Koe uusi yle.fi

Helsingin empirekeskustan alla lepäävät kaikki Suomessa julkaistut levyt lähes 40 vuoden ajalta – kuunnella saa, mutta vain kopioita

Kansalliskirjaston levykokoelmassa on yli 110 000 levyä omakustanteista valtavirtaan. Kokoelmaa ei näytetä edes tutkijoille, ja levyjä saa kuunnella vain kopioina.

kirjastot
Aino Acktén vuonna 1902 levytetty Jalokiviaaria oopperasta Faust on Kansalliskirjaston levykokoelman vanhimpia levyjä, kertoo museoamanuenssi Jerry Jantunen.
Kansalliskirjaston levykokoelmaan kuuluu yli 110 000 levyä, kertoo kirjastoamanuenssi Jerry Jantunen.Vesa Marttinen / Yle

Kirjastoamanuenssi Jerry Jantunen pitää käsissään gramofonilevyä eli savikiekkoa vuodelta 1902. Levyllä laulaa Suomen ensimmäinen kansainvälinen oopperatähti Aino Ackté, ja kyseessä on yksi ensimmäisistä savikiekoista, jolle on taltioitu suomalaisen laulajan ääntä.

Levy on myös Suomen Kansalliskirjaston levykokoelman vanhimpiin kuuluva tallenne. Se lepää syvällä maan uumenissa, Kansalliskirjaston luolaksi kutsutussa arkistokerroksessa, jonne ei päästetä ulkopuolisia, ei edes toimittajia.

Levyä voi kuitenkin kuunnella Kansalliskirjaston tiloissa, mutta vain tietyillä ehdoilla. Ensin täytyy varata aika ja ilmoittaa, mitä levyä tai levyjä haluaa kuunnella.

– Me sitten haemme levyn luolasta ja teemme siitä kopion, joka annetaan asiakkaan käyttöön. Näin alkuperäistä levyä tarvitsee käyttää mahdollisimman vähän, Jantunen kertoo.

Myös kansilehdestä tehdään kopio, jota asiakas saa selailla. Kirjaston yli 110 000 levyn kokoelmaa hyödyntävät enimmäkseen yliopiston tutkijat, mutta toisinaan kuunteluhuoneessa käy myös tavallisia kaduntallaajia.

– Ihan tuossa hiljattain joku kävi itsenäisyyspäivän tunnelmissa kuuntelemassa Sotilaspojasta 1950-luvulla levytetyn version, jonka lauloi joku pikkupoika, kertoo digitoija Antti Riikonen.

Omakustanteiden aarreaitta

Kansalliskirjaston luolasta löytyy kattava pala kotimaisen musiikin historiaa, sillä vuodesta 1981 alkaen vapaakappaleiden luovutusvelvollisuus alkoi koskea painotuotteiden lisäksi äänitteitä. Luolan hyllyillä on siis käytännössä kaikki Suomessa julkaistut äänitteet vuodesta 1981 alkaen, ja lisäksi hyllymetreittäin vanhempia, lahjoituksena saatuja harvinaisuuksia.

Maaritin LP-levy Elämän maku oli ensimmäinen Kansalliskirjaston levykokoelmaan toimitettu vapaakappale.
Maaritin LP-levy Elämän maku oli ensimmäinen Kansalliskirjaston levykokoelmaan toimitettu vapaakappale.Vesa Marttinen / Yle

Suosittujen artistien ja valtavirran kanssa sulassa sopusoinnussa luolan hyllyillä lojuu pitkät rivit marginaalimusiikkia: omakustanteita, pienlevy-yhtiöiden julkaisuja, kokoelmalevyjä ja mitä vain kuvitella saattaa.

– Kaikista äänitteistä jotka julkaistaan ja laitetaan jollain tapaa yleisön saataville, pitää lähettää tänne vapaakappale. Taustalla oleva suuri ajatus on, että säilytetään meidän kulttuuriperintöä niin, että tutkijat voivat käydä tutustumassa kaikkiin niihin julkaisuihin, joita Suomessa on julkaistu, Jantunen kertoo.

