Saame |

Näkökulma: Ehdokkaiden saamelaistietämys konkretiaa vailla

Ylen puoluepäivien aikana kävi selväksi, että Lapin ehdokkaat osaavat muotoilla äänestäjiään miellyttävät kannat ILO-sopimukseen, mutta konkreettinen ymmärrys saamelaisten arkipäivässään kohtaamista haasteista on vähäistä.

Yleisradion puoluepäivien aikana Yle Sápmi kantoi kortensa kekoon ja otti selvää ehdokkaiden näkemyksistä päivän polttaviin saamelaiskysymyksiin. Minä haastattelin kahdeksaa lappilaista ehdokasta ja kollegani yhtä ehdokasta Lapin pääpuolueista. Lapin ehdokkailta läpi puoluekartan kysyimme muun muassa Lapin työllistämiseen ja elinvoimaisuuteen liittyviä kysymyksiä, mutta myös näkemyksiä saamelaisaiheista ILO-sopimuksesta aina saamelaisten kielellisiin oikeuksiin asti.

Sara WesslinY

Puolueiden näkemykset saamelaisasioista liikkuivat lähinnä nykyisen eduskunnan hylkäämän saamelaiskäräjälakiehdotuksen ympärillä. Vahvana eli myös mielikuva siitä, että Saamenmaalla taisteltaisiin saamelaismääritelmästä. Keskeinen teema oli myös ILO-sopimuksen ratifiointi, joka siirtyy eduskunnan hylkäyksen jälkeen uuden eduskunnan käsiteltäväksi.

Monien haastattelujen kautta tuli ilmi, että saamelaiskäräjälaki ja alkuperäiskansojen oikeuksien ILO 169 -sopimus pysyvät tiukasti yhtenä puolueiden vaaliaseena, viestikapulana kohti Arkadianmäkeä. Haastattelujen pohjalta niin kutsuttujen lappalaisten ja saamelaisten välisestä kinailusta ehdokkaiden on helppo luoda mielipiteensä, mutta saamen kielilain toteutuminen saa ehdokkaamme vaikenemaan.

Tavallisen saamelaisen elämästä ehdokkailla ei juuri ole konkreettista käsitystä.

Arkipäiväänsä elävä, työssäkäyvä saamelainen ei nimittäin murehdi ensimmäisenä aamulla herätessään ILO-sopimusta. Eikä sitä, kuka on hyväksytty saamelaiskäräjien vaaliluetteloon ja kuka ei.

Sen sijaan saamelaisen vanhemman ja isovanhemman harteita painaa päivittäin huoli äidinkielestä ja siitä, miten saada yhteiskunnalta tukea kielen siirtämiseksi jälkipolville. Se, miten lapsi saa omalla äidinkielellään jatkumon elämässään, aina neuvolasta jatkokoulutukseen saakka, on edelleen suuri huolenaihe jokaiselle saamenkieliselle perheelle. Valtiomme yhdenvertaiset palvelut – neuvola, päiväkoti, kouluopetus, julkisen palvelun media, sosiaalipalvelut ja yleiset kunnalliset palvelut – toteutuvat saamen kielellä ehkä paperilla ja virka-aikana, mutta muutoin saamen kielen ja kulttuurin ylläpitäminen lähtee sinnikkäästä vanhemmasta. Saamenkielinen perhe saamelaisalueen ulkopuolella joutuu kaiken lisäksi pärjäämään täysin ilman instituutioiden tukea.

Tavallisen saamelaisen elämästä ehdokkailla ei juuri ole konkreettista käsitystä.

Todellinen konkreettinen pelko oman kulttuurin menetyksestä elää vahvasti myös muun muassa porotaloudessa ja käsitöiden parissa. Alati muuttuva taloudellinen tilanne ja ilmastonmuutos vaikuttavat nuorten tulevaisuuteen oman elinkeinonsa parissa. Nuorelle poronhoitajalle voi olla kynnyskysymys jatkaa perinteistä elinkeinoaan, mikäli se ei ole kannattavaa ja tulevaisuus on epävarma.

Aikuisen elämässäkin on haasteita ja joskus tilanne on sellainen, jossa keskusteluapu on tarpeen. Saamen kielellä tällaisia sosiaalipalveluita ei ole saatavilla kuin Norjan puolella. Jos saamelainen menee suomenkielisen, suomalaisen ammattilaisen puheille, kuluvat ensimmäiset sessiot helposti saamelaiskulttuurin peruskurssin pitämiseen. Saamelainen joutuu ensin selittämään tuntikausia itselleen itsestään selviä asioita saamelaisen kulttuurin toimintatavoista ennen kuin hänellä on mitään toivoa saada apua omaan ahdinkoonsa.

Joissakin haastatteluissamme tuli ilmi, että osa Lapin – etenkin Ylä-Lapin – kansanedustajaehdokkaista näkee, että saamelaiskulttuurin asema on jo niin vahva, ettei parantamisen varaa juuri löydy. Osaa lappilaisista kansanedustajaehdokkaista tuntuu painavan pelko siitä, että saamelaiskysymyksiin vastaaminen karkottaa äänestäjiä.

Saamelaisasiat eivät ole näiden eduskuntavaalien pääteema, mutta silti saamelaisten oikeudet ja asema ovat tulevan eduskunnan päätäntävallassa. Suomalaisilla eduskuntavaaliehdokkailla ei kuitenkaan juurikaan ole ollut tarvetta kampanjoida saamelaisasiat päällimmäisenä mielessään.

Lappia edustava kansanedustaja tulee olemaan myös saamelaisten edustaja. Lapin kansanedustajan pitäisi kantaa harteillaan samoja konkreettisia huolia, joita saamelainen äänestäjä kantaa. Ja kyllä myös ILO-sopimuksen tulevaisuudesta päätetään, luultavasti heti vaalien jälkeen. Ketähän saamelaisen pitäisi äänestää?

Tuoreimmat: Saame

Váldoođđasat

Varrasamosat

Muualla Yle.fi:ssä