Hyppää sisältöön

Uusi työelämässä vilisevä termi on quiet quitting. Se tarkoittaa, että töihin suhtaudutaan tietoisesti rennommin. Asiantuntija näkee ilmiössä sekä hyviä että huonoja puolia.

Jos Hanna Voutilaiselle ehdotetaan kokousta ilta-aikaan, hän todennäköisesti kieltäytyy ja käyttää mieluummin aikansa harrastuksiin, kuten urheiluun tai sarjojen katsomiseen.

Vielä reilu vuosi sitten tilanne olisi ollut eri.

Silloin työasiat pyörivät Voutilaisen mielessä koko ajan. 28-vuotias Voutilainen tekee töitä markkinoinnin parissa, ja on lisäksi yrittäjä sekä bloggaaja.

Uran alkuvuosina hän antoi työlle kaikkensa. Sen seurauksena hän nukkui huonosti, ja pienetkin asiat menivät ihon alle.

– Suhtauduin päivätyöhönikin yrittäjämäisesti ja halusin miellyttää muita. En kuitenkaan kokenut, että pystyin vaikuttamaan oikeasti asioihin työpaikalla ja siksi en tuntenut merkityksellisyyttä työssä.

Kuormittavan työn lisäksi Voutilainen kärsi vuosia terveysongelmista, ja häneltä muun muassa leikattiin kaksi välilevynpullistumaa.

Lopulta tilanne kärjistyi työuupumukseen, ja Voutilainen jäi sairauslomalle kesällä 2021.

Sen aikana hän alkoi ajatella, että kaikki työlle annettu vaivannäkö ei ollut sen arvoista.

Ennen sairauslomaa ja sen aikana hän kävi työpsykologin luona säännöllisesti. Kun Voutilainen palasi kahden kuukauden jälkeen töihin, hän alkoi asettaa työlleen rajoja.

Hän vaihtoi roolia päivätyössään ja piti tiukasti kiinni työajasta ja tauoista.

– Teen sen mitä pystyn. Jos on tarpeeksi töitä, en ota uusia vastaan.

Voutilaisen asennemuutokselle on nimikin: quiet quitting.

Kyseessä on Yhdysvalloista alkanut työelämän ilmiö, joka on levinnyt somen kautta laajasti. Sen ideana on, että töissä otetaan tietoisesti rennommin: tehdään vain rooliin määritellyt tehtävät, ei enempää. Quiet quitting ei siis tarkoita irtisanoutumista vaan sitä, että ei anna kaikkeaan töissä, jolloin aikaa ja energiaa jää vapaa-aikaan.

Kun Essi kuuli termin quiet quitting, hän tajusi olevansa osa ilmiötä. Hän ei ole ainut, joka tyytyy keskinkertaiseen työsuoritukseen.

Töitä sään mukaan

Markkinoinnin parissa työskentelevä Essi, 35, on tottunut elämään ympäristössä, jossa ihannoidaan ylityökulttuuria ja kiirettä. Hän havahtui koronapandemian aikana siihen, kuinka paljon muun muassa työhön liittyvät erilaiset tapahtumat olivat vieneet hänen aikaansa.

– Tajusin, mitkä asiat oikeasti palauttavat minua arjessa. Nautin enemmän omien kavereideni kanssa olemista kuin minglaustilaisuuksissa kippistelystä.

Essi ei esiinny jutussa omalla nimellään, koska ei halua huonoa mainetta työelämässä. Se, miten työhön haluaa asennoitua, on kuitenkin työntekijän oma päätös. Elinkeinoelämän keskusliitosta kerrotaan, että työnantaja ei voi puuttua työntekijän toimintaan, jos tämä hoitaa kaikki velvollisuutensa.

Korona-aikana Essi teki etätöitä Lapissa, ulkoili ja urheili aiempaa enemmän. Sen jälkeen hän ei enää halunnut palata vanhaan stressaavaan arkeensa.