Kokoelman ylläpito on salapoliisin työtä

Jerry Jantusen työhön kuuluu musiikkiäänitteiden ja nuottien luetteloinnin ohella puuttuvien vapaakappaleiden metsästys.

– Suurilla levy-yhtiöillä vapaakappaleita koskeva laki on hyvin tiedossa, mutta varsinkaan kaikki pienet levy-yhtiöt ja omakustanteita tekevät bändit eivät sitä tiedä, ja silloin niitä joutuu pyytelemään erikseen.

Jantunen seuraa kollegoineen esimerkiksi Ylen äänilevystön tietoja, pienten levy-yhtiöiden nettisivuja sekä Discogs-tietokantaa. Kun vastaan tulee Suomessa julkaistu äänite, jota ei Kansalliskirjaston kokoelmassa vielä ole, hän etsii netistä bändin tai levy-yhtiön yhteystiedot ja laittaa sähköpostitse pyynnön vapaakappaleen toimittamisesta. Työmäärä on valtava, ja levykokoelman täydellinen päivittäminen on käytännössä mahdoton tehtävä.

Aino Ackté levytti Faust-oopperan Jalokiviaarian (Ah! Je ris de me voir) neljä eri kertaa. Tallenteet kuuluvat ensimmäisiin savikiekkoihin, joille on taltioitu suomalaisen laulajan ääntä.

– Tänä päivänä on esimerkiksi paljon bändejä ja pieniä yhtiöitä, jotka valmistuttavat levyn vaikkapa Virossa tai Tsekeissä, ja silloin on julkaisijan velvollisuus lähettää tänne se vapaakappale. Kaikki eivät sitä tiedä, ja silloin niitä joutuu pyytelemään jälkikäteen.

Oman haasteensa tuo julkaisuformaattien jatkuva kehitys. Tänä päivänä monet levyt ja singlet julkaistaan pelkästään digitaalisessa muodossa, mutta vapaakappalelaki koskee niitäkin.

– Viime vuosina verkkojulkaisun merkitys on kasvanut, ja jonkin verran meillä on niitäkin kokoelmassa digitaalisina tiedostoina. Nyt eletään murrosvaihetta, ja meillä on täysi työ sopeutua uuteen tilanteeseen.

Yli 80 erilaista vinyylisoittimen neulaa

Digitoija Antti Riikosen työhuoneessa on siellä täällä levyjä, kansipapereita, digitaalisia ja analogisia teknisiä laitteita ja kaiken maailman sälää. Parhaillaan työn alla on massiivinen savotta: eräs tutkija on tehnyt kirjastolle pyynnön noin 4000 äänitteen kuuntelemisesta. Riikosen työnä on kaikkien äänitteiden etsiminen ja kuuntelukopioiden tekeminen.

Digitoija Antti Riikonen tekee Kansalliskirjaston levykokoelman harvinaisista levyistä kuuntelukopioita, joita kuka tahansa voi kirjaston tiloissa kuunnella.
Digitoija Antti Riikonen tekee Kansalliskirjaston levykokoelman harvinaisista levyistä kuuntelukopioita, joita kuka tahansa voi kirjaston tiloissa kuunnella.Vesa Marttinen / Yle

– Teen kaikista levyistä aina cd-kopion ja samalla vielä parempilaatuisen kopion kovalevylle pitkäaikaistallennusta varten, Riikonen kertoo.

Riikosen työkalupakkiin kuuluu yli 80 erilaista levysoittimen neulaa, joilla musiikki saadaan siirrettyä erilaisista analogisista formaateista digitaaliseen muotoon mahdollisimman hyvälaatuisena.

Kuluneen vuoden töistä on jäänyt mieleen erityisesti Jean Sibeliuksen taiteilijakodista Ainolasta peräisin olevan levykokoelman tallenne, jolla yhdysvaltalaislaulaja Marian Anderson onnittelee 86-vuotispäiväänsä juhlivaa Jean Sibeliusta.

– Sitä kuunnellessa tuli aika jännittävä fiilis.

Juttua muokattu 9.1. klo 8.57: Pääkuvan kuvateksti vaihdettu. Kuvassa oleva levy ei ole Aino Acktén savikiekko, kuten tekstissä aiemmin väitettiin.