Mikä saa muuttamaan Suomen eteläisimmälle asutulle saarelle? – Markku Karpio kirjoittaa ja kalastaa Utössä

Markku Karpiosta piti tulla maratoonari ja olympiavoittaja. Ulkosaaristossa, Utön saarella asuva kirjailija ei nuoruudessaan edes lukenut kirjoja.

Utö
Markku Karpio
Ari Welling / Yle

Markku Karpio ei usko kohtaloon. Se, että hänestä tuli ensin lastentarhanopettaja ja sittemmin ulkosaariston Utössä asuva kirjailija, on sattumien summa.

– En minä tällaisesta osannut edes haaveilla silloin, kun piti päättää, mitä minusta tulee isona. Kohtalo on kuitenkin liian juhlallinen termi.

Karpio kirjoitti ylioppilaaksi turkulaisesta Puolalanmäen lukiosta. Nuorella miehellä ei ollut aavistustakaan, mikä ammatti voisi olla se oikea juuri hänelle.

Lukion jälkeen Karpio päätyi sijaistamaan siivoojaa turkulaiseen päiväkotiin puoleksi vuodeksi. Jo päiväkoti oli hänelle kokemuksena uusi, sillä lapsena häntä olivat hoitaneet isovanhemmat.

Utön rantaa.
Ari Welling / Yle

– Vähän pilailumielellä aloin ajatella, että ihmisen normaalista polusta minulta puuttui se päiväkoti. Hain ihan piruuttani Turkuun lastentarhanopettajakoulutukseen.

Omaksi hämmästyksekseen Karpio pääsi opiskelemaan. Valmistumisen jälkeen järjestyi myös lastentarhanopettajanvirka Turun kaupungilta.

Työn vastapainona oli urheilu. Erityisesti Karpion nuoruudessa suunnistus, jalkapallo ja yleisurheilu veivät kaiken vapaa-ajan. Kirjoja hän ei lukenut lainkaan, sillä urheilupiireissä sitä olisi pidetty nössöjen hommana.

Mietin, voivatko nämä olla runoja, kun minä ymmärrän näitä. Ne olivat mahtavia, semmoisia katurunoja.

Markku Karpio

Kirjat tulivat Karpion elämään erikoisella tavalla. Elettiin vuotta 1986. Pitkä seurustelusuhde oli päättynyt, ja urheilu-uran kovat vaatimukset iskivät tajuntaan. Karpio ymmärsi, ettei hänestä tulisi koskaan olympiamaratoonaria kovasta treenaamisesta huolimatta. Urheilullinen lastentarhanopettaja alkoi masentua.

Sitten Karpio törmäsi sattumalta lapsuudenystäväänsä. Ystävä huomasi Karpion ahdistuksen ja suositteli yllättäen vierailua kirjastoon.

– Kaveri kertoi hieman sarkastisesti kirjastossa olevan sellaisia kaunokirjoja, joissa käsitellään juuri ihmissuhdeasioita ja ihmisen kasvuun liittyviä kysymyksiä.

Karpio marssi Turun pääkirjastoon ja löysi sattumalta lattialta Charles Bukowskin runokirjan Rakkaus on koira helvetistä. Kirjan ohuus oli ratkaisevaa. Hän lainasi kirjan.

– Mietin, voivatko nämä olla runoja, kun minä ymmärrän näitä. Ne olivat mahtavia, semmoisia katurunoja.

Bukowskin innoittamana Karpio alkoi kirjoittaa pastisseja eli kopioida Bukowskin tyyliä. Oli kuitenkin yksi ongelma. Urheileva runoilijanalku ei ollut koskaan elänyt uskottavaa katuelämää. Oli aika tutustua baareihin.

