Koe uusi yle.fi

Yhdysvaltalaistutkijat pyrkivät kääntämään varisten kieltä

Tutkijat olettavat, että älykkäiden lintujen raakkuminen sisältää monimutkaisia viestejä lajitovereille.

linnut
Lähikuva raakkuvasta variksesta
Amerikanvaris on väritykseltään kokomusta. Cuatrok 77 / CC BY 2.0

Useista tutkimuksista tiedetään, että varislinnut ovat lintumaailman älykköjä. Yhden tutkimuksen mukaan ne tekevät yhtä päteviä päätelmiä kuin ekaluokkalaiset; toinen tutkimus taas osoitti, että varikset tajuavat ihmisten liikennesäännöt.

Mutta mitä varikset puhuvat keskenään kokoontuessaan yöpuulle? Ihmisen korvaan varisten ääntely on raakkumista, mutta tutkijat eivät usko, että fiksut linnut tuhlaavat voimiaan pelkkään metelinpitoon.

He toivovat pystyvänsä päättelemään, mitkä käyttäytymismallit ja ääntelyt kuuluvat yhteen – siis sen, mistä asiasta varikset kulloinkin kommunikoivat.

Sitä varten Washingtonin Bothellin yliopiston (siirryt toiseen palveluun) luonnontieteellisen tiedekunnan rakennuksen katolle on asennettu äänityslaitteet. Katto on tuhansien varisten yöpymispaikka.

Rikostutkimuksen tarkkuudella

Illan hämärtyessä yhteen kerääntyvät varikset raakkuvat ilmassa tauotta, mutta katolla ääntely hiljenee yksittäisiksi huudahduksiksi. Niitä on määrä äänittää talven ajan.

Apulaisprofessori Shima Abadi on akustiikan asiantuntija, joka on aiemmin tutkinut muun muassa valaiden ääntelyä. Varistutkimuksen laitteistoa on valmisteltu rikostutkimuksen tarkkuudella, Abadi kuvailee.

Menetelmän luomiseksi pystytettiin pysäköintialueelle neljään kulmaan kaiuttimet ja soitettiin taltiointeja varisten huutelusta. Mittaamalla ääniaaltojen kulkunopeutta saatiin järjestelmä, joka kertoo kulloisenkin raakkujan tarkan paikan.

Etuna isot aivot ja pitkä ikä

Variksilla on kokoonsa nähden isot aivot. Niissä on samalla tavalla eri tehtäviin erikoistuneita alueita kuin ihmisillä.

Etua on myös pitkästä iästä, jossa ehtii oppia kaikenlaista. Osa Bothellissa talvehtivista variksista on 30–40-vuotiaita, kertoo kampuksen varisyhteisön hyvin tunteva ympäristön- ja metsäntutkimuksen professori John Marzluff.

Tutkijoiden hypoteesi on, että äännähdysten tai taukojen pituuteen voi sisältyä tietoa ruoan lähteistä tai vaaroista.

– Jos mehiläinen pystyy kertomaan lajitovereilleen tanssimalla, mistä löytyy syötävää, niin kyllä tällaisten erittäin älykkäiden lintujen täytyy osata vaihtaa monimutkaista tietoa, sanoo Abadin tutkijapari, biologian apulaisprofessori Douglas Wacker.

.

Iso varisparvi yötaivasta vasten rakennuksen katon yllä.
Tutkimuskohteet kokoontumassa yöpuulleWashingtonin yliopisto

Tutkittavia riittää: yliopiston kampusalueella yöpyy syksystä kevääseen kaikkiaan yli kymmenen tuhatta varista. Tällaiselta äänekäs jättijoukko näyttää ja kuulostaa videolla (siirryt toiseen palveluun).

John Marzluffin mukaan kampus on variksille ihanteellinen yöpymispaikka, sillä siellä riittää tiheitä puita. Avoimella paikalla ne olisivat alttiita pahimmalle saalistajalleen, amerikanhuuhkajalle.

Marzluff kertoo varisten viihtyvän isossa joukossa myös sosiaalisista syistä. Yksi saattaa etsiä kumppania, toinen uutta ruokailupaikkaa. Silloin kannattaa aamun valjettua seurata lajitoveria uudelle laidalle sitä isoa aluetta, jolle varikset hajaantuvat päivän ajaksi.

.

Harakka puun kannolla, ympärillä ruohikkoa.
Harakka kesäpihalla. Radoslaw Ziomber / CC BY-SA 3.0

Esimerkki Ruotsista: Harakat esittivät kakkaisen vastalauseen

Professori John Marzluffilla on esimerkki varislintujen älystä ja kenties jopa huumorintajusta. Harakatkin kuuluvat varisten sukuun.

”Ruotsalaisnaisella oli tapana ruokkia pihallaan muutamaa harakkaa. Sitten alkoi tapahtua outoja: ovikello soi, mutta kun nainen kurkisti ulos, siellä olivat vain harakat. Hän heitti niille saman tien hieman syötävää. Lopulta naisen epäilykset saivat vahvistuksen: ovikelloa kilauttelivat harakat.

Naisen puoliso ei pitänyt harakoista, vaan hätisteli niitä pois. Nepä alkoivatkin ulostaa hänen autonsa tuulilasiin. Mies joutui pesemään lasin joka päivä – mutta vain ajajan puolelta, ei koskaan siltä puolelta, jolla vaimo aina istui.”