Lääkäri ei usko ja työnantaja kieltää ongelmat – näin sisäilmasairaat putoavat työelämästä

Monet työpaikan sisäilmasta sairastuneet joutuvat lopettamaan työnsä.

sisäilmaongelmat
Mies katsoo ikkunasta ulos.
Seppo Sarkkinen / Yle

Sairastelu alkoi poskiontelo-, keuhkoputki- ja virtsatulehduksista sekä voimakkaasta päänsärystä ja väsymyksestä. Sen jälkeen alkoi sairauslomakierre. Kolmen vuoden aikana käyntejä työterveyspalvelujen asiakkaana kertyi noin 80.

Työpsykologi epäili oireilun yhteyttä sisäilmaongelmiin, mutta työterveyshuollossa ei diagnoosia tehty. Työpaikka puolestaan kielsi sisäilmaongelmien mahdollisuuden.

Lopulta sairastuneella ei enää ollut muuta vaihtoehtoa kuin irtisanoutua. Irtisanoutumisen jälkeen TE-palveluista oli hankala saada sopivaa tukea, jossa sairauden rajoitteet olisi huomioitu. Myöhemmin työpaikan käyttämä rakennus meni käyttökieltoon ja se purettiin.

Tämä on yhden huonosta sisäilmasta sairastuneen ihmisen kertomus. Hänet haastatteli Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta valmistunut muotoilija Minna Pimiä-Suwal, joka tutki opinnäytetyössään sisäilmasta sairastuneiden kokemuksia työhönpaluusta.

Huonosta sisäilmasta sairastuneet ovat usein väliinputoajia työelämässä.

– Tilanne on ongelmallinen, koska huonosta sisäilmasta johtuvia sairauksia ei osata kunnolla tunnistaa, hoitaa ja kuntouttaa. Saadakseen apua ja pitääkseen terveyttään yllä haastattelemani ihmiset ovat joutuneet tekemään itse hirveästi työtä. Apua ei ole oikein virallisilta tahoilta löytynyt, sanoo Minna Pimiä-Suwal.

Pimiä-Suwal haastatteli opinnäytetyöhönsä 18 huonosta sisäilmasta sairastunutta. Heistä jokainen oli motivoitunut pysymään työssä tai palaamaan työelämään. Apua oli kuitenkin vaikea saada.

Kukaan ei ole koskaan mitään ratkaisuja minulle tarjonnut. Itse on niitä pitänyt etsiä. Ja sittenkin niitä on löytynyt huonosti.

Se, kun tapasin kuntoutuksessa muita homeesta sairastuneita sekä asiallista kohtelua antavan lääkärin, oli minulle käänteentekevää. Kun löysin ihotautien ja allergologian erikoislääkärin, joka sanoi, että home sairastuttaa. Nuo asiat auttoivat, muuten minut kyllä jätettiin täysin yksin asian kanssa.

Tuhansilla vaikeita oireita

Huonon sisäilman aiheuttamat terveysongelmat näyttäisivät ulottuvan laajalle. Päivittäin noin 800 000 suomalaista altistuu home- tai kosteusvaurioille, joko omassa asunnossa, julkisessa rakennuksessa tai työpaikoilla, arvioi homesairauksiin erikoistunut professori, Hyksin entinen infektiosairauksien klinikan ylilääkäri Ville Valtonen.

Arviota home- ja kosteusvaurioille päivittäin altistuvien määrästä pidetään ainakin osittain kiistainalaisena asiantuntijoiden keskuudessa.

– Varmuudella näissä ihmisissä on useita tuhansia, jotka saavat vaikeita oireita ja joutuvat työkyvyttömiksi, sanoo Ville Valtonen.

Minna Pimiä-Suwalin opinnäytetyöhön haastatelluista henkilöistä 14 oli joko irtisanoutunut tai irtisanottu työstään. Työttömäksi joutuneista kuusi oli työllistynyt uudestaan. Vain yksi haastatelluista oli päässyt palaamaan työjärjestelyin omaan työpaikkaansa.