Moottorikuunari Draken iskeytyi marraskuussa 1929 Öröbodan-nimiselle luodolle Utön edustalla ja murskautui. Tähti ja risti -nimisen muistomerkin on suunnitellut Pertti Siivonen.
Moottorikuunari Draken iskeytyi marraskuussa 1929 Öröbodan-nimiselle luodolle Utön edustalla ja murskautui. Tähti ja risti -nimisen muistomerkin on suunnitellut Pertti Siivonen.Ari Welling / Yle

Turkulaisravintola Hämeenportti oli kuuluisa siitä, että kirjailijat ja muut taiteilijat suorastaan parveilivat siellä. Kapakan miestenhuoneessa Karpio törmäsi Bukowskin runojen suomentajaan, runoilija Markku Intoon.

– Runoilija murahti: ”Tämä on kyllä ensimmäinen kerta, kun joku on tullut kyselemään runoista kusilaarin ääressä”. Jatkoimme jutustelua baaripöydässä, Karpio muistelee.

Karpio innostui kirjoittamisesta. Hänen ensimmäinen nuortenkirjansa, Otsalamppu, ilmestyi vuonna 1995. Sen jälkeen nuortenkirjoja on putkahdellut tasaisesti, kaikkiaan kahdeksan kappaletta. Lisäksi hän on kirjoittanut yhden aikuistenromaanin ja käsikirjoittanut nuorten TV-sarjan yhdessä Anita Malkamäen kanssa.

Karpio kertoo jo varhain kokeneensa, että hän haluaa kirjoittaa nimenomaan nuorille. Tarkkaa syytä hän ei osaa antaa.

Kirjoittaessani en kaipaa merimaisemia. Vanhassa työhuoneessani oli ikkuna merelle ja kiikaroin koko ajan naapurin isäntiä, jotka lähtivät kalaan.

Markku Karpio

– Jostain mystisestä syystä muistan tähänastisesta elämästäni parhaiten teinivuodet. Ne ovat jättäneet syvän jäljen, en tiedä miksi. Toki elämässäni tapahtui paljon. 15-vuotiaana sairastuin diabetekseen ja siitä tuli myös yksi esikoisromaanini aiheista.

Karpio kantaa huolta teini-ikäisten nuorten, erityisesti poikien olemattomasta lukemisinnosta. Se on vienyt hänet puhumaan lukemisen tärkeydestä lukuisiin kouluihin. Karpio toimii myös Naantalin kirjahyrrä -lastenkirjallisuusfestivaalin ohjelmavastaavana. Syksyisin järjestettävän festivaalin aikana kirjailijat tapaavat nuoria lukijoita, keskustelevat tarinoista ja kertovat kirjojensa synnystä.

Muutto Utöhön oli silkkaa sattumaa

Paraisten kaupunkiin kuuluva Utö on Suomen eteläisin asuttu saari. Ympärivuotisesti siellä elää kolmisenkymmentä asukasta. Kun talven hammas hellittää, kasvattavat kesäasukkaat ja turistit väkiluvun moninkertaiseksi.

Utössä toimii vuoden ympäri palveleva kyläkauppa.
Utössä toimii vuoden ympäri palveleva kyläkauppa.Ari Welling / Yle

Utöstä on joka suuntaan 90 kilometriä: Maarianhaminaan, Turkuun ja Hankoon.

1600-luvulta lähtien Utö on toiminut majakanvartijoiden, luotsien, sotilaiden ja tullimiesten asemapaikkana.

Markku Karpio asuu vaimonsa Susanna Sjömanin kanssa vanhassa majakanvartijoiden talossa. Talon oikeaa ikää voidaan vain arvailla. Itäpäädyn asunnon huoneet ovat pienet, mutta kotoisat. Alhaalla on yhdistetty makuu- ja olohuone ja ylhäällä Susannan työhuone.

Markun työhuone on Utö Havshotellin, entisen armeijan kasarmin kellarissa. Vanhassa lääkevarastossa ei ole ikkunoita, teräsoven takana on vain karut betoniseinät.

– Kirjoittaessani en kaipaa merimaisemia. Vanhassa työhuoneessani oli ikkuna merelle ja kiikaroin koko ajan naapurin isäntiä, jotka lähtivät kalaan. Se häiritsi keskittymistä ihan hitosti.

