Toimittajalta: HIM rämpii kohti loppuaan – Miten Ville Valo jatkaa tästä?

HIM-yhtye lopettaa Helsingin Tavastialla uudenvuodenaattona. Päätös oli ainoa mahdollinen, kirjoittaa kulttuuritoimittaja Ville Vedenpää.

HIM
Ville Valo
Vesa Moilanen / Lehtikuva

Ville Valo mörisee ja rääkyy räkäisesti. Hän laulaa matalaakin matalempaa ja välillä kiekauttaa falsettiin. Valo yrittää pistää laulussa parastaan, vaikka häntä vaivaa orastava flunssa.

Olemme HIM-yhtyeen jäähyväiskeikkojen viimeisen osuuden ensimmäisessä konsertissa keskiviikkona Helsingin jäähallissa. Eturivissä on iso joukko bändin ulkomaisia hardcore-faneja, jotka ovat tulleet todistamaan yhtyeen viimeisiä hetkiä sen kotimaahan. Kaksi fania heiluttaa Brasilian lippua ja pipopäinen Ville Valo nyökkää heille kohteliaasti kesken kappaleen.

Keikan aloitus Helsingissä ei suju hyvin. Valo joutuu ohjeistamaan miksaajaa parin ensimmäisen kappaleen aikana puhumalla mikkiin yleisön edessä. Vaikutelma ei ole kovinkaan ammattimainen ottaen huomioon sen, että yhtye on ollut jäähyväiskiertueella koko syksyn ajan.

HIMin esiintyminen on muutoinkin löysää. Kappaleet rullaavat eteenpäin, mutta jotain puuttuu. Vaikka Valolla on karismaa, hän ei saa yleisöä kunnolla liikkeelle. Vaivaako flunssa niin paljon vai onko joulutauko vienyt parhaan terän? Valo vitsailee yleisölle: Kinkku-HIM 2-1.

Vieressä istuvan kollegan mielestä bändin meininki on ylimielistä yleisöä kohtaan.

Puolivälissä keikkaa Ville Valo sanoo, että kyllä tämä vielä iloksi muuttuu. Niin ei käy. Yhtye vaikuttaa siltä, että loppuisipa keikka jo.

HIM on aina tunnettu epätasaisena esiintyjänä. Parhaimpina vuosina 2000-luvun alussa bändi heitti timanttisia festarikeikkoja. Myöhemmin on nähty hapuilevia suorituksia.

Keskiviikon keikka oli jälkimmäistä osastoa. Bändin jäsenet tuntuivat kukin vain suorittavan oman osuutensa. Kun kerran into esiintymisestä on mennyt, lopettamispäätös on erittäin järkevä.

Kaikesta huolimatta konsertti tarjosi nostalgiatripin 2000-luvun alkuun ja yhtyeen suurimmat hitit saivat yleisön laulamaan mukana.

HIM-yhtyeen merkitystä suomalaiselle rockmusiikille ei voi vähätellä. Se on yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä suomalaisyhtyeistä maailmalla. Vuonna 2005 Dark Light -albumilla saatu kultalevy Yhdysvalloista on saavutus, johon muut eivät ole pystyneet.

Bändi loi aivan oman brändinsä. Siihen kuuluivat love metalliksi kutsuttu musiikkityyli sekä oma Heartagram-logo. Ville Valo oli goottimainen rockjumala, joka hengaili maailmantähtien kuten Jackass-ohjelman jätkien kanssa.

Suurin hype kutistui kuitenkin muutamaan vuoteen. Sinä aikana HIM ei aivan yltänyt stadionluokan bändiksi. Yhtenä syynä lienee ollut keulakuvan kasvukipuilu sekä ongelmat päihteiden kanssa. Homma ei pysynyt kasassa. Toisaalta rockmusiikki ei enää kiinnostanut yleisöä entiseen tapaan, ei etenkään nuoria.

Muihin saman aikakauden suuriin suomalaisbändeihin kuten The Rasmukseen ja Nightwishiin verrattuna, HIMin liekki hiipui nopeimmin. Nightwish on pystynyt pitämään tasaisen suosionsa solistivaihdoksista huolimatta.

HIMin viimeisin levy julkaistiin vuonna 2013 ja sen jälkeen meno on ollut kitkuttelua. Järkevämpää lopettaa kuin kiertää maailmaa kehäraakkina.

Mielenkiinto kohdistuu nyt Ville Valoon. Mitä hän aikoo seuraavaksi? 41-vuotias rokkari kertoi Helsingin Sanomien haastattelussa (siirryt toiseen palveluun), että hänellä on jo kappaleita valmiina, joita alkaa työstää albumiksi. Soolona vai jonkun toisen bändin kanssa, sitä ei vielä tiedetä.

Valo on julkaissut vuosien varrella muutaman cover-kappaleen soolona sekä suomeksi että englanniksi. Biisit ovat saaneet paljon radiosoittoa, joten hän olisi varmasti tervetullut Vain elämää -ohjelmaan. Se tuskin sopii rokkarin imagoon.

Maailmanmainetta maistanut rocktähti joutuu kuitenkin aloittamaan kaiken alusta. HIM-pölyt täytyy putsata pöydältä pois ja luoda jotain uutta.

Mallia voisi ottaa Suomen ensimmäisestä rocktähdestä Mike Monroesta, joka on luonut menestyvän soolouran ikääntyneenä rokkarina. Hän esiintyy energisenä lavalla ja empaattisena televisiossa. Harvalla on pahaa sanottavaa.

Olen haastatellut sekä Mike Monroeta että Ville Valoa. He ovat olleet kohteliaimmat haastateltavat, joita olen tavannut. Kaiken nähneiden rokkareiden ei tarvitse diivailla. Toivottavasti tämä näkyy myös herra Valon tulevaisuuden tekemisissä.