Ennen minulla oli paine olla koko ajan parempi tai menestyä, mutta olen luopunut siitä. Työ on vain työtä, joka mahdollistaa minulle asioita vapaa-ajalla.

Essi

Essi on opetellut tekemään työnsä lyhyemmässä ajassa ja sanomaan lisävastuulle ei. Hän lopetti omalla sometilillään työhön liittyvien asioiden seuraamisen ja saattaa esimerkiksi käydä urheilemassa työaikana.

– Jos aurinko paistaa, menen mieluummin ulos ja teen työt myöhemmin. Ennen saatoin istua toimistolla kuuteen asti, jotta olen tavoitettavissa, nyt lähden kotiin, jos ei ole mitään pakottavaa syytä olla siellä.

Quiet quitting ilmiön suosio voi osittain johtua korona-ajasta: ihmiset miettivät aiempaa enemmän, miten haluavat tehdä jatkossa töitä, arvioi tutkimusprofessori Jari Hakanen Työterveyslaitokselta. Hakasen mukaan siitä ei kuitenkaan ole tietoa, miten quiet quitting leviää Suomessa.

Hakanen näkee ilmiössä sekä hyviä että huonoja puolia.

"En varmasti ole ihanteellinen työntekijä"

Parhaimmillaan quiet quitting nostaa esille keskustelua siitä, mikä määrä työtä on kohtuullista ja järkevää. Sellainen puhe on tutkimusprofessori Jari Hakasen mukaan tervetullutta erityisesti työkulttuureissa, joissa tehdään todella paljon töitä.

Hän näkee ilmiössä myös ongelmia: Jos työntekijä tietoisesti vähentää innostustaan, eikä esimerkiksi osallistu tiimipalavereihin ja keskittyy vain omaan tekemiseensä, se voi jopa vähentää hyvinvointia.

Joskus se ylimääräinen, mitä töissä tekee voi olla juuri sitä, mikä eniten motivoi.

– Esimerkiksi jos työntekijä pitää asiakassuhteita tärkeänä ja inspiroivana ja haluaa panostaa niihin enemmän kuin vaaditaan, sieltä tulee työn imu ja mielekkyys. Jos niistä lähtee tinkimään, kokemus työstä ei välttämättä olekaan niin hyvä.

Hakanen arvioi, että omaa työpanostaan pyrkivät rajaamaan yleensä erityisesti sellaiset työntekijät, jotka kokevat työnsä kuormittavana. Työterveyslaitoksen tutkimuksissa on noussut esiin, että jatkossa enemmän etätöitä haluavat kokevat keskimääräistä enemmän kiirettä, kuormittuneisuutta ja työuupumuksen oireita.

– Työn epäkohdat saavat ihmiset vetäytymään entistä enemmän kotiin. Kuormittuneet työntekijät keskittyvät omaan työhönsä eikä heillä ole voimia panostaa työyhteisöön.

Essi kokee, että uusi asenne työn tekemiseen on vaikuttanut jonkin verran työmotivaatioon, mutta hän ei pidä sitä täysin huonona asiana. Hän jaksaa nähdä enemmän läheisiä ihmisiä ja tehdä vapaa-ajallaan mielekkäitä asioita, kun työ ei vie niin paljon energiaa.

– En varmasti ole ihanteellinen työntekijä nyt, mutta riittävä.

Hanna Voutilainen tekee kaikki työt etänä. Hän on vuokrannut itselleen työpisteen, ettei hänen tarvitse olla kotona koko ajan. Kuva: Marko Ekström / Yle

Myös Hanna Voutilainen kokee, että uusi asenne töihin auttaa jaksamaan arjessa. Olo on tasapainoisempi, ja työt unohtuvat, kun läppärin kansi menee kiinni.

Suurin muutos on tapahtunut pään sisällä, sillä Voutilaisen työtuntien määrä on pysynyt samana.

– Nykyään en pidä töitä elämän ja kuoleman kysymyksenä.

Voit keskustella aiheesta 16. syyskuuta kello 23:een asti.