Emme halunneet olla niitä, jotka lähtee täältä vuoden kuluttua mukanaan hurja kasa idyllisiä valokuvia.

Markku Karpio

Kirjailijan ja suomentajan muutosta Utön saarelle on aikaa jo runsas 15 vuotta. Karpio manasi Helsingin korkeita vuokrahintoja. Apurahat olivat tiukassa.

– Susanna jäi Helsingin yliopistolta vapaaksi suomentajaksi. Yhtäkkiä tajusimme, että ei meidän ole mikään pakko asua Helsingissä.

Ei mikään idyllinhakureissu

Muuttoidea alkoi vitsistä. Talvella 2003 Helsingin Sanomien Sunnuntailiitteessä oli koko aukeaman juttu Utön saaresta. EU-varoin palkattu projektisihteeri yritti houkutella saarelle uusia asukkaita. Saarelta puuttuivat sekä asunnot että työpaikat.

– Olimme aluksi jonossa perhe numero 73. Kun lopulta tulin käymään saarella, projektisihteeri seisoi laiturilla ja kertoi minun olevan ensimmäinen, joka tuli käymään.

Utöhön liikennöi yhteysalus M/S Eivor. Laiva palveli aiemmin Islannissa Baldur-nimisenä.
Utöhön liikennöi yhteysalus M/S Eivor. Laiva palveli aiemmin Islannissa Baldur-nimisenä.Ari Welling / Yle

Moni innokkaista lienee kavahtanut saaren sijaintia ja kulkuyhteyksiä. Laivamatka mantereelta kestää lähes viisi tuntia, eikä yhteysalus kulje joka päivä. Markku ja Susanna päättivät silti muuttaa Utöhön pysyvästi.

– Sovittiin heti, että tämä ei ole meille mikään idyllinhakureissu. Emme halunneet katsoa vain kaikkia vuodenaikoja läpi ja sitten häipyä. Emme tahtoneet olla niitä, jotka lähtevät täältä vuoden kuluttua mukanaan hurja kasa idyllisiä valokuvia.

"Näin köyhät ihmiset asuvat näin hienossa ympäristössä"

Markku Karpion elämä Utössä on uomissaan. Toki yhteysalusten aikataulut voisivat palvella vakituisia asukkaita paremmin tai säät voisivat suosia kalastusharrastusta useammin.

Meri on Utössä läsnä kaikkialla. Kun Karpio aamulla avaa asuntonsa verhot, meri tervehtii häntä välittömästi joko tyyneydellään tai valkoisilla vaahtopäillään.

– Vaimo on joskus sanonutkin, että Nalle Wahlroos ei varmaan tykkäisi, kun näin köyhät ihmiset asuvat näin hienossa ympäristössä, naurahtaa Karpio.

Utössä on Suomen vanhin majakkapaikka. Ensimmäinen majakka rakennettiin vuonna 1753. Se räjäytettiin Suomen sodassa. Nykyinen majakka rakennettiin samaan paikkaan 1814.
Utössä on Suomen vanhin majakkapaikka. Ensimmäinen majakka rakennettiin vuonna 1753. Se räjäytettiin Suomen sodassa. Nykyinen majakka rakennettiin samaan paikkaan 1814.Ari Welling / Yle

Markku Karpio täyttää keväällä 57 vuotta. Hän sanoo, että vuodet ovat rauhoittaneet miestä. Enää ei tarvitse mennä ”pää edellä joka paikkaan”.

Nuoruuden levottomasta urheilijasta on tullut tyytyväinen kirjailija, joka kalastaa vapaa-ajallaan. Hermo lepää Utön edustalle verkkoja laskiessa.

– Kyllä elämän tarkoitus taitaa lopulta olla rakkaus. En ole parempaakaan määritelmää elämän tarkoituksesta keksinyt. Lukitaan tämä.

*Kuuntele Yle Areenasta: *Yle Radio Suomen Sunnuntaivieras: Markku Karpio