Liperiläinen metsästäjä on kaatanut yli 100 hirveä, toinen metsämies pyytänyt yli 1000 minkkiä – riistanhoitotyö koukuttaa

Liperiläinen Pekka Karhu on ampunut yli 100 hirveä. Ilomantsilainen Pertti Jeskanen on pyytänyt yli 1500 pienpetoa. Miehet tekevät riistanhoitotyötä, jolle myös Suomen luonnonsuojeluliitto ja Luonnonvarakeskus pääosin antavat siunauksensa.

metsästys
Metsästäjä Pekka Karhu tähtää kiväärillä.
Pekka Karhun sihdissä ei ole vikaaTapio Laakkonen / Yle

– Ensinnäkin pitää sanoa, että ei tää ole mikään urotyö. Mutta kyllä se vähän itsetuntoa kohottaa, kun sadas hirvi kaatuu, myöntää 70-vuotias metsästäjä Pekka Karhu.

Yli sata hirveä kaataneita miehiä on Suomessa useita satoja. Liperistäkin heitä löytyy, metsästäjä huomauttaa. Pekka Karhulla rajapyykki tuli täyteen viime lokakuussa.

Yhteensä Pekka Karhu on ampunut reilusti yli sata hirveä, sillä ennen liittymistä metsästysseura Kaatamon Erään hän ehti metsästää muiden seurojen apuna.

Ei liikaa hirviä?

Pekka Karhu asuu Liperissä, Varkaus-Joensuu tien varrella. Alueella on sattunut useita hirvikolareita, viime syksyn aikana hirvi ja auto ovat törmänneet Kaatamon kylän kohdalla kolme kertaa. Karhun mielestä hirvikanta omilla kotikonnuilla Kaatomossa ei silti ole liian tiheä.

– Ei ole liian tiheä. Tuossa on kova liikenne ja hirvien perinteiset kulkureitit kulkevat tien yli. Minulla on semmoinen käsitys, että paikallinen hirvi, joka on syntynyt ja elänyt tässä varkaudentien lähistöllä, jää harvoin autojen alle. Mutta sitten kun tulee niitä muuttohirviä, niin ne ei ymmärrä pelätä liikennettä.

Metsästäjä Pekka Karhu esittelee täyttämäänsä hirven päätä
Tapio Laakkonen / Yle

Pedot vievät osansa

Pekka Karhu on pannut merkille, että viime vuosina metsissä on ollut paljon emähirviä, joilla ei ole vasaa mukana. Metsästäjä epäilee syyksi petoja.

– Henkilökohtainen käsitykseni on sellainen, että todennäköisesti ahmat ja karhut ovat napsineet keväällä pieniä hirvenvasoja. Ahmoista ja karhuista on havaintoja, yksi ahma kävi jopa pihapiirissä.

– Susia täällä ei onneksi ole. Ykkössudet, mitkä tämän alueen läpi kovat kulkeneet, eivät ole asettuneet tälle seudulle.

– Lähitulevaisuudessa ahma saattaa yleistyä liikaa, sen metsästystä varmaan harkitaan jossakin vaiheessa, mutta se lienee vuosien päässä, arvelee Pekka Karhu.

Ilomantsin metsissä riittää riistaa

Ilomantsilainen Pertti Jeskanen on intohimoinen pienpetojen pyytäjä. Hän on pitänyt kirjaa pyytämistään minkeistä ja näädistä vuodesta 2000 saakka. Minkkejä oli mennyt pyydyksiin haastatteluhetkeen mennessä yhteensä 983 kappaletta, näätiä 540. Jos tilastoihin lisätään nuoruusvuosien pyynnit, päästään pyydettyjen minkkien osalta pitkälle yli tuhannen, Jeskanen arvioi.

Pertti Jeskanen kurkistaa oksan takaa
Tapio Laakkonen / Yle

Minkin ja näädän pyynnissä Jeskanen käyttää hetitappavia loukkuja. Ennen lumentuloa minkinpyynnissä metsässä on yhtä aikaa jopa 160 loukkua. Näädänpyynnin alettua pyyntikoteloiden määrä vähenee. Lumien aikaan pyynti tapahtuu pääasiassa aurattujen teiden lähistöltä.

Metsästys on aikaa vievä harrastus, sanoo Jeskanen.

