Saame

Saamenkäsityön mestari Matleena Fofonoff siirsi käsityötaidon nuorelle sukupolvelle – äitienpäivänä hän saa Suomen Valkoisen Ruusun kunniamerkin

Matleena Fofonoff
Matleena Fofonoff kasvoi pienen kolttayhteisön naisten parissa. Heiltä hän oppi kolttasaamelaisten käsitöiden salat. Kuva: Sara Wesslin / Yle

Kolmen tyttären äiti, mummo ja isoisoäiti Matleena Fofonoff on omistanut elämänsä kolttasaamelaiselle käsityölle ja kulttuurin elvyttämiseen jo silloin, kun sille ei tuntunut olevan tilaa yhteiskunnassa. Äitienpäivänä hänelle annetaan kunniamerkki elämäntyöstään.

Saamenkäsitöiden mestari Matleena Fofonoff, 72, saa äitienpäivänä Suomen Valkoisen Ruusun I-luokan kunniamerkin.

Ivalossa asuva Fofonoffin lisäksi Lapin maakunnasta kaksi muutakin ansioitunutta äitiä saavat kunniamerkin.

– Enhän minä olisi uskonut, että tällaisen vielä minulle antavat, iloitsee Fofonoff.

Matleena Fofonoffista tuli äiti ensimmäistä kertaa 1970-luvulla. Hänellä on kolme tytärtä.

– Jokainen, joka on äiti, tietää millaista on olla äiti jollekin. Se on hyvä tunne, kuvailee Fofonoff.

Matleena Fofonoff
Matleena Fofonoff esittelee Fedora-äitinsä muotokuvaa kotonaan Ivalossa. Fofonoff menetti äitinsä jo kolmevuotiaana. Kuva: Sara Wesslin / Yle

Lapsena saatu oppi siirtyy nyt nuoremmille sukupolville

Yhtä lailla kun äitiys on tuonut Fofonoffille onnea, on hänen koko elämänsä ajan äitienpäivää varjostanut suru. Fofonoffin ollessa kolmevuotias, hän menetti Fedora-äitinsä. Kun toiset askartelivat äideilleen kortteja ja juhlivat äitejään, tuntui Fofonoffilla olevan sydämessään ikään kuin suuri haava.

Fofonoff kasvoi pienen kolttayhteisön naisten parissa. Tällä polulla hän sai perinnökseen elämänsä tärkeimmän taidon: kolttasaamelaiset käsityöt.

Tänäkin päivänä Fofonoffin koti on täynnä erilaisia käsityövälineitä ja -materiaaleja. Hän kutoo kolttasaamelaisen lapasen vartta nojatuolissaan. Viereissä korissa lepäävät parkitut lohennahat, jotka Fofonoff käsittelee myöhemmin käsilaukuiksi.

Käsityöt vaikuttavat syntyvän kuin itsestään. Lapasen monimutkainen kuviokin on juurtunut tarkasti mieleen, onhan se opeteltu jo lapsuudessa.

– Olen kasvanut kolttasaamelaisessa kylässä vanhusten kanssa. Olen jo pienestä tytöstä lähtien katsonut, kuinka naiset tekivät käsitöitä. Mistä kannattaa nostaa männyn juuria, mistä syntyy nahkat ja kuinka näskätään sisnakengät, kertoo Fofonoff.

Nykyään häntä itseään voi kutsua kolttakäsitöiden äidiksi. Moni kolttasaamelainen käsityöläinen on ommellut ensimmäiset työnsä Fofonoffin opissa. Hänen käsissään syntyvät niin perinteisen kolttasaamelaiset puvut, kalannahkaiset koristeet ja laukut kuin kalannikamista tehdyt helmetkin.

– Kaikille, jotka vain haluavat oppia, olen halunnut näyttää ja opettaa käsitöitä. Näiden käsitöiden ei soisi katoavan, vaan säilyvän, Fofonoff sanoo.

Matleena Fofonoffin kalannikama käsitöitä
Kalannikamista tehdyt helmityöt ja kalannahasta ommellut laukut ovat Matleena Fofonoffin bravuureja. Kuva: Sara Wesslin / Yle

"Nyt tiedän, ettei oma työ ole ollut turhaa"

Vanhemmalla iällä Fofonoff on päässyt seuraamaan ylpeydellä nuoren sukupolven polkua saamelaiskulttuuriin.

– Nyt tietää, ettei se oma työ ole ollut turhaa. Siitä tulee niin hyvä tunne, kun näkee, miten nuoret ovat oppineet ja itse vielä tekevät käsitöitä, ja opettavat eteenpäin nuoremmille, kertoo Matleena Fofonoff.

Vaikka saamelaiskulttuurin säilymistä ajoittain pelätään, ei Fofonoff usko vanhojen perinteiden katoavan.

– Minulla on läpi elämäni ollut tunne nuoria nähdessäni, että eihän tämä mihinkään katoa. Kyllä niin kieli kuin kulttuurikin nousee, hymyilee Fofonoff.

Päivitetty 7.5.2021 kello 18.18: Korjattu, että Fofonoffin lisäksi myös kaksi muuta äitiä Lapin maakunnan alueelta saavat Suomen Valkoisen Ruusun I-luokan kunniamerkin. Kirjoitimme aiemmin virheellisesti, että Fofonoff olisi Lapista ainoa kunniamerkin saaja.

Varrasamosat

Muualla Yle.fi:ssä