”Tulisuudelmassas onni mua kohtaa, mut se myöskin johtaa mun turmioon”, kaikuu Olavi Virran sametinpehmeä ääni. Levy rahisee.
Keskellä Helsinkiä, Kauppatorin kupeessa merikylpylän kahviossa on käynnissä tapaninpäivän tanssit.
Tupa on täynnä, mekot hulmuavat, lakeerikengät kiitävät pitkin tanssilattiaa. Mutta myös tennareita ja verkkareita näkyy, kun joulunpyhät tanssitaan pois ja valmistaudutaan arkeen.
Toinen joulupäivä on nimetty marttyyri Stefanoksen mukaan, mutta tapaninpäivän juhlintaperinne liittyy enemmänkin pakanuuden aikaiseen sydäntalvena vietettyyn hevosjuhlaan, jolloin hevosten kunniaksi uhrattiin ja niillä ajeltiin kilpaa.
Aimo Särkijärvelle Allastanssit on jo päivän toiset tapanintanssit. Päivällä mies kävi Vantaalla tanssimassa.
– Pitäisi löytää niitä tyttöjä. Tai yksikin riittäisi, mies nauraa.
Ja kyllä heitä riittääkin. Vientiä meinaan on.
Sittemmin tapaninpäivän iloiset ja remuiset rekiajelut pitkin kyliä ovat monilla vaihtuneet iloisiin tapanintansseihin.
Marianna Pennanen ja Jari Isotalus rakastavat lavatansseja.
– Aivan ihana paikka ja oikeat levyt, he ihastelevat. Pariskunta on tullut Helsinkiin Keravalta tanssimaan.