– Kun kierrän kaikki pyydöt läpi, se on 450 kilometrin keikka. Hetitappavissa koteloissa on se hyvä puoli, että ne voidaan tarkistaa viikon välein. Elävänä pyytävät loukut tai kotelot pitäisi tarkastaa päivittäin, siihen en ehtisi.

Näädän nahkoja roikkumassa narulla
Pertti Jeskanen

Jeskanen sanoo pelastaneensa toiminnallaan monen muun eläimen hengen

–Aika monta liito-oravan poikasta on säästynyt tällä näädän pyynnillä. Samoin on minkin osalta

–Näätähän syö myös marjoja ja pikkujyrsijöitä. Mutta se on myös melkoinen kanalintujen hävittäjä. Poikasten lisäksi näätä nappaa halutessaan myös aikuisen metsäkanalinnun. Olen nähnyt tapauksia, että näätä on napannut puun juurella yölevolla kyyhöttäneen linnun.

–Minkki on vielä pahempi tuholainen. Se tuhoaa vesilintujen pesät todella tehokkaasti. Kun minkki löytää vesilinnun pesän, se kuljettaa joka ainoan munan pois ja syö tietenkin myös poikaset.

Pertti Jeskanen katsoo loukkuun, johon on mennyt näätä
Tapio Laakkonen / Yle

Ilomantsin metsistä löytyy kaikkia suurpetoja, sanoo Jeskanen. Ahma on melko mielenkiintoinen vieras, sillä se on rikkonut useita Jeskasen pyydyksiä

–Ahma tekee aika paljon tuhoa. se käy hajottamassa noita pyyntikoteloita. Jos minä en ehdi tarkastaa loukkua, ahma käy sen katsomassa. Se kun kehveli ei malta avata koteloa siististi niinkuin minä, váan repii loukun hajalle, nauraa Jeskanen.

Näätä loukussa
Tapio Laakkonen / Yle

Luonnonsuojeluliitto: Minkki on erittäin haitallinen vieraslaji

Suomen luonnonsuojeluliitto ei lähtökohtaisesti vastusta metsästystä, liiton jäsenistä 10 prosenttia on metsästäjiä, kertoo erityisasiantuntija Tapani Veistola. Esimerkiksi hirvenmetsästyksellä pyritään säilyttämään hirvikannat sopivan suuruisina. Suomessa hirvien talvikanta on tällä hetkellä noin 70 000 eläintä.

Kansallisessa vieralajistrategiassa minkki on sen sijaan luokiteltu erittäin haitalliseksi vieraslajiksi. Suomen luonnonsuojeluliitto on kannattanut minkin lisäämistä myös EU:n vieraslajiasetukseen, joka on parhaillaan tekeillä.

– Se ei tarkoita, että minkki pitäisi tappaa Suomesta sukupuuttoon, eikä tarhausta ole pakko lopettaa, mutta se auttaisi priorisoimaan torjuntatoimia sellaisilla alueilla, joilla minkkiä ei vielä ole, sanoo Veistola.

Pahinta tuhoa minkki tekee ulkosaariston lintuluodoilla. Saaristosta minkkiä on menestyksellisesti hävitetty muun muassa metsähallituksen toimesta. Sisämaahan minkki on levinnyt valitettavan tehokkaasti, eikä sitä saatane enää pois Suomen metsistä, arvioi Tapani Veistola.

Hetitappavat raudat ongelma

Näätä on puolestaan alkuperäislaji, joka kuuluu Suomen luontoon. Näädän pyynti on harrastuksena laillista, mutta petoviha, sekä jako hyödyllisiin ja haitallisiin eläimiin kuuluu historian roskakoriin, sanoo luonnonsuojeluliiton erityisasiantuntija Tapani Veistola.

– Minkin ja näädän pyynnissä käytettävät hetitappavat raudat ovat ongelmallisia, sanoo Veistola. Rautoihin saattaa kuolla myös harvinaisempia uhanalaisia lajeja, kuten hillereitä. Raudat ovat valikoimattomia pyyntimuotoja, joilla pyytäminen pitäisi kieltää, linjaa Veistola.

Samoilla linjoilla on myös luonnonvarakeskuksen tutkija Kaarina Kauhala.

– En pitäisi näätää erityisen haitallisena, luontoon kuuluvat niin saaliseläimet kuin saalistajatkin. Pidän parempana pyyntimuotona elävänä pyytävää loukkua. Jos loukkuun on mennyt rauhoitettu eläin, sen voi päästää takaisin luontoon.