1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. arkeologia

Englannista löydetyt 1500-luvun luut saattavat olla maan ensimmäisen kalkkuna-aterian tähteet

Tutkijat ajoittivat harvinaisen luulöydön aikaan, jolloin Britanniaan tuotiin Amerikasta kaikkien aikojen ensimmäiset kuusi kalkkunaa.

Britanniassa syödään vuodessa kymmenen miljoonaa kalkkunaa. Harva britti osaa kuvitella kalkkunattoman joulupöydän. Kuva: CC0 1.0

Britanniasta löydetyt kalkkunanluut ovat muisto siitä, miten 1500-luvun alun hyvin harvinaisesta herkusta tuli brittien joulupöydän tärkeintä tarjottavaa. Nykyisin kahdeksan kymmenestä britistä pitää kalkkunaa joulun pääruokana. Yhtenä ensimmäisistä briteistä sitä popsi tiettävästi kuningas Henrik VIII.

Arkeologit eivät väitä, että Lounais-Englannista Exeteristä esiin kaivetut kalkkunanluut ovat jäänne juuri tuosta ateriasta, mutta läheltä pitää. Luiden ohesta löytyneiden astiansirpaleiden perusteella on varmaa, että kalkkuna on peräisin ajalta, jolloin Amerikasta tuotiin ensimmäiset kalkkunat.

Aikakirjoihin on tallentunut siitä varsin tarkka tieto: Pohjois-Amerikassa uutta maailmaa katsastellut William Strickland osti alkuasukkailta kuusi kalkkunaa ja myi ne Bristolissa joko vuonna 1524 tai 1526. Bristolista on Exeteriin runsaan sadan kilometrin matka.

Ensin katseltiin, sitten syötiin

Ruoaksi kalkkunoita ei heti aluksi luultavasti osattu ajatella, vaikka intiaanit söivät niitä. Erikoisen ulkonäkönsä vuoksi niissä riitti vanhassa maailmassa muutenkin ällisteltävää.

Tutkijat arvelevat, että Stricklandille kaksipennisen kalkkunoista maksaneet ostajat halusivat ne lemmikkieläimiksi, jolla saattoi rehvastella muille.

Kalkkunat yleistyivät Britanniassa pian, ja jo 1570-luvulla varakkaat söivät niitä juuri jouluisin. Yhdysvalloissa kalkkuna on ennen muuta kiitospäivän herkku, mutta tuota tapaa ei ollut vielä keksitty, kun briteillä jo oli joulukalkkunansa.

1600-luvulla kalkkunoita ajettiin Lontoon kaduilla markkinoille kuin karjalaumoja konsanaan. Jouluruokaa, johon valtaosalla kansasta on varaa, kalkkunasta tuli kuitenkin vasta 1950-luvulla.

Strickland jatkoi kalkkunakauppaa ja löi sillä niin rahoiksi, että pystyi rakennuttamaan kartanon. Hän otti kalkkunan sukunsa vaakunaan.

Tutkija Malene Lauritsen katselee luulöytöä. Kuva: Exeterin yliopisto

Tuontiruokaa tuontiastioista

Kalkkunan siipiluu ja kaksi reisiluuta löytyivät Exeterin keskustasta ostoskeskuksen rakennustyömaalta 1980-luvulla, mutta niitä ei tuolloin tunnistettu eikä ryhdytty ajoittamaan. Löytö on harvinainen, sillä linnunluut eivät ole omiaan kestämään aikaa.

Exeterin yliopiston (siirryt toiseen palveluun) arkeologit ottivat vastikään luut museon varastolaatikosta ja totesivat, että samassa jätekasassa olleet keramiikka- ja lasiastioiden sirpaleet ovat peräisin 1520–1550-luvuilta.

Luiden teurastusjäljet todistavat, että kalkkuna oli tarkoitettu ruoaksi, ja Espanjasta, Italiasta ja Saksasta tuodut kalliit astiat vahvistavat, että se oli tarjottu rikkaiden aterialla.

Luilla voi olla lisää kerrottavaa

Kalkkunan lisäksi aterioijilta jäi tähteitä vasikasta, useista kanoista ja ainakin yhdestä vuohesta sekä lampaasta. Kyseessä täytyi olla erityinen juhlatilaisuus, sanoo luut analysoinut tutkija Malene Lauritsen.

– On jännittävää, että nämä luut ovat lähes täsmälleen samalta ajalta kuin Englantiin tuodut ensimmäiset kalkkunat. On aivan mahdollista, että ne ovat jäänteitä yhdestä niistä tai sen jälkeläisestä, Lauritsen sanoo.

Exeterin yliopiston arkeologian professorin Alan Outramin mukaan luista saattaa olla selvitettävissä tietoa myös siitä, miten tämän päivän joulupöydissä leikelty kalkkuna eroaa geneettisesti 1500-luvun esivanhemmistaan.