Työllistymistä oli parantanut oikeanlainen diagnoosi, moniammatillinen apu ja sisäilmasairastamisen ymmärtäminen.

Yksityislääkäri antoi parhaan neuvon: muuta ulkomaille toipumaan ja hanki uusi koulutus alalle, jota voi tehdä etänä. Seurasin ohjetta, ja olen nykyisin töissä. Tilanteeni ratkaisussa ei kovastikaan ole ns. ”palveluista” ollut apua. Ennemminkin siitä, että lopetin hukkaamasta niiden hakemiseen aikaa ja voimavaroja.

Romahdin Kelassa asioidessani. Siihen virkailija reagoi ja halusi kuulla ja kirjata laaja-alaisesti asiani. Moneen vuoteen koin tulleeni kuulluksi. Asiakasneuvottelun perusteella sain ajan ammatinvalinnan psykologille.

Kuvassa ikkunanpuitteessa kasvavaa hometta
Hometta kosteusvaurioisessa ikkunanpielessä.YLE / Kia-Frega Prepula

Ennakkoluuloja ja vähättelyä

Työelämästä putoamisen taustalla oli usein se, että huonon sisäilman aiheuttamia oireita ei tunnistettu ajoissa. Avutta jääminen heikensi sairastuneiden terveydentilaa, työkykyä ja mahdollisuuksia pysyä mukana työelämässä. Yksinjäämisen ja epäoikeudenmukaisuuden kokemukset tulivat haastatteluissa vahvasti ilmi. Monet sairastuneista kokivat ymmärtämättömyyttä, ennakkoluuloja ja vähättelyä.

Olin yksin kotona ja toivoin, että saisin olla rauhassa, ettei kukaan soittaisi tai lähettäisi postia ja siten vaatisi minulta jotakin. Joitakin hyviä kavereita oli, joiden avulla pysyin järjissäni.

Pahinta on yksin jääminen ja ulkopuolisuuden kokeminen omassa elämässä.

Olisi hienoa että sairautta ymmärrettäisiin, eikä asiaa vähäteltäisi tai piiloteltaisi…Olisi hyvä levittää suurelle yleisölle tietoutta vielä lisää ja saada yhteiskunta tarttumaan konkreettisiin tekoihin, jotta ihmiset eivät turhaan sairastuisi.

Äiti moitti minua, kun nuori ihminen vain makaa ja kaveri ilmoitti minulle, että sosiaalisissa taidoissani olisi parantamisen varaa.

Minna Pimiä-Suwalin mukaan tietoa huonon sisäilman aiheuttamista terveysongelmista ei ole tarpeeksi. Ei työntekijöillä, työnantajilla, työterveyshuollossa tai tukijärjestelmissä.

– Jos toimitaan nopeasti ja estetään lisäaltistuminen, oireet voisivat mennä ohi. Nopeita ratkaisuja ovat työpaikoilla esimerkiksi etätyö tai siirto työtiloihin, joissa on hyvä sisäilma, sanoo Pimiä-Suwal.

Vakavasti sairaita

Hengitysliiton mukaan (siirryt toiseen palveluun) sisäilmasta sairastumiselle ei ole olemassa omaa sairausdiagnoosia. Sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkärin, professori Ville Valtosen mukaan tämä on suurin syy sille, miksi sisäilmasairaat ajautuvat helposti heikkoon asemaan työmarkkinoilla.

Usein huonosta sisäilmasta johtuva oireilu ja sairastuminen ilmenevät yksilöllisinä, monenkirjavina oireina. Kokemustiedon mukaan niitä ovat esimerkiksi haju-, pöly- ja kemikaaliyliherkkyydet sekä erilaiset iho- ja silmäoireet tai vatsaoireet ja päänsärky.

– Sisäilmasairauksiin ei ole hyvää diagnostista testiä, joka vahvistaisi diagnoosin tai päinvastoin sulkisi sen pois, sanoo professori Ville Valtonen.

Kokemukseni mukaan hyvin harvoin potilaat valehtelevat oireistaan.

