilanteessa olevia, pikkulapsiperheitä ja sitten sellaisia, joilla on jo aikuisia lapsia, kertoo kehittäjäsosiaalityöntekijä Heli Reinikainen Länsi-Suomen aluetoimistosta.

Koulutuksiin on osallistunut myös pariskuntia ja yksin asuvia. Monille heistä on yhteistä se, että heillä on ollut jo aiemmin jonkinlaista kosketusta turvapaikanhakijoihin – esimerkiksi vapaaehtoistyötä vastaanottokeskuksissa.

Tärkeintä on, että elämäntilanne on vakaa, kodissa on tilaa lapselle ja terveydentila on ok.

Päivi Partanen

Vanhempien ei tarvitse olla "supervanhempia" eikä kodin "ökytalo", jotta perhe voisi tarjota kodin.

– Tärkeintä on, että oma elämäntilanne on vakaa, kodissa on tilaa lapselle ja terveydentila on ok, sanoo Etelä-Suomen aluetoimiston kehittäjäsosiaalityöntekijä Päivi Partanen.

Heiltä vaaditaan Partasen mukaan myös joustavuutta ja avointa asennetta muualta tulleita ihmisiä ja heidän kulttuuri- ja uskontotaustaansa kohtaan.

Lapsilla on erilaisia toiveita

Perheet voivat asua kaupungin keskustan kerrostaloissa tai maaseudulla maatilalla tai jossakin tältä väliltä.

Tämä on Partasen mielestä rikkaus, sillä lapsetkin tulevat erilaista oloista: osa karuilta, syrjäisiltä vuoristoseuduilta tai maaseuduilta, osa hyvinkin suurista kaupungeista.

– Heillä on erilaisia ajatuksia ja toiveita perheen suhteen. Siksi on tärkeää, että meillä on erilaisia perheitä, joista voidaan miettiä lapselle parasta.

Heli Reinikainen, kehittäjäsosiaalityöntekijä, Pelastakaa Lapset ry, Länsi-Suomen aluetoimisto ja Päivi Partanen, kehittäjäsosiaalityöntekijä, Pelastakaa Lapset ry
Heli Reinikainen ja Päivi PartanenMarkku Pitkänen / Yle

Perheiden valmentaminen ja sopivan perheen löytäminen lapselle ei tapahdu hetkessä. Päivi Partanen ja Heli Reinikainen sanovat, että perheellä menee valmennukseen osallistumiseen ja valmistautumiseen aikaa vähintään puolisen vuotta.

Sen jälkeen voi vielä kestää kuukausia ennen kuin saadaan varmuus siitä, että perhe on sopiva juuri tietylle lapselle.

Lapsi päättää lopulta itse, että muuttaako hän perheen luo. Kaikki lapset eivät halua asua vieraassa perheessä.

On tärkeää, että he saavat tukiperheitä ja suomalaisia tuttuja.

Ritva Sulonen

Vaikka perhehoitoa pidetään hyvänä tapana kotouttaa Suomeen yksin tulleita alaikäisiä, se ei välttämättä sovi kaikille. Esimerkiksi pahoin traumatisoituneiden lasten kohdalla asiaa harkitaan erityisen tarkkaan.

Perheitä tarvittaisiin lisää. Valmennusta jatketaan ensi vuonna, jos kiinnostuneita löytyy riittävästi.

Perheet eivät jää yksin, vaan saavat tukea kunnan sosiaalitoimesta. Lapsen edustaja jatkaa myös omien tehtäviensä hoitamista.

Niille, joilla ei ole mahdollisuutta tai halua ottaa lasta tai nuorta asumaan kotiinsa, on muita tapoja auttaa. Perheryhmäkodeissa ja tuetussa asumisessa olevat tarvitsevat myös tukiperheitä ja tukihenkilöitä.

Meille on sanottu, että pienikin pätkä perhe-elämää on parempi kuin ei lainkaan.

Ritva Sulonen

Ritva ja Mauri Sulosella on kotona asuvien teinipoikien lisäksi myös tukilapsia, mutta he aikovat vielä ryhtyä tukiperheeksi yksin maahan tulleelle pojalle.

– On tärkeää, että he saavat tukiperheitä ja suomalaisia tuttuja. Tavallisia ihmisiä, jotka kutsuisivat koteihinsa ja voisivat viettää juhlia yhdessä ja muuta. Muuten se on tosi vaikeaa heille, Ritva huolehtii.

– Kursseilla meille on sanottu, että pienikin pätkä perhe-elämää on parempi kuin ei lainkaan.