Ville Valtonen

Koska perusteellista testausmenetelmää ei ole, pitää lääkärien luottaa potilaan kertomukseen. Valtonen kehottaa lääkäreitä kuuntelemaan potilaita herkällä korvalla. Hän on itse jo eläkkeellä, mutta pitää yhä yksityisvastaanottoa, jonka potilaista suuri osa kärsii homesairauksista.

– Kokemukseni mukaan hyvin harvoin potilaat valehtelevat oireistaan, vaan he ovat todella vakavasti sairaita. Heitä olisi syytä uskoa jo alkuvaiheessa. Silloin huomattava osa saataisin palautettua työelämään, sanoo professori Ville Valtonen.

Väärällä diagnoosilla potilas voi ajautua lopulta jopa ihmisraunioksi.

– Tilanne on sellainen, että potilasta ei usein uskota ja altistukset jatkuvat joko työpaikalla tai asunnossa. Hänelle voi kehittyä ympäristöyliherkkyyksiä, väsymystä ja vaikea-asteinen depressio. Tällaiset tapaukset ovat erittäin kalliita yhteiskunnalle ja ennen kaikkea traagisia, sanoo Valtonen.

Ilman diagnoosia on myös hankala saada työllistymiseen tarvittavia palveluja. Minna Pimiä-Suwalin opinnäytetyössä ilmeni, että ne sisäilmasairaat, joilla oli jokin hyväksytty diagnoosi sairaudelleen, olivat saaneet työllistymisen tukea muita paremmin.

Lisää ymmärrystä sisäilmasairauksista

Pimiä-Suwalin opinnäytetyöhön haastateltujen mielestä olennaista sisäilmasairaiden työkykyisinä pysymisessä oli oikeanlaisen hoidon saaminen sekä oikeus sairauslomaan, sairauspäivärahaan ja tarvittaessa sopiviin kuntoutusmuotoihin.

Nuorempien sisäilmasairaiden kohdalla toivoisin tukijärjestelmiltä ymmärrystä nopean avun tärkeydestä. Omalla kohdallanikin se olisi voinut pelastaa minulla vielä useamman lisätyövuoden.

Toivoisin toipuvani vielä niin, että suht normaali elämä olisi mahdollista. Että meillä voisi esimerkiksi käydä vieraita, ja itse voisin käydä ystävilläni ja sukulaisillani kylässä.

Sisäilmasta sairastuneen työllistämisyritykset voivat kuitenkin kaatua esimerkiksi työeläkelaitosten tai Kelan kielteisiin tukipäätöksiin.

– Kaikille palveluntarjoajille tarvittaisiin lisää ymmärrystä sisäilmasairauksista. Järjestelmässä olisi hyvä olla henkilö tai tai ammattiryhmä, joka pystyisi paneutumaan sisäilmaongelmiin. Silloin ketju myös toimisi nopeammin, jolloin ongelmat eivät kasvaisi kohtuuttomasti, sanoo Pimiä-Suwal.

Tukipäätöksiä tehtäessä väliinputoamisen riski on aina olemassa, arvioi ylilääkäri Kyösti Haukipuro Kansaneläkelaitoksesta. Kelan tai työeläkelaitosten tekemissä etuuspäätöksissä lääkärin lausunto on keskeinen. Sen lisäksi hyödynnetään oirekuvausta, ja työpaikalla tehtyä sisäilmatutkimusta.

– Arvioinnin lähtökohdat ovat samat sairauksista riippumatta. Etuuspäätöksiin vaikuttavat löydökset, jotka tulevat tutkimuksissa ilmi. Aina hakemuksia ei hyväksytä, ei sisäilmaongelmissa eikä muissakaan sairauskokemuksissa, jos etuuden perusteet eivät täyty, sanoo Haukipuro.

Minna Pimiä-Suwal
Minna Pimiä-Suwal.Minna Pimiä-Suwal

Minna Pimiä-Suwalin opinnäytetyö (siirryt toiseen palveluun) Työhaluisesta väliinputoajaksi : Sisäilmasta sairastuneiden kokemuksia työelämässä pysymisestä ja työhön paluusta hyväksyttiin Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa. Jutussa käyetyt lainaukset ovat opinnäytetyöstä.